Seestymistä?

Nyt on viikko mennyt ihan mahtavan hyvin! Allaolevan kuvan kaltaista sotkua yms. ei ole ollut. Sisäsiisteys on merkittävästi lisääntynyt. En ole korjannut kovinkaan montaa kakkaa koko viikolla kellarista. Ja muutenkin on ollut ihan mahtavan mukavaa koiren kanssa. Ne ottaa kontaktia lenkeillä vähän väliä (namia kuluu....) ja ovat muutenkin olleet niin ihania lutuisia mussukoita!
Tässä on yhden päivän sotkua pari viikkoa sitten. Yksi Pikazu-lelu oli suolistettu...

Kun varsinkin on tosi oppivainen koira. Nyt on treenattu "ei ota-käskyä". Siinä nami laitetaan vaikka parhaimmillaan koiran tassulle, mutta se ei saa sitä ottaa. Palkka tulee muualta päin. Hyvin menee kaaliin, mutta pientä varastelua välillä tapahtuu. Kun on jopa kestänyt sen, että nami on tassun päällä, mikä on pieni ihme mun mielestä, koska se on niin lyhytpinnainen tyyppi! Ron sen sijaan vetää tassun pois namin alta ei siis anna laittaa sitä siihen. Mikähän siinäkin on?

Oikeasti olen ajatellut, että nyt on tapahtunut jonkin sortin käänne tässä meidän elämässä. Jotenkin koirat ovat löytäneet paikkansa ja ovat varmaan tajunneet meidän ns. rutiinit (vaikka on kolmivuorotyö ja reissuhommat) ja ovat sopeutuneet niihin. Jopa niin, että lenkille aletaan kaivata aina samaan aikaan jne. Hyvin hoksaavat, jos on lähdössä vaikka töihin, niin eivät ollenkaan yritä tulla mukaan. Kai siinäkin toistaa aika samaa kaavaa. Eli jonkin sortin seestymistä meillä on kyllä tapahtunut. Mukavaa!!!!!

Ollaan mietitty tässä matkan vartella tätä koiran "kouluttamista". Tyylejä on niin monia ja varsinkaan vanhemmat ihmiset ei meinaa tajuta tämän ajan positiivista vahvistamista, vaan vanhan ajan pissiinnaamanhieromis- ja hapettamishommelit ovat yhä mielessä. Tätä ei voi yleistää, tosiaankaan, mutta ollaan tuossa lenkeillä nähty yhtä ja toista. Mm. ikävä kyllä koirensa kanssa pusikkoon syöksyjiä, jotka kaupan päälle lyövät koiriaan...Eli ongelmia on, mutta noinkohan ne ratkaistaan? Enhän voi vielä kehuskella meidänkään koirien käytöksellä, mutta hihnan päässä ollaan kyllä vastuussa siitä toisessa päässä olijasta. Mutta, yritän pitää oman linjani ja antaa olla omassa arvossaan toisten arvostelut. Ollaanhan me sitä paitsi saatu ihan mahtavasti aikaan tällä tyylillä. Ja sillä jatketaan! Hanna kysyi, saisiko käyttää meidän ennen-jälkeen-videoita uloslähdöstä omilla sivuillaan. Tottakai annoin luvan. Nyt kuun lopussa mennään kuuntelemaan Hannan luento eläinten oppimisesta. Sitä mielenkiinnolla odotan!