kotia vailla

http://www.youtube.com/watch?v=RnTuC6bhQ60&feature=player_embedded

Kuvattu Triplen tarhalla...koirien adoptio, vapaaehtoistyö. Koskettava video.

Isopäinen koira?

Ron näyttää kaikissa kuvissa hirmu isopäiseltä...mitenlie jaksaakaan kannattaa massiivista pääkoppaansa? Ehkä vika on kuvakulmissa, tai sitten sillä on vaan iso pää. Kuvissa näyttää hän ihan hassulta ja hullulta, mutta sopii hyvin tähän meidän sakkiin siinäkin mielessä. Kokoa vieläkin arvotaan. Onkohan isompi, kuin meidän Läski-Vili?

Tänään saatiin lainaan kuljetuskoppa koiralle. Iso ja tilava on. Katsotaan, tuleeko käyttöön, vaiko ei. Arvellaan näistä kuvista, että Ron on käymässä tarhalla. Ehkä kastrointiasiolla tms..... ei voi tietää. On niin paljon, mitä ei voi tietää...

uusi kuva...

Sain Lealta sähköpostia ja siinä oli monta kuvaa Ronista ja viesti, että "SE ON AIVAN IHANA"...

Minä tollero, en jostain syystä saanut ladattua, kuin tämän yhden kuvan tänne...mutta kertokoon se enemmän kuin tuhat sanaa...

Sinua kaivataan!! (siis on se aika hullun näköinen koiruli!)

Viimein

http://www.aaahelps.com/en/animals_details.asp?id=12928 Ron is a very nice saussage dog - greyhound mix who is only 6 months and has very funny short legs. He will stay small-medium siza. Ron has been found in La Cañada parking area and again has no chip. Ron is very sociable and lovely to people and other dogs, also he is a quiet little man. He is cat tested no problem. Ron is in a foster home at the moment being very well educated.

Että olen odottanut sitä , että Ron tulisi varatuksi myös aaahelps:in sivuilla! Tänään se tapahtui vihdoin. Ei sillä, että olisin epäillyt mitään, mutta ajattelin, että jos joku muu, jossain muussa euroopan maassa ihastuisi Roniin toivottomasti ja voisi haaveilla siitä perusteettomasti... uuuh. Mä olisin saanut halvauksen varmaan, jos joku muu olisi ehtinyt mua ennen. Lea sanoi, että joskus on käynyt niin, että koira on ollut kuukausikaupalla ilman kotia ja sitten sitä kysytään yhtäkkiä samaan aikaan parista kodista Suomessa, mutta se on juuri keretty varata vaikka Saksaan. Vaikka joka päivä käyn suunnilleen katselemassa noita kodittomia koiria, niin en vaan ole löytänyt Ronin veroista (siis mulle!). On siellä montakin sydämen sulattajaa, mutta jos kolahtaa, niin kolahtaa.

Alan pikkuhiljaa tajuta, että tämä on ihan oikeasti totta!

Ostoksilla

Pakko oli päästä shoppailemaan koirakamaa. Mentiin uusittuun Mustiin ja Mirriin ja oltiin ihan että, häh. Onhan sieltä ostettu kissanhiekkaa, mutta ei ollenkaan oltu katseltu muita kamoja. Kylläpä koirille tosiaan on tarjolla sitä tavaraa jos jonkinlaista. Pantoja, valjaita, takkeja, leluja, sänkyjä, ruokaa miljoonaa sorttia. Jopa rodunmukaisia raksuja näytti olevan. Ei vaan ollut mitään Seropiraksuja tarjolla! Loppujen lopuksi mukaan lähti vain 50kpl puruluita ja jotain namipaloja. Onpahan päästy alkuun jo.

Koiranpito näyttää nykyään olevan melko haastavaa puuhaa. Pitäisi päättää miten koiruutta ruokkii ja millaisella ruokavaliolla. Millainen panta pitää olla? Missä se nukkuu? Pitääkö olla oma sänky? Millainen ruokakuppi? Niitäkin oli esim. malleja, joihin ei korvat mene uimaan samalla, kun se pitkäkorvapiski syö. Ei kai Ron semmoista kaukaloa tartte kuitenkaan. Pitäiskö se ilmoittaa johonkin koirakouluun? Täytyy yrittää pitää vissiin se ns. maalaisjärki (mun tapauksessa kaupunkilaisjärki) päässä...

