Koirien leikit

Lisää koulutusta

Käytiin Hannan tunnilla (Iloinen eläin) keskiviikkona ja harjoiteltiin Ronin kanssa luoksetuloa ja paikkalle jäämistä. Luoksehan se tuli niin, että Hanna sanoi, että tarviiko tätä nyt sitten harjoitellakkaan. No, paikkahomma olikin kimurantimpi juttu. Istuminen onnistuu helposti, mutta peppu nousee heti ylös, joten valittin paikkahommiin "maahan". Eli koira makaa maassa. Hissukseen namien kanssa välimatkaa ja jos nousee ylös harjoitus seis, eli käännetään selkä koiralle. Edistytty on vaihtelevasti. Joskus jaksaa hyvinkin olla ja joskus hönkyää etuajassa liikenteeseen.

Kotona on vähän vaikea treenata, kun tuo KUN söheltää välissä. Se ei tajua alkuunkaan esim. maahan-käskyä, mutta haluaa tietysti osallistua kaikkeen. Istua se kyllä osaa tarvittaessa pitkäänkin. Lenkilläkin namin toivossa ottaa usein kontaktia ja istuu kaupanpäälle.

Kontaktia on siis harjoiteltu kummankin koiran kanssa urakalla. Kun varsinkin on semmoinen luonnostaan, että katsoo vähän väliä taluttajaa, että oikeinko tässä mennään. Se ei ole ihan niin haju- ja näkömaailman vietävissä, kuin Ron. Ron taas näkee tai haistaa ties mitä aina ja on menossa suuna päänä metsään. Täällä on tosi paljon rusakkoja ja lintuja eli metsästyskoiran vaistot saavat vallan tämän tästä.

Kun pelkää lapsia ja jouduin eilen kantamaan sen lapsiperheen ohi, koska muuten ei oltaisi päästy eteenpäin. Liekö ollut lapsiperheessä lasten rökitettävänä, ennen kuin vanhemmat toivat sen tarhalle?

Kunin siisteyskasvatus jatkuu ja tänään on mennyt hyvin. Yhdet pissit saldona. Nekin paperille. Pojat ovat edelleen hyvää pataa ja hirmuiset leikit on käynnissä välillä. Matot saa kyytiä ja lattiat entistä enemmän naarmuja. Kun on lopettanut alun pökkimisyritykset onneksi. Joskus rasitti koirapuistossa toisen urosten ainainen pökkimistarve Ronin kanssa.

Kunilla on leikkausaika 8.8.2011. Jännittää vähän, miten selvitään haavanhoidosta. en osaa ajatela sitä kaulatötteröä ja vaihtoehtona on jotkut housut....

Veljekset, kuin ilvekset

Hauskaa on ollut seurata poikien touhuja! Kunista tulee esiin koko ajan uusia puolia, niin kuin arvelinkin. Ei se ole niin kauhea töhö, kuin olisi luullut ensinäkemältä. Itse asiassa Kun vaikuttaa aika fiksulta koiralta. Äkkiä se on ymmärtänyt muutamia juttuja mm. narussa kulkee ihan nätisti, osaa istua ja ottaa kontaktia ja osaa omatoimisesti kerätä marjoja. Voi että, kun on hellyyttävää nähdä vattuja, mustikoita tai karviaisia keräilevä koira!

Toisaalta Kun on myös aikamoinen päällepäsmäri kun sille päälle sattuu. Leikin tiimellyksessä ei ole tajua mistään muusta. Tänään tarttui Ronin puolikuristavaan pantaan ja kiskoi ja kiskoi, enkä saanut sitä sinttiä irti, ennen kuin vein sisälle. Vilma kertoi, että ei anna ottaa tavaroita suustaan, vaan murisee ja aika kovaa saattaa purrakkin. Taas yksi vakava koulutuspaikka. Kunia on varmaan aika helppo kouluttaa, koska on niin namien perään. Kun nilkutti toissailtana ja eilen myös illalla. Tassuissa ei näy mitään erikoista, joten pääteltiin, että tarhakuukaudet ovat surkastuttaneet lihakset ja runsas liikunta tuntuu nyt kipuna jaloissa. Yritetään ottaa Kunin kanssa nyt iisimmin. Vähitellen lisätään sitä liikuntaa, ettei tarvitse kipuilla.

