Lääkärissä

 No, nyt on Romppu ollut tohtoritädillä. Röntgenkuva näytti, että suoli ei onneksi ole tukossa, mutta kaasua on jonkin verran ja loput siitä helskutin kinkunverkosta on ohutsuolen alkupäässä vasta. Poika oli hivenen kuivunut. Oksenteli automatkalla lääkäriin myös. Eli puoli litraa tiputettiin Ringeriä suoneen ja antibioottia ja pahoinvointilääkettä tuli pistoksena. Huomenna jatketaan lääkkeitä suun kautta.

Ron parka oli ihan shokissa ensin röntgenissä, kun lääkärin kanssa pidettiin sitä kyljellään ja selällään. Se jäi vain paikoilleen tärisemään. Tipanlaitto oli pahapaha, eikä tippa jalassa pystynyt kävelemään ollenkaan! Notkuttiin siellä lääkäriasemalla aika kauan, kun se tiputus kesti ja kesti.

Konservatiivisesti koitetaan nyt saada loput verkosta ulos koirasta. Eli parafiiniöljyä tarjoillaan 10ml ja kahden tunnin kuluttua annetaan kourallinen jauhelihaa ja tankoparsaa. Tämä toistetaan kuuden tunnin kuluttua. Näin pari päivää. Pitäkää nyt peukkuja ja varpaita pystyssä, että verkko etenee suolessa ja tulee ulos normikautta, ettei poikaparka joudu leikkaukseen!!!

Rompun kommellukset

Ron se osaa! Aattona söi roskiksesta kinkun verkon....No, viime yönä sitten oksensi pari kertaa niitä verkon paloja ja olipa parit kakkelit olkkarin lattiallakin. Eli mahavaivaa pukkaa. Jyrki soitteli elukkatohtorille ja ohjeeksi saatiin antaa varovasti ruokaa, vaikka kaurapuuroa ja maitohappobakteeria ja varattiin samalla aika huomiseksi. Eihän meidän mukakarppaajaperheessä mitään kaurapuuroaineksia ole, joten päädyttiin antamaan varovasti naudanmahaa kera aptusjauheen. Jos tulisi vaikeeta, niin sitten päivystävälle eläinlääkärille tietysti. Kyllä nyt pelottaa, että se hiivatin kumiverkko kiertyy suolen ympäri ja tulee ileus ja leikkaus ja vaikkamitävaivaa....käääk!

Onneksi on mennyt ihan hyvin. Ron on oma itsensä, eikä ollenkaan kipeän oloinen, mutta on tänään tippunut pöydältä ja tuolilta romisten lattialle ja loukannut tassuaan, onneksi kuitenkin ohimenevästi. Toiseksi Kun on pahoinpidellyt veikkaansa ja purrut sitä jalkaan niin, että Ron aristeli sitä koipeaan jonkun aikaa. Nyt se on taas ihan normikunnossa.

Helkutti, kun ei osata vieläkään näköjään ottaa kaikkea koiraperheen elämää rajoittavia tekijöitä huomioon! Siis kerrataanpas

1. Roskiskaapin ovea EI milloinkaan saa jättää auki, eikä edes vähän raolleen.
2. Kaikki potentiaalinen syötävä (koskee myös kaukosäätimiä, kuulokkeita yms. mitä mieleen juolahtaa) pitää korjata pois koirien saatavilta.
3. Eteisen ovet pitää sulkea aina.
4. Pleikkarin yms. johdot ja lisäosat aina jemmataan koirien ulottumattomiin.
5. Kirjoja ei kannata jättää lojumaan sohvalle, sohvapöydälle tai kirjoituspöydälle. Tai mihinkään, mihin koirat pääsee.
6. Kyniäkään ei saa jättää minne sattuu.
7. Älä jätä särkylääkkeitä takin taskuun ja jos jätät, laita vaatekaapin ovi kiinni.
8. Säilytä koiranruuat lukkojen takana.
9. Muista pitää taskussa aina kakkapusseja ja koiran nameja.
10. Älä vaivu epätoivoon..on ne jonain päivänä (ehkä) kunniallisia koirakansalaisia.

Joulu 2011

Ihana joulu! Saatiin lapsenlapsi tänne parin päivän ikäisenä joulua viettämään ja koirulit olivat ihmeissään. Molemmat vähän jännittivät selvästi vauvaa ja kävivät tosi varovasti nuuhkuttamassa vauvan päätä. Omat pakettinsa löysivät tuosta vaan. En ihmetellyt koiran salamin löytöä, mutta omat pallopakettinsa löysivät myös. Muut paketit jätettiin rauhaan. Onnessaan olivat ja vaikka samanlaisia piippipalloja on ollut ennenkin, niin oltiin täpinöissään! Nyt sitten on viisi palloa ja yksi aina sohvan alla.....

Hyvää joulua!

Tänään laitettiin vihdoin ja viimein se joulukuusi. Yleensä ollaan oltu aika paljon aikaisemmassa. Nyt on kaikki jouluvalmistelut jääneet ihan viime tippaan. Hyvin silti selvittiin siivoukseta, kaupunkikierroksesta yms. puuhasta tänään. Ja kaikista ihanin juttu on se, että eilen musta tuli mummo, mummi, isovanhempi tai jokusellainen.... huh! Pieni tyttö syntyi ja oon ihan sekaisin.....

