(Don´t) let it snow!

Kunin kehveli söi olohuoneen mattoon reiän! No, nyt ei ole mattoa puolella lattialla ja on kuulkaa liukasta. Jäbät luistelee sitten...omapa on syy.

Ostin vinkuvia palloja Tintin lemmikistä. Ovat mieluisia, mutta aika ärsyttäviä. Koko ajan niitä saa pyydystää sohvan alta, kun ne aina menee sinne. Välillä näyttää, että tahallaan. Sitten alkaa kauhea vinkuminen ja haukunta, että auta, auta!!

Viime yönä tuli "pikkuisen lunta". Varmaan reilut kymmenen senttiä. Minä flunssatoipilaana ja tietysti yksinhuoltajana sain melkein halvauksen aamulla, kun takaovi ei auennut, kuin vähän lumen takia. Ja niitä lumitöitä sitten pitää tehdä keuhkonkappaleita yskien. Miten voi aina olla niin, että miestä ei ole talossa, kun lunta tulee metritolkulla?

Mutta pojilla oli hauskaa!

Lunta!

En olisi arvannut Ronista, miten innoissaan se on lumesta! Luulin, että sitä ei saa ulos ollenkaan, mutta mitä vielä. Vähään aikaan en ole nähnyt niin hillitöntä vöyhkäämistä tossa pihalla! Lenkistäkään ei meinannut tulla mitään, kun koko ajan teki mieli juosta ja riehua. Meikätytöllä oli aika hiki untuvatakissa, kun piti JUOSTA lenkillä. Ja minähän inhoan juoksemista. Välillä homma meinasi karata lapasesta, kun poikia riehututti niin, joten suosiolla tehtiin aika lyhyt pyrähdys ja mentiin omalle pihalle hillumaan.

Talvi tulloo

Koirapuistossa vierailtiin tänään ja kylläpä oli kylmä! Alkutalvesta joku -8 pakkasta tuntuu sadalta asteelta ainakin.

Maa on jäässä ja Kun ei. Tällä kertaa...

Lähtötunnelmia auton ikkunan läpi. Uusi kamerakin pääsi esille. On siinä opettelemista, oikeesti. Toivottavasti hermot kestää...nimim. lyhytpinnainen kaikkitännehetinyttyyppi

Testikuvia

Ron on kova poika hyppäämään. Tässä taidonnäytteitä naminmetsästyshypyistä....

No, voi ei, kun on uusi kamera, niin pitää koko ajan räpsiä... Saa nähdä saadaanko vähitellen parempia kuvia, kun ostettiin tänään järkkärikamera. Ei tietysti osata ollenkaan sitä vielä käyttää ja nää on ihan testikuvia.

Ron tässä perinteisellä päivystyspaikallaan ikkunassa.

Ja Kun toisella päivystyspaikalla. Huomatkaa melko pskainen ikkuna....joittenkin nenänjälkiä näkyy!

Possunlahtuuta

Ilahdutettiin poikia lauantaina ja tuotiin kauppareissulta pari röhkivää possua. Olipa taas mahtava ilo niistä! Ihana röhkinä kuului VÄHÄN aikaa ja noin vartti, tai vajaakin, niin jopas oli possut rikki. Kärsät ja korvat irrotettu, sekä sisuskalut vedetty ulos...ei kestä näillä näköjään mikään. Vinkkejä otetaan vastaan. Mikä kestää, paitsi rautakisko?

Kunilla on nyt huomioliivi ja voi että, se on hyvä! Nyt näkyy jätkä pimeelläkin, myös tässä meidän pihassa. Semmoinen keltainen vilahtelee menemään pimeyden keskellä. Eihän sitä muuten tuolla erota, kun se on niin musta. Sitä paitsi se on tosi huvittavan näköinen, kuin joku napapaita pinkeellä tolla hiukkasen paksuhkolla jäppisellä. Vilma oli tikahtua nauruun, kun näki sen...Onnistuisinpa ottamaan valokuvan siitä, mutta mitä yritin, niin ainahan se on liikkeessä ja kuvista tuli ihan tärähtäneitä. En tiedä, onko vika mussa vai kamerassa, mutta en ikinä saa onnistuneita kuvia.