Ron oli tänään kesken pihaleikkien karannut mopon perään! Joku mummeli oli sitten alkanut jutella sille ja Ron oli pysähtynyt keskelle tietä... On vissiin sitten niin, että aita pitää rakentaa. Talon myyntikin lopetetaan, joten ei kun rakennushommiin vaan.

Laittelin illalla touhutuokion pojille. Isojen pyyhkeiden sisään taittelin nameja ja paketti kummallekkin koiralle. Ei ne heti tajunneet oikein, mistä onkaan kyse, mutta kun tajusivat, niin hommaa riitti vähäksi aikaa.

Parit pissat ja kakat tänään on tulleet sisälle. Pissat paperin päälle ja kakat minne sattuu. Hommia siis riittää tälläkin rintamalla.

Ensimmäisiä tunnelmia

Ihmeen hyvin menee!

Pojat on ihanat veljekset. Pihalla on juostu peräkanaa ihan hulluna, sisälläkin vähän riehuttu ja lenkillä nätisti kujettu...ainakin enimmäkseen. Aamupäivällä tuli vaan leikkihommelit kesken lenkin ja olin hätää kärsimässä kahden tempoilevan koirulin kanssa. Toinen hönkyily tuli iltalenkillä, kun puskasta juoksi jänis suoraan eteen. Siinä kaksi metsästyskoiraa oli niin kiihkoissaan, että oli pakko vaihtaa suuntaa.

Ron välillä näyttää Kunille kaapin paikan ja toinen nätisti alistuu. Yhdet ainoat pikkupissit Kun teki tänne sisälle. Jospa se pissihomma olikin jotain alkujärkytystä. Toivon mukaan!

Kun on kotona

Perjantaina ajeltiin Jyväskylään, huilattiin hetki ja lähdettiin yhdentoista maissa ajelemaan Helsinkiä kohti. Netin mukaan kone tulisi noin kolmelta. Kentällä oltiin varttia vaille ja huomattiin, että kone onkin laskeutunut etuajassa jo 2.25. Hui kauhistus! Me oltiin niin kreivin aikaan, kun olla voi, sillä aulaan ehdittyämme ovet aukesivat ja mies työnsi koirahäkeillä varustettuja kärryjä. Siinä tulivat Kun ja Hatchy. Toisessa häkissä olivat Manuela ja Peanut. Peanut oli ihana karvaturri, joka oli ollut jossain onnettomuudessa. Selässä oli haavoja ja se oli menettänyt toisen silmänsä. Pariskunta Mikkelistä adoptoi sen. Heillä oli ennestään Virosta tuotu ja espanjalainen koira.

Kun syöksähti häkistä ja sitten alkoi semmoinen hulina, jotta! Ihan mahdoton menijä, jolla jalat sutivat liukkaalla lattialla. Nälkä oli hirmuinen, sillä se hotkaisi sekunnissa ruoka-annoksen. Kävi ilmi, että sillä on kennelyskä ja antibiootit ja sitten huomasin, että jaahas, pallit on tallella...

Jotenkin oli käynyt niin, että sterilointi oli jäänyt jotenkin väliin. Lea soitti mulle vielä illalla ja kertoi, että kukaan ei tiedä, kuinka näin pääsi käymään. Olivat ehdottaneet, että lähetetään se seuraavalla lennolla sinne steriloitavaksi. No, joopa joo. Ei todellakaan!!! Se homma hoidetaan täällä ja yhdistyksen kautta menee maksu siitä.

Kun oli ollut tarhalla vissiin noin kolme kuukautta. Se oli pentujen kanssa ja Lea oli nähnyt sen siellä. Se oli riehuvien koirien keskellä nyhjöttänyt yksikseen masentuneen näköisenä. Lea kertoi, että ei ollut uskoa silmiään, että kyseessä oli sama koira joka tuli Suomeen. Voi ressukkaa! On sillä varmaan ollut kamalaa siellä.

Matka meni hyvin ja aamulla oltiin perillä mummolassa. Minä sain autossa moneen kertaa aamupesut tältä hellyydenkipeältä koiralta. Ron oli mustasukkainen, mutta päivän aikana homma alkoi luistamaan aika hyvin. Yöksi mentiin koirien kanssa Mimmulle ja Vaarille, koska kolmen koiran kombinaatio aiheutti aikamoisen hässäkän ja metelin. Kun rupesi Vaarin koiraksi ja nukkui hänen vieressään tyytyväisenä.

