Rakkauden voimalla!

Joulu on tässä muutamaa tuntia vaille lusittu tai sitten vietetty tai miten vaan. Meillä ei ihan putkeen mennyt moinen juhla moniltakaan osin, esim. oli pikku ensiapukeikkaa ja melkein ensiapukeikkaa ja siitä johtuen peruuntunut Jyväskylän matka ja siitä johtuen vaillinaiset sapuskavarastot yms. mukavaa. Mutta hengissä ollaan!

Zape teki oman osuutensa joulufiiliksien piristeeksi ja kävi hämmentelemässä kuusen alla olleita lahjoja siihen malliin, että turvaan ne oli nostettava. Jouluaattona se sai varastettua marinoitumassa olleen kanafileen, sitten vielä valmiin juustolla täytetyn ja pekonilla kuorrutetun semmoisen. Lisukkeeksi tietysti pelliltä suoraan pottua ja porkkanaa. Jälkiruuaksi se nautti kaksi joulutorttua, paitsi ei tykännyt luumuhillosta, joten Kun söi ne osuudet tortusta. Yksi suklaapalakin upposi pohjattomaan galgonmahaan. Tietysti omat ruuat päälle. Vaikka kuinka yritettiin vahtia, niin se vaan on niin taitava!!!!

Tänään treenailtiin taas lenkkeilyä Zapen kanssa puistoilun lisäksi. Se tärisi, roikutti päätä, eikä ottanut namia. Sitten Jyrki yhtäkkiä otti sen kunnon halaukseen kesken lenkin ja silitteli ja hellitteli sitä ja ihme ja kumma.... Sen jälkeen se rupesi ottamaan namia ja otti kontaktia ihan itse ja kulki selkeesti enemmän pää pystyssä. On se kuulkaa niin, että rakkauden voima on ihmeellistä!!!!

Edistystä

Voi että, meillä edistytään Zapen kanssa nyt hienosti! Se on tullut tosi läheiseksi meille ja ottaa itse kontaktia. Haluaa haistella naamaa, eikä lähde enää karkuun, jos sitä lähestyy. Onnistuttiin jopa lyhyt lenkki menemään, että se koko sillä matkalla otti namia!!!! Tähän asti oltiin menty niin, että päästiin hädin tuskin pihasta ulos, että namin syönti lakkasi. Tällä siis haetaan sitä kontaktia meihin ja turvallisuuden tunnetta. Koira ei syö, jos ei koe oloaan turvalliseksi. Joten meillä oli ihan melkein juhlat ton lenkin jälkeen. 

Muuten se on ihan yhtä höperö ja kauhea poliisi aina koirapuistossa. Huvittaa oikein katsoa, kun se loikkii hullun isoilla loikilla joka paikkaan ja ärmentää ja komentaa kaikkia. Nykyään se tunnetaankin siellä poliisikonstaapelina. Toisaalta kivaa ja toisaalta ei, koska se vähän säikyttää muita, vaikka pahaa ei tahdokkaan. 

Kyllä sen käytös silti rajoittaa meidän elämää. Lenkkien kanssa pitää miettiä tarkkaan, milloin mennään ja millä kokoonpanolla ja toisekseen ei voi ajatella esim. vierailua äidin tai appivanhempien luona sen kanssa. Tosin ei sitä tiedä, miten reagoisi taas ihan vieraassa ympäristössä...

Nälkäpeli

Olin viime viikonloppuna Barf-luennolla ja sain kauhean pistoksen sydämmeeni Kunin syömisestä. Nimittäin luennoitsija kertoi, että koira joka hotkaisee ruuan tyyliin hotk-hotk...niin kuin Kun tekee, ei koskaan tajua syöneensä yhtään mitään. Aivot ei kerkiä rekisteröidä koko tapahtumaa. Hän suositteli Kongia tämmöisen koiran syöttämiseen ja tänään se tapahtui.

Tungin palleroisen sisälle puolijäistä Hurjan kanan jauhelihaa. Siihen pitänee kehittää joku taktiikka, sillä oli aika suttuista hommelia, mutta sain kuin sainkin lihat pallon sisälle. Ruoka-ajan koittaessa Kun oli ihmeissään, koska sai eteensä pallon...

Alkuun se kummasteli ja nuoleskeli palloa ja kävi tarkistamassa, että eikö oikeesti tullut kuppiin mitään ja aikansa arvottuaan alkoi jyystää palloa tyhjäksi vessanoven ja yhden korin välisessä tilassa. Ohikulkijat murisi mennen tullen ja aikaa kului noin 20min siihen pallon tyhjennykseen. Taitaa olla aika hyvä hommeli!

Lentolippuja jengille!

Voi helkutti, että joskus tekis mieli ostaa koko karvalaumalle yhdensuuntainen paluumatka Espanjaan! Aamulla oli ihan semmoinen olo.

