Sori vaan kuvan laadut taas, mutta kyllä niistä olennaisin välittyy kuitenkin. Sain taas viikon tauon jälkeen ukkelini kotiin ja koirapuistoilut mahdollistuivat taas. Mun on mahdoton autottomana ja kortittomana lähteä noiden kanssa sinne, mutta sitten se taivas aukeaa, kun mies on kotona. Vauhtia on piisannut todella hyvin ja Ronkin on käyttäytynyt nätisti, ilman rähinöitä. Tänään mies oli ollut niiden kanssa päivällä puistossa ja yksi nainen oli jopa tunnistanut Camyn galgoksi! Taisi olla ensimmäinen ihminen, joka tunnisti rodun tuosta vaan. Enimmäkseen sitä on luultu greyksi tai vipukaksi. Juoksuharrastuksia udellaan jatkuvasti, koska neiti pärtsäilee siihen malliin puistossa, että eipä ole epäilystä, kuka voittais kisat. Harkinnassa tai siis viitsimisen päässä olis nyt tuo harrastelu sen suhteen.
Noiden poikien rotuarvailut on kans aika hauskoja. Ei niistä ihan äkkiä pysty sanomaan, mitä ovat. Tänään tuli ehdotus Kunista, että olis Jack Russelia siinä...nooooooo. Lähimpänä on veikkaus varmaan siihen Patterdalen terrieriin. Ron taas on ihan omanlainen tapaus. Vinttikoira-mäyräkoirasekoitus....varmaan siinä on galgoa seassa ja manetoa (ne rokokoo-jalat), luulen.
Kun se vaan jaksaa palloilla. Mies kun on kotona, niin se piinaa sitä koko ajan pallon kanssa. Vinkupallo suussa vinguttaa ja hyppii jalkoja vasten ja välillä haukkuu ja pitää ihme ääniä, että leiki, leiki...ja tuntitolkulla. Ei se taida koskaan kasvaa aikuiseksi, vaikka kaksi vuotta joulukuussa täyttääkin....Mua se ei niinkään viitti piinata, kun en vissiin oo semmoinen hösselö leikkikaveri sen mielestä.