Kun ei ole sisäsiisti ja pissiä löytyi enimmäksen kummassakin paikassa parvekkeelta. Eli opettelemista tässä heti on. Kotona ollaan oltu pari tuntia vasta ja yksi kauhea kakkakasa oli työhuoneessa. Vielä se ei edes hoksaa poikakoirien tyyliä ruikkia vähän väliä lenkillä, vaan tyttötyyliin pissii.

Koiraparka on ollut vissiin nälässä. On laiha (kylkiluut näkyy) ja hotkii ihan hurjaa vauhtia ruuan. Punnitsin sen äsken ja se painaa 7kg.

Kun tulee

23.7.2011 Air Finland OF476 klo. 02.50. Taas yksi uneton yö.

Että lentokenttäreissu taas tiedossa. Olenkin käynyt siellä reilun kuukauden sisällä useammankin kerran...Oli se Ronin haku ja Kreetan reissu ja nyt sitt tämä.

Nimi on vielä koiralle vähän hakusessa. Mulla pyörii mielessä LUKA. Olisko hyvä?

Huvittavaa kyllä, tähänkin koiranhakureissuun liittyy rippijuhlat. Siskon tyttö Saana konfirmoidaan 24.7. Jyväskylässä. Jyväskylän kautta siis mennään ja tullaan. Voipi olla vipinää äidin kämpillä, kun kolme koiraa rymistelee siellä!

Koulutusta

Tänään oli eka koulutuskerta Hannan kanssa Noljakan kentällä. Helteessä tarvottiin sinne tunti, koulutus kesti ½h ja takaisin toinen tunti. Tulipa hyvä ulkoilu koiran kanssa! Ron näytti paluumatkalla välillä epäuskoiseltä, että jatkuuko tää aina vaan?

Ensin aiheena oli kontakti. Sovittiin, että käytetään sanaa täällä. Ensin olin kyykyssä ja palkkasin namilla aina, kun Ron katsoi muhun. Sitten lisättiin sana. Hannaa nauratti, kun Ron katseli taivaan lintuja aina välillä. Nopeasti se hoksasi mistä on kyse. Lisämausteena se aina istui käskyn kuullessaan. Nameja siis kului koulutuksessa. Sitten otettiin kontaktia kävellessä.

Alussahan sovittiin, että opetellaan nätisti kävelyä, mutta sitä ei taida enää sen kummemmin tarvita harjoitella, sillä niin hyvin se sujuu. Hanna kertoi kouluttaneensa muutamia "nelivetoja". Hyvä sana kuvaamaan vaikkapa Kikaita, kun sillä on oikein meno päällä! Pari naista herätti jostain syystä Ronin huomion ja vuhkimista alkoi kuulua. Silloin Hanna neuvoi minua menemään sen eteen (vähän niinkuin näkösuojaksi) ja sitten ottamaan taas kontaktia. Näin saatiin hermostuskäyrää laskusuuntaan. Ihan hyvä neuvo ja kokeilinkin sitä paluumatkalla, kun nainen lenkitti koiraansa fillarin kanssa. Aika hyvin toimi.

Mitään ihmeitä en Ronilta halua, mutta sen, että oppisi ohittamaan koirat ilman veuhtomista ja tulemaan luokse käskystä. Tuleehan se yleensä, mutta että AINA. En tiedä onko se mahdollista esim. jos metsästysvietti iskee päälle?

No, nyt sitten harjoitellaan ahkerasti namipussit rapisten kontaktia ja höyrykäyrän laskua...

Arki alkaa

Lomat on pidetty ja arkinen puurtaminen alkoi tänään. Aamuherätys noin viideltä. Uninen koira läksi kuitenkin pikkukävelylle ja sai tavallista aikaisemmin myös ruokaa. Jyrki läksi töihin mua myöhemmin ja sen jälkeen alkoi kuulemma semmoinen ulina, että Vilma siirtyi alakertaan sohvalle nukkumaan. Sitten se rauhoittui. Yläkerrassa ja lasten kanssa päivää oli sitten viettänyt. No, koulutkin alkaa, eikä täällä aina ole joku kotona. En tiedä, josko koirakamu toisi Ronille sitä kaivattua lauman turvaa myöskin. Toisaalta taas se on osoittanut melkoista mustasukkaisuutta meistä. Tänäänkin koirapuistossa (ja ennenkin se on tehnyt sen) jos joku koira tuli meidän lähelle, herra alkaa ärhennellä. Meidän piti lähteä vähän kesken pois tämän ärhentelyn takia. En tiedä, väsyikö se siihen riehuntaan muutenkin. Ainakaan koskaan en ole nähnyt sen kävelevän niin hitaasti, kun sieltä pois tullessa.