Ruokajuttu

Mä olen niiiiiin pettynyt meidän vakiruokakauppaan, eli Pilkon Citymarkettiin! Ensinnäkin niillä oli lemmikkiruokapakastin monta päivää ihan rikki, ainakin yli viikon. Pari kertaa huomauteltiin, että pakasteet on sulaneet. Ollaan vakituiseen ostettu pakastettua naudan mahaa noille.Sieltä oli niitä pötköjä hävinnyt sinä aikana...liekö joku raukka ostanut, mutta ei vähään aikaan uskallettu ostaa meille. Nyt sitten eilen tajusin syöttäneeni 10 päivää sitten parasta ennen päiväystä mennyttä lohimureketta. Mureke oli ostettu sunnuntaina, eli oli ihan reilusti vanhaa jo silloin. Voi että, kun syytin itseäni myöskin, kun en tarkistanut päivämäärää. Pelkäsin hulluna, että nyt Ron ja Kun saavat kauhean ruokamyrkytyksen. Ihmeen hyvällä ruokahalulla söivät kyllä.

Ron ei aamulla syönyt mitään ja ne luut, jotka varasin nukkumisen turvaamiseksi ovat hävinneet, mutta voihan olla Ron on jemmannut sen jonnekkin (sain muuten nukkua peräti kahteen asti!). Kun sen sijaan on syönyt tänään vähintään kahden edestä. Ensin raksut aamulla, päivällä luun ja sitten illalla omat ja Ronin raksut. Ron ei syönyt myöskään illalla. Maha sillä lorisee, mutta kakka on ollut normaalia. Huh, en tiedä, mitä ajattelisin. Ainakin rupean kyttäämään noita päivämääriä ruuista ja harkitsen jotain reklamaatiota kauppaan...

Nukkumisongelmia

Tämä vuorotyöläisen elämä ei ole aina yhtä herkkua, jos koskaan. Epäsäännöllisyys ei ole koirien elämässä kivaa ja ne tuntuvat menevän välillä vähän pallo hukkaan näistä elämän pienistä vaihteluista. Nytkin on semmoinen tilanne, että Jyrki on reissun päällä ja minä yksinhuoltajana ja mulla tietysti kolme yövuoroa peräkkäin....

Ensimmäisen yön jälkeen sain nukkua KOLME tuntia, mutta eilen ruhtinaalliset noin viisi tuntia. Alkaa olla aika väräjävä olotila. Aamu menee ihan ok, koska kundit nukkuu mielellään pitkään. Tullessani kotiin n. klo 7.40 käytän pihalla ja syötän ne ja sitten ponkaistaan petiin. Hermot siihen makailuun niiltä menee jossain vaiheessa aamulla, mutta malttavat vielä olla aika rauhassa. Puoli yksi on näköjään se raja, milloin Mami tullaan herättämään. Kumpanakin päivänä täsmälleen samaan aikaan (katsoivat varmaan kellosta). Eka yön jälkeen vein ne pikaisesti pihapissille ja koetin kikka kuuttatoista ja heitin raksuja pitkin kämppää ja vetäisin oven kiinni makuuhuoneeseen. Jonkun aikaa oli rauha maassa, mutta sitten alkoi oven rynkytys ja tauoton vinkuminen. Se ei tauonnut edes, vaikka poika tuli koulusta. Raivona nousin sitten ylös, grrrrrr! Lenkillä häiriköiden kanssa remutessani otti välillä aivoon oikein sydänkohtaustyyliin. Eilen tarina toistui täsmälleen samanlaisena, paitsi en laittanut makkarin ovea kiinni ja sain nukkumisaikaa vähän lisää.

Täytyy vissiin pyytää, että ei ainakaan kolmea yövuoroa olisi enää peräkkäin. EI JAKSA! Pitäisi saada nukkua kunnon unet, mutta nää pojankoltiaiset ovat kuin jotkut kaksosvauvat ja mä niiden puolikuolleeksi väsytetty "äiti".

PS. Illalla varauduin työvuoron jälkeiseen nukkumiseen ennalta ja omasta mielestäni ovelana. Varasin jääkaappiin sulamaan pari isoa naudanluuta, jotka aion sen päiväherätyksen jälkeen kaivaa esiin. Tutkitusti (ihan oma tutkimus vaan) niitten kauluamiseen menee ainakin 45min.