Kun on ihan mahdoton nykyään. Teini-ikä iski oikein voimalla. Lenkillä ei se kuuntele mitään ja mulle on käynyt haastamaan pari kertaa. Söin rauhassa hapankorppua sohvalla ja Kun alkaa räkyttämään sohvapöydän alla. Suhisen, että hiljaa siinä! Ei auta. Mennäänpä matolle. Eka kerran menee, mutta sama homma jatkuu, kun tulee takaisin. Yritän takaisin matolle, mutta ei mene, vaan painuu syvemmälle pöydän alle haukkumaan. Grrrrr! Häädän koiran harjan kanssa pois pöydän alta ja laitan eteiseen jäähylle. Kun KUN lopettaa oven raapimisen, päästän sisään ja hierotaan sovintoa. Vaan, eipä riitä! Homma jatkuu ihan samana. Ei mene matolle, ei eteiseen ja saan sen sentään häädettyä kuitenkin jäähylle. Härreguud, että on jääräpää jätkä! Adrenaliinit nousi puolin jos toisin, eikä lopputulos ollut hyvä mitenkään päin.

On tässä koiranpojassa meillä haastetta! Se on hyvin oppivainen koira, mutta näköjään nyt iski teini-ikä ihan tosissaan. Sama juttuhan oli Ronin kanssa tossa syksyllä. Taantumaa tuli, mutta ei ihan tässä mittakaavassa.

No, joulu on ja sillein. Kun veteli koristeita kuusesta tossa ja saapa nähdä, miten kuusi kestää. Tosin ilman koira-avustusta kuusi kaatui jo kolmesti ihan ittekseen....outoa! Poikakin tuumasi, että näin voi käydä vain hauskimmissa kotivideoissa, mutta näin vain kävi.

Omatuntoa kolkuttaa....

Netissä ja facebookissa törmään jatkuvasti kaikenlaiseen ahdistavaan.... Yhyy!

Joka päivä myös ajattelen, miltä kaikelta nuo meidänkin hömppäheikit ovat välttyneet. Maailma on ahdistava paikka ja varsinkin viattomille eläimille meidän ihmisten toimesta. Tässä pari linkkiä hyvää tekevien järjestöjen sivuille:
http://www.dogforceone.com/
www.espanjankatukoirat.com/ekk/pg.php

Auttaa voi monella tapaa...lahjoittaa pienen summan, lahjoitaa keräyksiin tavaraa tai ottaa kummikoiran, adoptoida..

Me on annettu parille katukoiralle koti ja on pistetty vähän rahaa tilille ja osallistuttu joulukeräykseen. Joensuusta lähti ihan kiva paketti kohti Espanjaa! Meni pantoja, valjaita, harjoja, nameja, matolääkettä yms. tarvekalua. Tulee joulu niille tarhakoirille siellä! Kiitos vielä lahjoittajille!!! Tästä, jos mistä tulee joulumieli.

Älkää seotko, kun mä koko ajan vaihtelen tätä blogin ulkoasua...en osaa päättää, mikä olis kiva. Vaihtelu virkistää!

Iltapuhteita

Laitoin koiranpetin täkistä.

Ron rupesi viihtymään siinä.

Mutta tämän hyytymisen jälkeen keksi penkoa peiton esiin pussilakanasta ja repi peiton sisuksia irti....se siitä petistä...

Kun antaa iltapesuja iskälle!

Kun kävelee

Tänään kouluttaja Hannan kanssa käytettiin lenkillä Kunia. Tarkoitus olisi siis saada pojat käppäilemään nätisti vetämättä, vouhottamatta ja jäätymättä. Kas kummaa, lenkki yhden koiran kanssa sujui ihan eri tavalla, kuin kahden. Varmaan saavat toisistaan sitä idioottivirtaa ja niin kuin on sanottu viisaasti, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Muutamia jäätymishommia sentään oli ja päästiin niitä purkamaan. Eikä tietysti yhtään koiraa tullut vastaan, että olisi sekin tilanne nähty. Kunillahan on tapana jäätyä niissä tilanteissa. Lisäksi opeteltiin menemään "toiselle puolelle", eli jos koira kulkee vasemmalla, niin siirtymään oikealle puolelle.

Pojilla on kumma tapa hinkua aina kulkemaan tie vasemmalla puolella. Se ei oikein sovi, kun Suomessa on kuitenkin oikean puoleinen liikenne (kuka kertoisi sen Joensuulaisille pyöräilijöille ?). Keli oli hirvittävä. Räntää tulee taivaan täydeltä ja loska lentää. Saattoi sekin hidastaa tuota menoa.

Ensi viikolla mennään Ronin kanssa ja sitten varmaan yritetään kummankin kanssa. Eli treenaamistahan tässä taas on.

Liivit

Pimeetä kun on, niin onhan sitä heijastimet oltava koirallakin. Meidän poitsuilla on tämmöiset liivit.

Kunilla on vähän pinkeellä....ja lisäksi nitojalla korjattu, koska hän itse jossain tohelluskohtauksessa puri niskalenkin poikki...ylläripylläri...

Tuholaiset: osa. 276

Tässä sitä maataan ihan syyntakeettomana (ja lihavana....), mutta annas olla, kun ollaan töissä, niin jopas tapahtuu...