Etukäteisajattelua

Härreguud! Mä aloin oikeasti itkeä, kun sain sähköpostitse tietää, että poika saapuu 16.6.2011. Se on niin sopiva päivä, kun tässä on oikeasti kaikenlaista sitä ennen. Jyrki mm. on kolme viikonloppua kiinni kertausharjoituksissa ja mäkin olen töissä melkein koko ajan. Tosin pojan rippijuhlat on 19. pvä. Jo mietittiin, että mitenkäs ne sujuu uuden perheenjäsenen kanssa. Meillä on varattu yksi huvila tässä lähistöllä, mutta nyt mietitään, että olisko parempi viettää koko juhlahumut siellä. vai mennä vasta illalla grillailemaan ja saunomaan ja uimaan? Juhliin on tulossa aika pieni porukka, mutta vähän huolestuttaa kuitenkin, että miten tämä vastatullut poika tuumaa juhlaväen määrästä. Onhan sillä justiinsa tähän meidän perheeseen tutustuminen ihan kesken. Jospa se menisi jotenkin ok. Jos näyttää siltä, niin kyllä me jotain keksitään....

Ja siitä olen kaikkein onnellisin, että pääsen vastaan Ronia! Mulla loppuu just yövuoro ja Jyrki ottaa vapaata, niin päästään hakemaan poika kotiin.

Olen katsastellut nettiä ja valkannut jo desing-pannan (tai kaksi) ....mutta kylläpä koirille onkin tarvikkeita jos mitä. Liekö niitä kaikkia tarvitsee?

Ron tulee!

16.6.2011

jippiiiiiiiii!

Taustatieto Espanjan katukoirista

Kovin helppoa ei ole ajatella, eikä kertoa Espanjan touhuista koirien kanssa. Laitan suoran kopion ....

Koirien hylkääminen Espanjassa – syyt, tavat ja tarhat

Suomessa suuri ongelma on esineellistetty ja alennettu kissa. Kesäkissoja päätyy löytöeläinkoteihin paljon joka vuosi. Suomessa ei kuitenkaan ole koskaan ollut koirienhylkäämiskulttuuria, jossa koiraa pidetään esineenä, jonka voi hylätä kadulle tai koiratarhalle esimerkiksi, kun koira ei olekaan heti tullessaan sisäsiisti tai tuhoaa paikkoja, perhe muuttaa koiravastaiseen asuntoon, perheeseen syntyy vauva, koira kasvaakin arvioitua isommaksi, koiran väri riitelee verhojen kanssa (kyllä, tämä on tositapaus!), tai perhe lähtee lomamatkalle. Syitä ja selityksiä perheenjäsenen hylkäämiseen löytyy yhtä monia kuin hylättyjä koiria. Koirien helppoa hylkäystä saattaa selittää osaltaan sekin, että Espanjassa koiran voi ostaa halvalla eläinkaupasta. Myös pentutehtailu rehottaa. Koirista on tullut kulutustavaraa.

Oma lukunsa ovat metsästykseen käytettävät kauniit ja uskolliset galgot ja podencot, joita pidetään usein puulaatikoissa koko niiden elämän ajan. Kun niistä ei ole enää jostain syystä hyötyä metsästäjälle, niitä ammutaan, hirtetään, poltetaan, heitetään liikkuvasta autosta moottoritielle, potkitaan tai hakataan kuoliaaksi tai näännytetään nälkään jne. Vähänkin hyödyttömien tai vanhojen eläinten kiduttaminen on Espanjassa erittäin yleistä. Jos Googlen kuvahakuun laittaa hakusanaksi galgo, voi itse todeta, mitä koirille Espanjassa tehdään.