Virtaa sillä riittää. Ainakin meidän kotona ollessa se nukkuu varmaan hädin tuskin tunnin päivällä. Eilen se istui mun edessä, kun olin koneella ja vaati seuraa vinkumalla ja haukahtelemalla. Niin, että älähän ämmä koko ajan istu vaan koneella!!!

Joopa ja possunkorvia ei tähän huusholliin tartte enää ostaa. Yksi löytyi tänään kissanvessasta!

Kikain kuulumisia

Ei voi olla muuta mieltä, että Kikai on huippusöpö!! Äiti tykkää siitä ihan hulluna ja miksei kaikki muutkin. Se on kasvanut kuulemma aika paljon ja on arvoitus, tuleeko siitä hevoisen kokoinen, vaiko ei. Mutta eipä kuulemma haittaa, sillä tyttö on niin rakas ja ihana. Sillä on alkanut karva kiiltää, kihartua ja kasvaa. Ei epäilystäkään, etteikö se saisi ihan parasta ruokaa, kun kerran äidin huomassa kasvaa. Ihan pentuhan se on vielä ja saapa nähdä, mimmoinen otus siitä oikein sukeutuukaan ajan kanssa?

Edelleen sisäsiisteydessä (pissit) on treenaamista. Neiti kun innostuu, niin sen jälkeen tahtoo pissittää aika äkkiä, mutta onneksi tekee paperille kuitenkin. Äiti kertoi, että on nyt joutunut jopa juoksulenkeille... On kohta Mummo muuten huipputrimmikunnossa. Helteellä ei oikein neiti jaksa kulkea, vaan jää puskien varjoon makailemaan ja sama juttu sateelle...jarrut päälle. Kuumilla ilmoilla on kuulemma nukkunut parvekkeella. Mikäs siellä on köllötellessä!

Tyttären tytär Laura on tärkeä Kikaille. Kuka vaan ovesta tulee, on ystävä. Vahtikoiraksi siitä ei ole siis. Kikailla on hirveä kiire lenkeillä, joten vetämisongelmaa on myös siellä. Isoja koiria se vähän pelkää, joten liekö ollut jotain pelottavia kokemuksia ennestään? Tällä tytöllä riittää vauhtia ja rakkautta!!! Ihanaa, että se sai kodin äidin luota.

(Kuvat: Laura Kaarlela)

KUN

Niin kuin on tiedetty, hulluus lisääntyy vanhetessa. Liekö joku piikki tässä keski-iässä vielä? Nääs asiat on niin, että KUN tulee myös meille. Jopa ensi viikon perjantaina 22.7.2011. Voi ääk ja kääk! Jännittää ja vähän hirvittää ja kutkuttaa ja ihastuttaa...

Kaksi samanikäistä uroskoiraa eivät ole välttämättä se kaikkein helpoin ratkaisu, mutta ollaan valmiit ottamaan riski. Onhan molemmat sentään leikkattuja ja luonteiltaan varsin kilttejä.

KUN on 12.12.2010 syntynyt poika. Omistajat toivat hänet tarhalle täysin ilman syytä. Luonteeltaan Kun on kuulemma sosiaalinen, halauksia rakastava, leikkisä ja hyvähermoinen. Lea tapasi sen Espanjassa ja uskoi, että se on sopiva koira meille myös. Minä uskon, että Ron on mielissään kaverista. Se selittämättömästi aina välillä uikuttelee ja olisi vailla jotain, mitä ei tajuta. Ron on mahdoton perskärpänen. Jyrkiä se seuraa, kuin hai laivaa. Kotona alkaa välittömästi erinäisiä järjestelyjä, kun häivytään maisemista. Aamulla oltiin vartti pois, niin johan oli yksi lamppu keskellä eteisen lattiaa ja valjaat viety sohvalle. Vilman huoneessa se oli tuhonnut vaikka mitä ja sotkua oli ollut ihan kunnolla... Melkein hirvittää jättää se maanantaina kotiin, kun työt alkaa. Ron sai uuden lelun, semmoisen vinkuvan ankan. Se on ihan mahtava ja sitä vinkumista kuuluisi varmasti aamusta iltaan, jos ei välillä veisi sitä ankkaa piiloon piirongin laatikkoon.
Triplen tarhalla on nyt ikävä kyllä vaikeaa. Sinne oli tullut 35 uutta koiraa, mikä oli ennätys määrä viikossa. Kauheaa!! Lisäksi on loma-aika ja vapaaehtoiset lomailee ja tavarastakin on pulaa. Tarhalla on tällä hetkellä yli 400 koiraa ja kissaa odottamassa adoptiota. Onneksi KUN pääsee sieltä pian pois ja joku toinen raukka saa paikan. Laitamme vähän avustusrahaa tarhalle. Kaipa sekin on pisara tässä loputtomassa meressä.