Toissapäivänä oli syöty kynttilä ja yrjötty se sotku matolle. Eilen olivat pirulaiset syöneet puoli pakettia hapankorppuja ja sen paketin. Tänään sen sijaan tuhon kohteena oli verenpainemittari. Noitten lisäksi on silputtua pahvia ja puun kappaleita pitkin lattioita.

Ron on uskomaton loikkari. Hyppää ilman vauhtia helposti senkin päälle (85cm korkea), eli sinne on turha nostella tavaroita "turvaan".

Ensi viikolla alkaa taas koulutus. Kun on autuaasti unohtanut lähes kaiken. Mikä lie vouhotuskausi on tullut? Lenkilläkään ei kuuntele yhtikäs mitään, vaikka kuinka namia nenän päällä heiluttelisi. Talvi pisti poikien päät ihan sekaisin, joten Hannan kanssa ruvetaan nyt laittamaan ne järjestykseen.

Kikai tänään

Tässä Kikai. Eli äidin koira. Kikai tuli samalla lennolla Espanjasta, kuin Ron. Tyttö on aikas ihana pakkaus!

Kikai rakastaa kaikkia. Myös näköjään minua, vaikka Jyrki oli ykkös suosikki.

Kuka tietäis, mitä rotua Kikai mahtaiskaan enimmäkseen edustaa?

Tuo korva on aivan ihana! Aina välillä se nousee tollein hullusti pystyyn....

Röyhkimykset

Jaahas, on näköjään pojjaat pikkasen käynyt herkuttelemassa. Ihmettelinkin KUNin suussa ollutta pahviriekaletta. Raksupussistahan se sit oli. Kuinkahan paljon raksuja hävisi "parempiin" suihin. Ja KUNpikahan se on ollut pääsyyllinen!!!!!!!

Töitä

Mä läksin sairaslomalta töihin, isukki tuli kotiin kertausharjoituksista ja arki alkoi. Pitkästä aikaa jätkien on pitänyt olla päivät kaksin kotona. Kyllähän ne aina jotain puuhaa keksii....

Nyt on kahtena päivänä ratsattu keittiön roskis! Eilen sieltä oli syöty mm. pari viikkoa vanhat joulutortut ja puoli pussillista chilimaustettuja sipsejä (ne ei olleet kyllä roskiksessa) eli pikkujoulut on siis koirapiireissä vietetty...

Mukava sotkuhan siitä syntyy, kun roskis levitetään kahvinpuruineen ym. törkyineen pitkin huushollia. Vieläkin on olkkarin lattialla maitopurkinpalasia yms. epämääräistä silppua. Ja kysymys kuuluu: Osaako nuo pirulaiset avata sen roskiskaapin, vai onko sen joku jättänyt auki???????

(Don´t) let it snow!

Kunin kehveli söi olohuoneen mattoon reiän! No, nyt ei ole mattoa puolella lattialla ja on kuulkaa liukasta. Jäbät luistelee sitten...omapa on syy.

Ostin vinkuvia palloja Tintin lemmikistä. Ovat mieluisia, mutta aika ärsyttäviä. Koko ajan niitä saa pyydystää sohvan alta, kun ne aina menee sinne. Välillä näyttää, että tahallaan. Sitten alkaa kauhea vinkuminen ja haukunta, että auta, auta!!

Viime yönä tuli "pikkuisen lunta". Varmaan reilut kymmenen senttiä. Minä flunssatoipilaana ja tietysti yksinhuoltajana sain melkein halvauksen aamulla, kun takaovi ei auennut, kuin vähän lumen takia. Ja niitä lumitöitä sitten pitää tehdä keuhkonkappaleita yskien. Miten voi aina olla niin, että miestä ei ole talossa, kun lunta tulee metritolkulla?

Mutta pojilla oli hauskaa!

Lunta!

En olisi arvannut Ronista, miten innoissaan se on lumesta! Luulin, että sitä ei saa ulos ollenkaan, mutta mitä vielä. Vähään aikaan en ole nähnyt niin hillitöntä vöyhkäämistä tossa pihalla! Lenkistäkään ei meinannut tulla mitään, kun koko ajan teki mieli juosta ja riehua. Meikätytöllä oli aika hiki untuvatakissa, kun piti JUOSTA lenkillä. Ja minähän inhoan juoksemista. Välillä homma meinasi karata lapasesta, kun poikia riehututti niin, joten suosiolla tehtiin aika lyhyt pyrähdys ja mentiin omalle pihalle hillumaan.

Talvi tulloo

Koirapuistossa vierailtiin tänään ja kylläpä oli kylmä! Alkutalvesta joku -8 pakkasta tuntuu sadalta asteelta ainakin.

Maa on jäässä ja Kun ei. Tällä kertaa...

Lähtötunnelmia auton ikkunan läpi. Uusi kamerakin pääsi esille. On siinä opettelemista, oikeesti. Toivottavasti hermot kestää...nimim. lyhytpinnainen kaikkitännehetinyttyyppi

Testikuvia

Ron on kova poika hyppäämään. Tässä taidonnäytteitä naminmetsästyshypyistä....

No, voi ei, kun on uusi kamera, niin pitää koko ajan räpsiä... Saa nähdä saadaanko vähitellen parempia kuvia, kun ostettiin tänään järkkärikamera. Ei tietysti osata ollenkaan sitä vielä käyttää ja nää on ihan testikuvia.