Ns. päiväunet

Ajattelin vapaapäivän kunniaksi nukkua virkistävät päikkärit. Karvakaverit tietty läksi mukaan ja ajattelin, että sepäs mukavaa nukkua lämpimien tuhisevien koiruliinien kanssa. Jos olisin tiennyt tulevan, enpä olisi vaivautunut edes yrittämään....

Pääsin petiin ja pojat aloitti sen normaalin jähnäyksen keskenään, eli kauhea örinä, ärinä, röhkiminen ja aivastelu nahistelun lomassa, jossa näykitään toista korvista, hännästä tai mieluiten kaulavaltimosta. Sitten ne keksi, että patjojen välissä oli rako ja siitä Kun sitten livahti toisen patjan alle juoksentelemaan. No tietysti se patja siitä tipahti lattialle ja koirat perässä. Sitä patjaa siinä sitten yritettiin tappaa kaivamalla ja sen päällä oli mukava jatkaa sitä örinää ja ärinää yms. äännähtelyä ja rytkämistä. Siitä oli myös kiva hypellä välillä sänkyyn ja taas takaisin. Tätä hommelia kesti about puoli tuntia, ennenkuin multa meni hermot ja koirat häädin alakertaan (mulla on nykyään yksityinen makkari yläkerrassa Jyrkin yskimisen takia). Ovella kyllä käytiin vinkumassa ja rynkyttämässä muutaman kerran....grrrrrr. Nukkumiset jäi yritykseksi, mutta huomasin äsken iltapesulla, että ripsarit olin saanut kyllä pitkin poskia siitä huolimatta. Onneksi on noin pimeetä jo ulkona, kun ei tullut katsottua peiliin ennen lenkille/kauppaan lähtöä...

Pimmeetä

Oi, että kun on pimeetä kellojen siiron jälkeen! Koirat varmaan kummastelee, että mikä juttu, kun aina on pimeää, kun lenkille mennään. Edelleenkään Kunin mielestä pimeä ei ole kivaa ja tuntosarvet ovat entistä enemmän sojollaan. Se kuuntelee, katselee ja väipsähtelee lenkkien aikana. Jumeja tulee edelleen. Koitetaan palkata liikkeestä, eli jos hyytyy, niin houkutellaan namilla ja annetaan se nami liikkeessä. Tää on vaan mun omaa psykologiaa, voi olla siis huuhaatiedettä, mutta jonkun verran toimiikin.

Temppuja on opeteltu ihan huvikseen ja nää tyypit nauttii siitä ihan kympillä! Ron osaa nyt antaa tassua, "gimme five", eli ylävitoset läpätä, hypätä vanteen läpi ja kaapin ovia auttavasti sulkea, sekä pyöriä ympäri. Jyrki oli tänään treenannut sairaslomallaan kierimistä....siis Ron kierii...Jyrki ehkä osaa jo.... Ai niin, sitten on peruuttaminen vielä. Kun osaa peruuttaa ja pyöriä ympäri ja välillä hyppää vanteestakin. Kun kuittaa mielellään kaiken maahanmenolla, jos äly ei riitä. Ron taas ei oikein tajua peruuttamista. Hätäpäissään kokeilee nyt antaa sitä tassua yksin tai jopa kaksin kappalein. Näiden treenaaminen on vaikeaa, kun ne molemmat sählää ihan innoissaan siinä samassa kohdassa ja välillä käy niin, että kun Ron on onnistunut esim. pyörimään, niin Kun syökyykin ottamaan sen palkan...se on niin nopea pirulainen...
Kivaa on kuitenkin opetella noita temppuja, vaikka ajattelinkin aikoinaan, että ihan humpuukihommia. En tajunnut, että koira saa siitä kiksejä, eikä mun tarvitse arpoa, onko järkevää. Selväsi ne nauttii, kun saavat aivojumppaa ja sehän kuluttaa energiaa. Sitähän näyttää riittävän meidän poitsuilla! Ps. Loppuis jo tuo turboenenerginen pentukoiranraksumegapussi! Ollaan jo harkittu leikillään, että seuraava on jotain hyvin vähäenergistä sapuskaa....