Koirien kurjuutta maailmalla

Voihan kökkö, kun tuolla maailmalla on söpöjä koiria hyljättyinä!!! Tämäkin Ronin kanssa samanlaiset rokokoojalat omaava Kun-koira. Ilman syytä omistajat hylkäsivät tarhalle tämän puolivuotiaan pojan.

Nyt on tapetilla ollut myös Romanian kulkukoirien tilanne. Siellä on ihan järjetön systeemi, joka antaa jokaisesta tapetusta kulkukoirasta 60-200€. Koiran kastrointi maassa maksaisi 15€. Hyvänen aika! Niiden ihmiset tulevat tänne kerjäämään ja koirien tappamisesta maksetaan moiset rahat!!! Jokuhan voi vaikka ruveta pentutehtailemaan ja sitten tappamaan ne koirat, kun tulee hyvät rahat. Maassa on arviolta 2-3 miljoonaa kulkukoiraa. Haloooooooo. Ei voi tajuta!!!!

Lintu- ja keppikoira

Ronista tulisi varmasti hyvä lintukoira. Yksi metsästysihminenkin sanoi niin koirapuistossa. Seisoo kuulemma lintukoiratyyliin. Ja on se hulluna niihin lintuihinkin. Katselee taivaalle, kun niitä lentää ja on menossa ihan pitelemättömästi matalammalla lentelevien kimppuun. Harmi, ettei olla metsästysihmisiä! Nyt menee yksi lintukoira ihan hukkaan... me annetaan lintujen lennellä kaikessa rauhassa. Ron ei, ainakaan mielellään.

Kepit on uusi aluevaltaus. Ensin alkoi käpyjen keräily lenkillä, sitten tulivat kepit. Keppejä raahataan myös sisätiloihin ja matot on olkkarissa sen näköiset kyllä! Imuria saa käyttää enemmän, kuin milloinaan. Kaiken lisäksi tämä höpsö koira syö ne kepit.

Maha on ollut vähän kovalla parina päivänä. Täytynee tarkkailla nyt ruokavaliota. Ollaan syötetty ihan lihaa, mitä mekin ollaan syöty sekoitettuna esim. maksalaatikkoon. Eilen paistoin jopa omat jauhelihapiffit koiralle. En pannut niin paljon maustetta ja jätin sipulit pois. Yhtenä päivänä tein mielestäni herkkuaterian (sen olis voinut itsekkin syödä). Keitin tummaa riisiä ja vihannessuikaleita. Sekaan paistettua broileria ja katkarapuja. Riisit jäi syömättä. On ostettu myös joitain koiran valmisaterioita. Kaikki muu ruoka on uponnut, paitsi se riisi.

Kuuro koira?

Justiinsa, kun oltiin niin mielissään, että meillä on niin viisas ja tottelevainen koira, niin tänään se on pannut parastaan todistaakseen, että ei pidä sitten paikkaansa! Se on ollut melkein koko päivän ihan kuuro kaikille käskyille ja tehnyt mitä huvittaa. Tosin käskytilanteissa sillä oli aina tosi paljon muuta mielenkiintoista. Esim. sisälle ei huvittais tulla ulkoa..enkä ihmettele. Lenkillä se keräilee keppejä himona ja sitten kotipihassa olis niitä kaikkein kivointa järsiä. Jos sitä siitä puuhasta yrittää keskeyttää, ei onnistu. Koirapuistossakaan ei tapojensa vastaisesti ollenkaan totellut luoksetulokäskyä. Siellä oli kyllä monta koiraa ja mahdoton meno päällä ja luulen, ettei yksikään niistä koirista olisi uskonut yhtikäs mitään.

Tossa mietin, että onko turha se kouluttajan varaaminen, mutta ei, se on varmaan ihan järkevää. Koulutustarpeet vaan ovat tarkentuneet tässä ajan kuluessa ja toisiimme tutustuessa. No, otetaanpa tiukempi linja nyt taas kehiin. Helteelläkään ei saa löpsähtää...