Ron tässä perinteisellä päivystyspaikallaan ikkunassa.

Ja Kun toisella päivystyspaikalla. Huomatkaa melko pskainen ikkuna....joittenkin nenänjälkiä näkyy!

Possunlahtuuta

Ilahdutettiin poikia lauantaina ja tuotiin kauppareissulta pari röhkivää possua. Olipa taas mahtava ilo niistä! Ihana röhkinä kuului VÄHÄN aikaa ja noin vartti, tai vajaakin, niin jopas oli possut rikki. Kärsät ja korvat irrotettu, sekä sisuskalut vedetty ulos...ei kestä näillä näköjään mikään. Vinkkejä otetaan vastaan. Mikä kestää, paitsi rautakisko?

Kunilla on nyt huomioliivi ja voi että, se on hyvä! Nyt näkyy jätkä pimeelläkin, myös tässä meidän pihassa. Semmoinen keltainen vilahtelee menemään pimeyden keskellä. Eihän sitä muuten tuolla erota, kun se on niin musta. Sitä paitsi se on tosi huvittavan näköinen, kuin joku napapaita pinkeellä tolla hiukkasen paksuhkolla jäppisellä. Vilma oli tikahtua nauruun, kun näki sen...Onnistuisinpa ottamaan valokuvan siitä, mutta mitä yritin, niin ainahan se on liikkeessä ja kuvista tuli ihan tärähtäneitä. En tiedä, onko vika mussa vai kamerassa, mutta en ikinä saa onnistuneita kuvia.

Ruokajuttu

Mä olen niiiiiin pettynyt meidän vakiruokakauppaan, eli Pilkon Citymarkettiin! Ensinnäkin niillä oli lemmikkiruokapakastin monta päivää ihan rikki, ainakin yli viikon. Pari kertaa huomauteltiin, että pakasteet on sulaneet. Ollaan vakituiseen ostettu pakastettua naudan mahaa noille.Sieltä oli niitä pötköjä hävinnyt sinä aikana...liekö joku raukka ostanut, mutta ei vähään aikaan uskallettu ostaa meille. Nyt sitten eilen tajusin syöttäneeni 10 päivää sitten parasta ennen päiväystä mennyttä lohimureketta. Mureke oli ostettu sunnuntaina, eli oli ihan reilusti vanhaa jo silloin. Voi että, kun syytin itseäni myöskin, kun en tarkistanut päivämäärää. Pelkäsin hulluna, että nyt Ron ja Kun saavat kauhean ruokamyrkytyksen. Ihmeen hyvällä ruokahalulla söivät kyllä.

Ron ei aamulla syönyt mitään ja ne luut, jotka varasin nukkumisen turvaamiseksi ovat hävinneet, mutta voihan olla Ron on jemmannut sen jonnekkin (sain muuten nukkua peräti kahteen asti!). Kun sen sijaan on syönyt tänään vähintään kahden edestä. Ensin raksut aamulla, päivällä luun ja sitten illalla omat ja Ronin raksut. Ron ei syönyt myöskään illalla. Maha sillä lorisee, mutta kakka on ollut normaalia. Huh, en tiedä, mitä ajattelisin. Ainakin rupean kyttäämään noita päivämääriä ruuista ja harkitsen jotain reklamaatiota kauppaan...

Nukkumisongelmia

Tämä vuorotyöläisen elämä ei ole aina yhtä herkkua, jos koskaan. Epäsäännöllisyys ei ole koirien elämässä kivaa ja ne tuntuvat menevän välillä vähän pallo hukkaan näistä elämän pienistä vaihteluista. Nytkin on semmoinen tilanne, että Jyrki on reissun päällä ja minä yksinhuoltajana ja mulla tietysti kolme yövuoroa peräkkäin....

Ensimmäisen yön jälkeen sain nukkua KOLME tuntia, mutta eilen ruhtinaalliset noin viisi tuntia. Alkaa olla aika väräjävä olotila. Aamu menee ihan ok, koska kundit nukkuu mielellään pitkään. Tullessani kotiin n. klo 7.40 käytän pihalla ja syötän ne ja sitten ponkaistaan petiin. Hermot siihen makailuun niiltä menee jossain vaiheessa aamulla, mutta malttavat vielä olla aika rauhassa. Puoli yksi on näköjään se raja, milloin Mami tullaan herättämään. Kumpanakin päivänä täsmälleen samaan aikaan (katsoivat varmaan kellosta). Eka yön jälkeen vein ne pikaisesti pihapissille ja koetin kikka kuuttatoista ja heitin raksuja pitkin kämppää ja vetäisin oven kiinni makuuhuoneeseen. Jonkun aikaa oli rauha maassa, mutta sitten alkoi oven rynkytys ja tauoton vinkuminen. Se ei tauonnut edes, vaikka poika tuli koulusta. Raivona nousin sitten ylös, grrrrrr! Lenkillä häiriköiden kanssa remutessani otti välillä aivoon oikein sydänkohtaustyyliin. Eilen tarina toistui täsmälleen samanlaisena, paitsi en laittanut makkarin ovea kiinni ja sain nukkumisaikaa vähän lisää.