Työpäivä alkoi 6.45 ja valvoskelin vielä puoliltaöin. Nukahdin ja heräsin 1.25 Zapen uloslähtömölinään. Eipä auttanut, kuin heittää jengi pihalle ja silmät ristissä koittaa tähystää, missä kukin on. Uni ei tullut helposti kaaliin ja pyörin ja hyörin sitten koko aamuyön varmaan välillä johonkin horrokseen valuen. Aamuyön täytti tasaisin väliajoin toistuva koiranpetistä kuuluva "RITTTSSSS" ja "KAAPS; KAAPS". Zape se siinä kaapi patjaa ja repi hampaillaan patjaa suojaavaa pussilakanaa suikaleiksi. Camy ja Kun makasivat keskellä sänkyä pitkinä ja rentoina. Ron ei mahtunut sekaan ja siitä seurasi se, että loppuyön se kyttäsi tilaisuutta päästä sänkyyn paukuttaen häntäänsä seinään ja piippaamalla vaativasti. ARRRRGGHHHHHHH!!!! Koiranomistaminen on niiiiin ihanaa ja mainostan kaikkia ottamaan mahdollisimman monta koiraa huusholliinsa!!!!!!!

Eka treeni

No niin. Tänään meillä oli Zapen kanssa eka oppitunti Oppikoiran kouluttaja Minnan kanssa. Minua hiukan hävetti tää lauma alkuun, koska yksi ulisi narun päässä hermostuksissaan ja toiset pomppi innoissaan. Mutta hengissä selvittiin koko porukka. 

Kävimme läpi jo ennakolta täytettyä kaavaketta koiran elämästä ja lähdimme sitten lenkille. Jopas sattui mahtava tuuri. Yhtään koiraa ei tullu vastaan! Joten käytännössä Minna ei päässyt Zapen hillumista todistamaan. Pihalla sitten leikimme ja treenasimme kontaktin ottoa namien kanssa. Eli samaa, kuin joskus aikanaan tehtiin Ronin kanssa. Koira tökkää nenällä käteen ja siitä se palkitaan. Hienosti Zape kekkasi mistä oli kyse ja lähti hyvin mukaan asiaan. Nyt sitten on tavoitteena treenata sitä niin, että se pystyisi ottamaan niitä nameja myös oman pihan ulkopuolella. Eli hissukseen aloitetaan. Ensin tossa portin ulkopuolella ja sitten tossa kadulla jne. Jos menee vaikeaksi, niin palataan takaisin. Tällä hetkellä Zape ei siis pysty ottamaan namia lenkillä....

Jännä, miten ulkopuolinen näkee koiran ihan eri tavalla. Mäkin olen miettinyt Zapen kulkemista lenkillä verraten siihen, kun se on koirapuistossa. Lenkillä se menee pää alhalla ja muutenkin matalana...älä huomaa mua... ja puistossa vetää häntä ylhäällä ja ihan poliisina iloisin hypyin paikasta toiseen. Minna huomasi tän heti. Epävarmuutta ja paljon. Lisäksi se katselee jokaikisen talon pihaan, että mitä siellä on. Camy kyllä tekee sitä samaa. Minna ilahtui siitä, että Zape alkoi leikkiä innokkaasti omalla pihalla. Ei se ihan toivoton tyyppi ole, koska pystyy sentään rentoutumaan ja leikkimään joskus. Ja Zapen tapauksessa ei voida tietää, mitä kaiken maailman traumoja sillä on taustalla. Varmasti on tapellut vieraiden koirien kanssa ja päätellen myös hänen arvistaan. Ihan kunnon vekkejä on kyllä tullut joskus. 

Nyt pari viikkoa treenataan tätä juttua ja koitetaan vältellä toisia koiria niin, että rähinää ei tulisi. Seuraavalla treenikerralla on ns. "häiriökoira" mukana. Nyt ollaan jo tohkeissamme treenailtu ihan vaan sisällä namien kanssa.

Hyvää Pohjois-Karjalasta

Meidän vakiruokakauppa (koirien...) on Sohvin valinta. Ollaan oltu asiakkaina jo ainakin pari vuotta. Tää liike on vähän erilainen kuin muut ja hyvällä tavalla. Ensinnäkin se näkyy hyvin "somessa" ja esim. facebookissa on joka päivä tarjouksia. Minä kirjoitan muutaman muun ohella blogia sohvinvalinnan blogisivuille http://sohvinvalinnanbloggaajat.blogspot.fi/. Aika samoja juttuja tulee laitettua, kuin tähän omaankin blogiin. Ei ihan kuitenkaan. Raakaruokaa on pakastinkaupalla tarjolla ja varmasti alueemme monipuolisin ja asiantuntevin myyjä on Sohvi. 