Vaikka Espanjassa ollaan eläinten kohtelussa edelleen hyvin barbaarisella tasolla monin paikoin, on maa onnistunut siivoamaan julkisivuaan kulkukoirista ottamalla niitä kiinni vuosien ajan ja toimittamalla niitä kuntien ylläpitämille keskitysleirejä muistuttaville tappotarhoille. Niinpä tavallinen turisti ei nykyään saata esimerkiksi Aurinkorannikolla nähdä yhtäkään kulkukoiraa. Koirien nopea toimitus tarhoille on johtanut siihen, että varsinaisia kadulla koko elämänsä eläneitä katukoiria ei Espanjassa ole enää juurikaan. Nyt valtaosa kaduilta löytyvistä, hylätyistä koirista on heitetty ulos suoraan perheistä esimerkiksi jollakin edellä mainitulla verukkeella. (tämä teksti on espanjankatukoirat.com sivuilta) ja vastaavia löytyy netistä pilvin pimein. )

Suomessakin on muutama hyväntekeväisyysjärjestö, jotka tuo koiria Suomeen ja myös levittävät tietoutta koirien asemasta Espanjassa. Eihän yhden koiran pelastaminen tätä ongelmaa tosiaankaan poista, mutta tiedon levitys ja näiden kulkukoirien kastrointi vähentävät ongelmaa jossain määrin. Asenteiden muuttuminen vie todella paljon aikaa ja vaivaa. En kuvittele pelastavani maailmaa, enkä parantavani espanjalaista koirien kohtelua, vaan pelastan (toivottavasti) vain yhden koiran, joka todennäköisesti vajavaisine jalkoineen olisi saanut julman kohtalon kotimaassaan.

Ron esittäytyy

Hola! Olen Ron. Vissiin puoli vuotta vanha, tai jotain sinne päin. Synnyin Espanjassa jossain ja kerran harhailin parkkipaikalla, mistä minut sitten otettiin talteen. Asun perheessä ja odotan omaa vakituista kotia.

Heipä hei, Ron. Tässä Susanna ja Jyrki ja meidän perhe. Näimme kuvasi netissä ja rakastuttiin sinuun hetipaikalla. Päätimme, että jos suinkin saamme sinut meille, olet hyvin tervetullut ilostuttamaan elämäämme! Toivottavasti tykkäisit Suomesta. Täällä on tosiaan erilainen ilmasto, kuin Espanjassa, mutta olemme jo katselleet sinulle toppatakkia talven varalle, että tarkenet edes pissalle lähteä. Mutta jos ehdit tänne hyvissä ajoin kesällä, niin saat ehkä nauttia lämmöstä ja auringosta. Suomessa kun tahtoo tuo ilmasto olla aika vaihtelevaa laatua...

Näytän ihan espanjanvinttikoiralta, eli galgolta, mutta jostain syystä mulla on älylyhyet jalat. Vaan eipä haittaa, sillä olen kuitenkin symppis kaveri.

Meidän mielestä näytät niin ihanalta! Korvat varsinkin ovat aivan ihanat ja turkkisi on kauniisti kuvioitu. Surusilmiisi toivomme saavamme ilonpilkahduksia. Meillä on sinulle valmiiksi pari kissakaveria. Toivottavasti tykkäät kissoista. Ainakin meille kerrottiin niin. Toivomme, että saat meihin vauhtia ja viet meitä pitkille lenkeille.

Ron on meille varattu http://espanjankatukoirat.com kautta. Hän on saanut sirun, hänet on rokotettu ja verikokein testattu tiettyjen tautien varalta. Evira valvoo ulkomailta tuotujen eläinten asioita ja ko. yhditys on rekisteröity Eviran TRACES-järjestelmään.

Harkinnan jälkeen täytimme kotiselvityslomakkeen netissä ja jo samana päivänä Lea laittoi sähköpostiin mailia, että soittelee seuraavana päivänä. Odotin tuli hännän alla puhelua ja sovittiin, että Ron olisi meille varmaan sopiva koira ja asiat alkaa etenemään. Ron on vielä niin nuori, että kastrointia ei ole vielä tehty, joten se ja lennon ajankohta ovat vielä avoimet. Joka päivä odotamme puhelua siitä, milloin saadan lähteä Ronpoikaa vastaan Hki-Vantaan lentokentälle.