Täytyy vissiin pyytää, että ei ainakaan kolmea yövuoroa olisi enää peräkkäin. EI JAKSA! Pitäisi saada nukkua kunnon unet, mutta nää pojankoltiaiset ovat kuin jotkut kaksosvauvat ja mä niiden puolikuolleeksi väsytetty "äiti".

PS. Illalla varauduin työvuoron jälkeiseen nukkumiseen ennalta ja omasta mielestäni ovelana. Varasin jääkaappiin sulamaan pari isoa naudanluuta, jotka aion sen päiväherätyksen jälkeen kaivaa esiin. Tutkitusti (ihan oma tutkimus vaan) niitten kauluamiseen menee ainakin 45min.

Ns. päiväunet

Ajattelin vapaapäivän kunniaksi nukkua virkistävät päikkärit. Karvakaverit tietty läksi mukaan ja ajattelin, että sepäs mukavaa nukkua lämpimien tuhisevien koiruliinien kanssa. Jos olisin tiennyt tulevan, enpä olisi vaivautunut edes yrittämään....

Pääsin petiin ja pojat aloitti sen normaalin jähnäyksen keskenään, eli kauhea örinä, ärinä, röhkiminen ja aivastelu nahistelun lomassa, jossa näykitään toista korvista, hännästä tai mieluiten kaulavaltimosta. Sitten ne keksi, että patjojen välissä oli rako ja siitä Kun sitten livahti toisen patjan alle juoksentelemaan. No tietysti se patja siitä tipahti lattialle ja koirat perässä. Sitä patjaa siinä sitten yritettiin tappaa kaivamalla ja sen päällä oli mukava jatkaa sitä örinää ja ärinää yms. äännähtelyä ja rytkämistä. Siitä oli myös kiva hypellä välillä sänkyyn ja taas takaisin. Tätä hommelia kesti about puoli tuntia, ennenkuin multa meni hermot ja koirat häädin alakertaan (mulla on nykyään yksityinen makkari yläkerrassa Jyrkin yskimisen takia). Ovella kyllä käytiin vinkumassa ja rynkyttämässä muutaman kerran....grrrrrr. Nukkumiset jäi yritykseksi, mutta huomasin äsken iltapesulla, että ripsarit olin saanut kyllä pitkin poskia siitä huolimatta. Onneksi on noin pimeetä jo ulkona, kun ei tullut katsottua peiliin ennen lenkille/kauppaan lähtöä...

Pimmeetä

Oi, että kun on pimeetä kellojen siiron jälkeen! Koirat varmaan kummastelee, että mikä juttu, kun aina on pimeää, kun lenkille mennään. Edelleenkään Kunin mielestä pimeä ei ole kivaa ja tuntosarvet ovat entistä enemmän sojollaan. Se kuuntelee, katselee ja väipsähtelee lenkkien aikana. Jumeja tulee edelleen. Koitetaan palkata liikkeestä, eli jos hyytyy, niin houkutellaan namilla ja annetaan se nami liikkeessä. Tää on vaan mun omaa psykologiaa, voi olla siis huuhaatiedettä, mutta jonkun verran toimiikin.

Temppuja on opeteltu ihan huvikseen ja nää tyypit nauttii siitä ihan kympillä! Ron osaa nyt antaa tassua, "gimme five", eli ylävitoset läpätä, hypätä vanteen läpi ja kaapin ovia auttavasti sulkea, sekä pyöriä ympäri. Jyrki oli tänään treenannut sairaslomallaan kierimistä....siis Ron kierii...Jyrki ehkä osaa jo.... Ai niin, sitten on peruuttaminen vielä. Kun osaa peruuttaa ja pyöriä ympäri ja välillä hyppää vanteestakin. Kun kuittaa mielellään kaiken maahanmenolla, jos äly ei riitä. Ron taas ei oikein tajua peruuttamista. Hätäpäissään kokeilee nyt antaa sitä tassua yksin tai jopa kaksin kappalein. Näiden treenaaminen on vaikeaa, kun ne molemmat sählää ihan innoissaan siinä samassa kohdassa ja välillä käy niin, että kun Ron on onnistunut esim. pyörimään, niin Kun syökyykin ottamaan sen palkan...se on niin nopea pirulainen...
Kivaa on kuitenkin opetella noita temppuja, vaikka ajattelinkin aikoinaan, että ihan humpuukihommia. En tajunnut, että koira saa siitä kiksejä, eikä mun tarvitse arpoa, onko järkevää. Selväsi ne nauttii, kun saavat aivojumppaa ja sehän kuluttaa energiaa. Sitähän näyttää riittävän meidän poitsuilla! Ps. Loppuis jo tuo turboenenerginen pentukoiranraksumegapussi! Ollaan jo harkittu leikillään, että seuraava on jotain hyvin vähäenergistä sapuskaa....

ei sittenkään...

joopa, aina käy niin, että kun kehuu, niin menee heti ihan pieleen ne hommelit...

Jyrki sairastui eilen kuumeeseen ja jäi siis sairalomalle. Lääkärissäkäynnin aikana oli syöty kuumemittari (protesti! Koko ajan mittailee...) ja raahattu Jyrkin likapyykit olkkarin lattialle. Lisäksi oli järsitty sen kirjaa, mikä oli jätetty yöpöydälle. No, joopa joo. Just kun hehkutin, että hyvin menee ja koirat on niin rauhallisia jne. Mutta on tässä tietysti sekin takana, että Jyrki oli tossa pari viikkoa kotona ja nyt sitten pari päivää reissussa. Ja kun tuli kotiin, niin heti esitetään tämmöistä hommelia.