Mukava tempaus ja hyvää tekevä oli Sohvin järkkäämä keräys Espanjankatukoirat ry:lle. Meidän pikkupojathan ovat juuri sen yhdistyksen kautta tulleet. Haimme tänään väliaikaissäilytykseen noita kamoja. Ihan mahtavaa, että ihmiset lahjoittaa joutavaa tavaraa pois. Iso osa tästä oli kyllä Marikan omaa lahjoittamaa ruokaa kissoille ja koirille! Kiitos Marika!!!

Oppikoiraksi

Camy voitti kaulapannan ja taluttimen facebook-kisassa Kanan pantakaupassa....https://www.facebook.com/pages/KANA-Dog-Collars/157539494424272?fref=ts . 

Aika siisti panta ja sopii sille, vaikkakin tykkään enemmän oikeasti noista solkipannoista. Heijastimet on loistavat sekä pannassa, että taluttimessa. Varmaan tulee käyttöön, vaikka meillä näitä pantoja riittää...taas tilasin yhden Vintage-pannan Mikazilta....

Zapen lenkkihillumiset toisen koiran vastaantullessa on menneet siihen pisteeseen, että olen ottanut yhteyttä Oppikoiraan http://oppikoira.fi/. Herra heikkohermon ohitusta aletaan oikein ammattitaidolla hioa. Mulla ei ole sen suhteen oikein mitään ideaa, sillä sitä ei kiinnosta namit, eikä edes kinkkuleikkeet lenkillä....Mitä mä teen? Ihmettelen kyllä edelleen, mikä tää juttu on oikein niissä ohituksissa? Ensin ei mitään ja sitten yhtäkkiä alkoi tuo. Ja koirapuistossa vapaana on kuin enkeli joka pitkillä loikilla syöksyy tervehtimään ihan kaikkia ilolla.

Ruokaa ja treeniä

Eikö voi olla koiran ruokakin herkullisen näköistä? Nami, nami! Tän vois kyllä itsekkin syödä. Sisältää keitettyä seitä, suikalekasviksia, aterialta jääneitä paistettuja muikkuja, pannupottuja, valkosipulipatongin jämä, sekä raaka kananmuna. Näytti maistuvan! Tästä näkee, että kovin nipo raakaruokkija en tosiaan ole. 

Meillä oli muutama päivä sitten koirapuistosta tullessa TILANNE Zapen kanssa. Pois tullessa portilla oli labradori omistajineen ja räkytys alkoi jo aidan läpi. Nainen sanoi, että vie koiransa kauemmas, että päästään pois, niin eihän se auttanut, vaan jätkä veti kierrokset täysille ja huusi ja möykkäsi kuin hullu ja komennusyrityksistä palkkioksi puri Jyrki käteen ja jalkaan. Onneksi oli takkia ja housua, joten jälkiä ei jäänyt. Pakko oli siinä yleisellä paikalla vielä vetää koira maihin ja rauhoittaa se siinä. Hirveä ja nolo tilanne! Ennen ei olla tätä koettukkaan. Sinänsä en tuota maihin vetämistä kyllä kannata, mutta jos puree omistajaa, niin silloin ehkä se on sallittua? Siitä paikasta päätettiin, että nyt äkkiä treeniä aiheesta ohitus.

Zape on kuin enkeli koirapuistossa vapaana ihan kaikkien koirien kanssa. Mutta se hihna on kammotus. Luulen, että se on sille aika uusi tuttavuus. Liekö koskaan ennen joutunut hihnan vietäväksi. Hyvin se kulkee lenkillä siihen asti, kun tulee vastaan joku vähän miniä isompi koira. 

Tänään sovittiin treffit Marin ja hänen koirien kanssa, että treenataan vähän kimpassa kulkemista. Muutamia rähinöitä tulikin matkalla. Otettiin oikein kinkkuleikkeleet mukaan, mutta ei näköjään niistä ole mitään apua. Paras keino rähinään Zapen kohdalla näyttää olevan ihan totaalikieltäminen ja koiran ns. haltuunotto ( Jyrki otti koiran valjaista kiinni ja piti siinä, kunnes rauhoittui). Näytti, että lenkin loppua kohden tavallaan  Zape pyysi apua katseella, kun tuli "tilanne". Sitten kehuttiin poikaa tosi paljon ja paijattiin. Kyllä mä uskon, että se älykkäänä koirana vielä handlaa tän homman. Ja mun on pakko muistuttaa itselleni, että se on tosiaan vasta ollut 3,5 kk meillä ja yleensä kokonaan huolehdittuna koirana. Sitä ennen se oli jossain pihalla ns. turvassa pari kuukautta ja sitä ennen kuukausitolkulla oman onnensa nojassa. Kyllä se joutuu skarppaamaan ihan kauheasti varmaan koko ajan. Pelkoja sillä on ja hyvin itsenäinen tyyppi on johtuen varmaan siitä pitkästä vapaana olemisesta. Vähitellen antaa enemmän itseään paijata ja heiluttaa häntää, kun sitä lähestyy. 

