torstai 26. joulukuuta 2013

Rakkauden voimalla!



Joulu on tässä muutamaa tuntia vaille lusittu tai sitten vietetty tai miten vaan. Meillä ei ihan putkeen mennyt moinen juhla moniltakaan osin, esim. oli pikku ensiapukeikkaa ja melkein ensiapukeikkaa ja siitä johtuen peruuntunut Jyväskylän matka ja siitä johtuen vaillinaiset sapuskavarastot yms. mukavaa. Mutta hengissä ollaan!

Zape teki oman osuutensa joulufiiliksien piristeeksi ja kävi hämmentelemässä kuusen alla olleita lahjoja siihen malliin, että turvaan ne oli nostettava. Jouluaattona se sai varastettua marinoitumassa olleen kanafileen, sitten vielä valmiin juustolla täytetyn ja pekonilla kuorrutetun semmoisen. Lisukkeeksi tietysti pelliltä suoraan pottua ja porkkanaa. Jälkiruuaksi se nautti kaksi joulutorttua, paitsi ei tykännyt luumuhillosta, joten Kun söi ne osuudet tortusta. Yksi suklaapalakin upposi pohjattomaan galgonmahaan. Tietysti omat ruuat päälle. Vaikka kuinka yritettiin vahtia, niin se vaan on niin taitava!!!!


Tänään treenailtiin taas lenkkeilyä Zapen kanssa puistoilun lisäksi. Se tärisi, roikutti päätä, eikä ottanut namia. Sitten Jyrki yhtäkkiä otti sen kunnon halaukseen kesken lenkin ja silitteli ja hellitteli sitä ja ihme ja kumma.... Sen jälkeen se rupesi ottamaan namia ja otti kontaktia ihan itse ja kulki selkeesti enemmän pää pystyssä. On se kuulkaa niin, että rakkauden voima on ihmeellistä!!!!


torstai 12. joulukuuta 2013

Edistystä


Voi että, meillä edistytään Zapen kanssa nyt hienosti! Se on tullut tosi läheiseksi meille ja ottaa itse kontaktia. Haluaa haistella naamaa, eikä lähde enää karkuun, jos sitä lähestyy. Onnistuttiin jopa lyhyt lenkki menemään, että se koko sillä matkalla otti namia!!!! Tähän asti oltiin menty niin, että päästiin hädin tuskin pihasta ulos, että namin syönti lakkasi. Tällä siis haetaan sitä kontaktia meihin ja turvallisuuden tunnetta. Koira ei syö, jos ei koe oloaan turvalliseksi. Joten meillä oli ihan melkein juhlat ton lenkin jälkeen. 

Muuten se on ihan yhtä höperö ja kauhea poliisi aina koirapuistossa. Huvittaa oikein katsoa, kun se loikkii hullun isoilla loikilla joka paikkaan ja ärmentää ja komentaa kaikkia. Nykyään se tunnetaankin siellä poliisikonstaapelina. Toisaalta kivaa ja toisaalta ei, koska se vähän säikyttää muita, vaikka pahaa ei tahdokkaan. 

Kyllä sen käytös silti rajoittaa meidän elämää. Lenkkien kanssa pitää miettiä tarkkaan, milloin mennään ja millä kokoonpanolla ja toisekseen ei voi ajatella esim. vierailua äidin tai appivanhempien luona sen kanssa. Tosin ei sitä tiedä, miten reagoisi taas ihan vieraassa ympäristössä...

torstai 5. joulukuuta 2013

Nälkäpeli


Olin viime viikonloppuna Barf-luennolla ja sain kauhean pistoksen sydämmeeni Kunin syömisestä. Nimittäin luennoitsija kertoi, että koira joka hotkaisee ruuan tyyliin hotk-hotk...niin kuin Kun tekee, ei koskaan tajua syöneensä yhtään mitään. Aivot ei kerkiä rekisteröidä koko tapahtumaa. Hän suositteli Kongia tämmöisen koiran syöttämiseen ja tänään se tapahtui.

Tungin palleroisen sisälle puolijäistä Hurjan kanan jauhelihaa. Siihen pitänee kehittää joku taktiikka, sillä oli aika suttuista hommelia, mutta sain kuin sainkin lihat pallon sisälle. Ruoka-ajan koittaessa Kun oli ihmeissään, koska sai eteensä pallon...

Alkuun se kummasteli ja nuoleskeli palloa ja kävi tarkistamassa, että eikö oikeesti tullut kuppiin mitään ja aikansa arvottuaan alkoi jyystää palloa tyhjäksi vessanoven ja yhden korin välisessä tilassa. Ohikulkijat murisi mennen tullen ja aikaa kului noin 20min siihen pallon tyhjennykseen. Taitaa olla aika hyvä hommeli!