Toisekseen Kun teki nyt sen, mitä on pelätty, eli karkasi aidan ali naapuriin. Se pikkuinen musta paholainen!!!! Ja tietysti, kun sen hoksasi, niin joka kerta heti juoksee aidalle ja siitä yrittää läpi. Eipä auta, kun viedä jäbät lenkille tai hihnassa ulos. Ärsyttäääääääääää!!!! Oli niin kivaa, kun saattoi päästää ulos riekkumaan ja varsinkin aamulla pissille. Pakko on kehitellä jotain paikkaussysteemejä aitaan. Jyrkillä on mielessä joku rautainen idea, mitä epäilen, sillä toi pikkumusta on kyllä aikamoinen vintiö:) Hyvässä ja pahassa.

Katsoin tossa koirakuiskaajaa ja ei voi muuta, kuin ihmetellä noita joitain ihmisiä (amerikkalaisia. En voi kuvitella, että suomalaiset tekis tota. Tai mistä mä tiedän?) Tyypit ei vieneet kolmea koiraansa ikinä ulos. Korkeintaan kerran kuussa ehkä postilaatikolle...ihme ja kumma oli ongelmia...

Hanna kävi viimeisen kerran ja tällä kertaa treenattiin ihan temppuja. Nyt mennään "ympäri", laitetaan kaapin ovia kiinni, peruutetaan ja "jätetään se". Ihan haikee olo tuli, mutta on kuitenkin semmoinen olo, että ittekkin nyt pärjätään ja hoksataan, miten noitten kanssa pitää edetä. Toivottavasti ei tule mitään semmoista eteen, että asiantuntijaa tarvittais! Edelleen kyllä Kunin pelot on yksi haaste. Iltalenkit on aika haastavia, kun Kun jäätyy vähän väliä pelkäämään ties mitä. Ärsyttää, mutta yritän olla kärsivällinen. Eihän se mun hermostuminen auta koiraa yhtään. Palkkaan sitä siitä liikkumisesta jäätymisen yhteydessä. Tuntuu auttavan, ainakin hetkellisesti, kunnes tulee uusi jäätyminen.... Jännä seurata, kun Romppu kulkee lähinnä nenä maassa ja Kun taas tarkkailee ympäristöä ja siitäpä ottaa niitä jähmettymiskohtauksia, kun joku liikkuu, ääni kuuluu...tai jotain....

Seestymistä?

Nyt on viikko mennyt ihan mahtavan hyvin! Allaolevan kuvan kaltaista sotkua yms. ei ole ollut. Sisäsiisteys on merkittävästi lisääntynyt. En ole korjannut kovinkaan montaa kakkaa koko viikolla kellarista. Ja muutenkin on ollut ihan mahtavan mukavaa koiren kanssa. Ne ottaa kontaktia lenkeillä vähän väliä (namia kuluu....) ja ovat muutenkin olleet niin ihania lutuisia mussukoita!
Tässä on yhden päivän sotkua pari viikkoa sitten. Yksi Pikazu-lelu oli suolistettu...

Kun varsinkin on tosi oppivainen koira. Nyt on treenattu "ei ota-käskyä". Siinä nami laitetaan vaikka parhaimmillaan koiran tassulle, mutta se ei saa sitä ottaa. Palkka tulee muualta päin. Hyvin menee kaaliin, mutta pientä varastelua välillä tapahtuu. Kun on jopa kestänyt sen, että nami on tassun päällä, mikä on pieni ihme mun mielestä, koska se on niin lyhytpinnainen tyyppi! Ron sen sijaan vetää tassun pois namin alta ei siis anna laittaa sitä siihen. Mikähän siinäkin on?

Oikeasti olen ajatellut, että nyt on tapahtunut jonkin sortin käänne tässä meidän elämässä. Jotenkin koirat ovat löytäneet paikkansa ja ovat varmaan tajunneet meidän ns. rutiinit (vaikka on kolmivuorotyö ja reissuhommat) ja ovat sopeutuneet niihin. Jopa niin, että lenkille aletaan kaivata aina samaan aikaan jne. Hyvin hoksaavat, jos on lähdössä vaikka töihin, niin eivät ollenkaan yritä tulla mukaan. Kai siinäkin toistaa aika samaa kaavaa. Eli jonkin sortin seestymistä meillä on kyllä tapahtunut. Mukavaa!!!!!

Ollaan mietitty tässä matkan vartella tätä koiran "kouluttamista". Tyylejä on niin monia ja varsinkaan vanhemmat ihmiset ei meinaa tajuta tämän ajan positiivista vahvistamista, vaan vanhan ajan pissiinnaamanhieromis- ja hapettamishommelit ovat yhä mielessä. Tätä ei voi yleistää, tosiaankaan, mutta ollaan tuossa lenkeillä nähty yhtä ja toista. Mm. ikävä kyllä koirensa kanssa pusikkoon syöksyjiä, jotka kaupan päälle lyövät koiriaan...Eli ongelmia on, mutta noinkohan ne ratkaistaan? Enhän voi vielä kehuskella meidänkään koirien käytöksellä, mutta hihnan päässä ollaan kyllä vastuussa siitä toisessa päässä olijasta. Mutta, yritän pitää oman linjani ja antaa olla omassa arvossaan toisten arvostelut. Ollaanhan me sitä paitsi saatu ihan mahtavasti aikaan tällä tyylillä. Ja sillä jatketaan! Hanna kysyi, saisiko käyttää meidän ennen-jälkeen-videoita uloslähdöstä omilla sivuillaan. Tottakai annoin luvan. Nyt kuun lopussa mennään kuuntelemaan Hannan luento eläinten oppimisesta. Sitä mielenkiinnolla odotan!

Kehitystä tapahtuu hienosti

Tässäpä videota meidän uloslähdöistä. Sain nyt väärin päin nämä laitettua. Eli ensin on tämän hetken tilanne ja toinen video on aikaisempien lähtöjen kaltainen hommeli. Hyvin kuitenkin näkyy tuo edistys. Kun pysyy hyvin "matolla", eikä tuota kauheaa sähläystä ole enää. Hannalle suuret kiitokset vinkeistä!!!

Kahdeksan satunnaista asiaa

O-ou. Saatiin siis tunnustusta! Ihanaa! http://karvahelvetti.blogspot.com/2011/10/kahdeksan-satunnaista-asiaa.html

Tunnustuksen saajan pitää:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa

2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle

3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta

4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Mä seuraan kyllä niin vähäistä määrää blogeja, ettei koko homma onnistu, mutta kiitin toki tunnustuksen antajaa ja varmaan laitan muutamalle eteenpäin. Siis kahdeksan satunnaista asiaa itsestä:

1. Olin vannoutunut kissaihminen ennen vanhaan. Kissoja on ollut lähes koko aikuisiän. Nyt koirien tultua kissat siirtyivät sujuvasti lasten luo. Eivät ryökäleet sittenkään sopeutuneet yhteiseloon. Harmittaa kyllä!

2. Hurahdin keväällä rescuekoiratoimintaan. Aion mennä Espanjaan vielä katsomaan Triplen tarhan, mistä Kun on lähtöisin. Ron oli fosterhomessa, eli kotihoidossa siellä. Olisi kiva tarhalla auttaa niitä hommissa...varmaan olisi siivousta, lenkitystä, ruokintaa yms.

3. Olin ennen  parturi-kampaaja, mutta opiskelin aikuisena sairaanhoitajaksi. En tiedä, olenko vieläkään siinä oikeassa ammatissa...

4. Kääks, musta tulee MUMMO kohtapuoleen...

5. Olen myös matkailuhurahtanut. Eniten olen tykästynyt Intiaan. Siellä olen matkannut kaksi kertaa. Viimeksi 4 viikkoa tammikuussa 2009. Viime tammikuussa oltiin kuukausi Thaikkulassa. Aika kivaa, mutta ei hakannut  Intiaa missään nimessä. Haaveksin koko ajan milloin pääsisin jonnekkin reissuun.

6. Asun Joensuussa omakotitalossa lähellä keskustaa.

7. Musiikki on tärkeä osa elämää...siis kuuntelupuolella.

8. Olen osa-aikainen "yksinhuoltaja", sillä tuo armas reissailee työn puolesta silloin ja tällöin.

Olipa vaikeeta!!!! Mutta ihanaa, että joku lukee tätäkin ns. omaksi iloksi ja muistin virkistämiseksi laadittua blogia!

Onnistumisia!

Voi että, kun olen ylpeä pojista, varsinkin Kunista, joka kaikesta sählinkiintaipuvaisuudestaan huolimatta on hyvinkin oppivainen koira!!!

Treenattiin Hannan kanssa nyt ns. viltille menoa. Meidän tapauksessa matolle. Eteiseen laitettiin pieni matto ja naksuttimen kanssa palkittiin matolle menosta. Sitten lisättiin sana "matolle" ja kappas vaan, koiruli lennähtää matolle istumaan pyynnöstä. Ihmeellistä! Tämähän rauhoittaa kummasti mm. uloslähtöä, kun tyyppi saa muuta tekemistä odotellessa. Naksuttimeen reagoivat tosi hanakasti, että ahaa, tuli tehtyä jotain oikein.

Ajattelin, että voisi olla toinenkin paikka, mihin koirat pyytää tarvittaessa. Laitoin äsken lasten peiton olkkarin lattialle ja kokeilin samaa, mutta nyt sanana on "peitolle". Ja varsinkin Kun tajusi sen ihan salamana. Ron istuksii vähän viereen. Nyt pitää opettaa sitä kestoa, eli että koira malttaisi olla siinä matolla tai peitolla vähän kauemmin. Treenaaminen on kivaa ja namia kuluu...pitänee huomioida ruoka-aikaan...

Murkkuikä sen kun jatkuu. Kun on kauhean lyhytpinnainen ja alkaa räksyttää heti, kun hermot menee. Esim. jos Ronilla on joku lelu, minkä sekin haluaisi. Yksi päivä se rupesi mulle haukkumaan, kun söin jäätelöä....otti vähän aivoon, kun toiset vaan herkkuja mässäilee.

Paska homma

A-aa, oon taas koirien ja yhden lapsen yksinhuoltajana, kun tuo armaani on työkeikalla Kuusamossa. Kolmivuorotyön takia koirulit eivät joudu kovin usein olemaan pitkiä päiviä yksin kotona, mutta nyt sattui kaksi perättäistä päivää. Eilen oli hämmästyttävän siistiä, kun tulin kotiin. Vain yksi vajaa suolapähkinäsekoituspussi oli revitty ja tietysti syöty ja jostain oli kaivettu kertakäyttökumihanska, joka oli myös revitty silpuksi. Tänään oli  soffasta siirretty pari peittoa, pari irtotyynyä ja istuintyynyt lattialle. Muuten suht siistiä kyllä. Haistelin, että pska haisee, mutten paikallistanut sitä, ennenkuin astuin sen päälle!!! Mikään ei voita sitä fiilistä, kun astuu pehmeään paskaan täysin yllättäen omassa ruokailuhuoneessaan....

Sunnuntaina meinasi olla hätä kädessä tosissaan. Käytiin mukavalla lenkillä Lykynlammen haastavissa maisemissa ja viskattiin koirat kotiin siksi aikaa, kun mentiin kauppaan. Jopas sillä välin oli löydetty ilmeisesti Jyrkin taskusta pudonneet Buranat. Varmasti niistä oli siitä levystä jäljellä kaksi, joten 800 mg ibuprofeiinia oli toisen mahassa, tai 400mg kummankin mahassa. Äkkiä kaivelin tietoa ja soitin päivystävälle eläinlääkärille samantien. Jyrki oli jo apteekissa hakemassa hiilitabletteja. Ohjeeksi saatiin antaa 25 kpl pillereitä per doggi. Onneksi taidettiin päästä säikähdyksellä, sillä koirat voivat aivan hyvin. Tänään tosin oli sitä pskaa lattialla. Jos olisi ollut mahanpuruja enemmän, olisi voinut antaa ihan ihmistenkin käyttämää Antepsinia mahansuojana. Pahimmassa tapauksessa olisi voinut tulla munuaisvaurio, mutta lääkäri sanoi, että silloin olisi pitänyt syödä moninkertainen annos lääkettä. Jonkun laskukaavan mukaan koira kestää n. 50mg/kg ibuprofeiinia. Eli myrkyn puolelle lykkäsi molempien kohdalla, jos ajatellaan niiden painoa.

Lisää koulutusta

Hanna kävi taas ja kävimme läpi poitsujen uloslähtörituaaleja. Meillähän on ollut ongelmana se, että alkaa hirmuinen riekunta siitä. Kun hyökkii Ronin päälle ja repii valjaista ja puree taluttimia yms. On tosi vaikea ollut saada valjaita niiden päälle ja lähteä kaikessa rauhassa menemään, vaan kaikkea leimaa yleinen kaaos ja töhötys. Takapihalle lähteminen sujuu jo rauhallisissa merkeissä istumaan pyynnön ja namien saattelemana, mutta lenkille lähteminen on yhtä tuskaa edelleen. Kun hyökkäilee innoissaan Ronin kimppuun ja päinvastoin. Hankalaa on saada niitä sen verran rauhallisiksi, että saisi  valjaat päälle hyvässä järjestyksessä. Kun jopa rähjäsi mulle tänään, kun en alkanut millekkään siinä riekunnassa. Treenaamme siis siten, että pilkotaan uloslähtöä osiin. Mitään ei tapahdu, ennen kuin koira olis rauhallinen. No, kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä!

Uusi harjoitus on ikkunasta haukkumisen rajoittaminen. Eli sanotaan, että riittääpi se ilmoittelu ohikulkijoita yms. Ihmeen hyvin on lähtenyt käyntiin, vaikka ajattelin, että olis vaikeeta. Keskeytetään haukku sanomalla Ä-Ä ja RIITTÄÄ, sitten koira(t) tulee luokse ja istuvat ja saavat namin, siis kun haukkuminen lakkaa. Tässä on oikea-aikaisuus aika tärkeää, että koira ei vain luule, että palkitaan siitä haukkumisesta.

Ostin naksuttimenkin tänään. Hannan kanssa harjoiteltiin ihan vaan laatikon nenällä tökkimistä sen kanssa ja Ron älysi sen tosi nopeasti. Sitä voisi käyttää muissakin jutuissa kyllä. Kun Ron tökkäsi laatikkoa nenällä, niin naksautettiin ja palkittiin. Siis perusehdollistamista.

Nyt videoidaan noita uloslähtöjä, koska Hannan läsnäollessa ei ikinä ole normaalia käytöstä tullut.Näkis hänkin mitä se oikeasti on. Hanna on hyvin analyyttinen ja tarkkailee koiran käytöstä ja siitä tekee niitä johtopäätösiään. Miettii tosi paljon näidenkin juttuja. Nyt Ron on ollut ihan rentoutunut Hannan läsnäollessa meillä kotona. Mutta ei ne ihan normaalisti käyttäydy, kun vieras on paikalla. Koitettiin mm. uloslähtöä ja sehän sujui, kuin elokuvissa, eli ei yhtään niin kuin normaalisti.

Kun on alkanut kokeilla rajojaan ja on uhitellut muutaman kerran ihan kunnolla. Pitää laittaa pikkumusta järjestykseen. Eipä ole helppoa kahden murkkuikäisen pojan kanssa, ei!