Zape on aika kaksijakoinen tyyppi. Se on macho ja pelkuri. Se tykkää läheisyydestä ja pelkää sitä. Ei ole helppoa näiden traumatisoitujen koirien kanssa aina toimia. Kärsivällisyydellä kyllä löydetään varmaan Zapellekkin sopivat jutut ja saadaan siitä vieläkin kivempi kaveri <3

Lenkillä Zapen kanssa

Otin tänään Zapukan lenkille ihan itsestään. Halusin kokeilla, miten homma tällä hetkellä menee. Alkuaikoinahan se oli ihan paniikissa ilman muuta laumaa ja kulki pitkin ojan pohjia ja pelkäsi autoja ja vähän kaikkea. 

On kyllä itsevarmuus kasvanut huimasti pojalla! Korvat pystyssä ja reippaasti mentiin. Ei merkkejä pelosta ja samalla tavalla ärhenteli muille koirille, kuin muulloinkin. Nätisti kuitenkin mun vieressä käveli. Tämä itsevarmuus näkyy muussakin arjessa, eli kyllä herrassa on machon vikaa. 

Tänään se rähisi aidalla ohikulkevalle koiralle ja Jyrki meni komentamaan sitä, niin eikös kiihkoissan puraissut Jyrkiä käsivarresta. Täytyy nyt seurata tarkkaan, ettei tulehdu se käsi. Nyt illalla nauratti, kun meni taas aidalle haukkumaan ohikulkeville lapsille...Lapset tuumas..."Katos, chihuahua!"

Harrasteita

Kuva: Niina Bamberg

POKS järjesti tänä syksynä historiansa toiset Pyrähdykset, eli leikkimieliset viehejuoksukilpailut. Viime vuonna oltiin katselemassa, mutta tänä syksynä otettiin kaksi kilpailijaa mukaan. Ron ilmoitettiin Medi-luokkaan, eli keskikokoisiin koiraan ja Camy tietysti vinttikoiriin. 

Tapahtumassa oli 90 koiraa ilmoitettuna kisoihin! Porukkaa oli jos jonkin näköistä ja kokoista. Ron juoksi ihan hurjan ajan sadalla metrillä...9.41. Kauhea metsästyshaukku ja saaliin tappoi myös maalissa.

Kuva: Anne Lipponen

Tässä herra sitten palkitaan. Romppu tuli toiseksi!!!

Kuva: Niina Bamberg

Camy sen sijaan teki Camyt, eli viehe ei kiinnostanut ollenkaan. Minä siinä sitten läksin satasta juoksemaan ja kirittämään tyttöä maaliin. Jyrki liittyi vielä mukaan....

Kuva: Anne Lipponen

Ja niinhän siinä kävi, että me saatiin Tsempparipalkinto!!!

Mukava tapahtuma ja ulkoiltua tuli nelisen tuntia koiruleiden kanssa. Ensi vuonna jos olisi sitten mustien poikien vuoro. 

Talven varalle

Rakas tyttäreni teki tänään näin kauniin koltun Zapelle! Materiaali on fleeceä ja kaksinkertaisena on tuossa takissa. Kuosi on kyllä halloween...trick or treat...mutta sopii tälle hupsulle koiralle. Lisäksi hän on lupautunut tekemään tikkikankaasta loimen, jonka voi sitten tosikylmällä lisätä tuohon päälle. Kerrospukeutuminen on pop!

Herra oli itse vähän hämillään koko jutusta. Sovituksiin se piti hämätä ulosmenoilla ja seisoi kuin kuin tönkkö-ö. Aika outo tunne varmaan ekaa kertaa olla joku vaate päällä. Mutta niinhän se on meidän jokaisen koiran kohdalla ollut, se eka kerta. Äkkiä ne on tottuneet ja tajunneet, että on mukavampaa ulkona, kun ei palele. Kauhulla toisaalta odotan talvea, kun lenkille lähdöt kestää niin kauan tätä lastentarhaa pukiessa. 

Päivän ärsyttävin koira

Tänään on menossa "Päivän ärsyttävin koira- kilpailu". Pojan mielestä Zape vie ykköspallin vain olemalla olemassa ja mölyämällä. No, söi se taas tänään meidän huomiseksi aiotut eväät ja hajotti roskiksen ulkona lisämeriittinä.

Camy on kauhea sohvanvaltaaja ja ärsyttää loputtomalla tassunhuidonnalla. 

Ronilla on myös desanttipäivä. Sen lisäksi, että oli ahkera poika siellä roskisdyykkauksessa ulkona, niin äsken se jyrsi makkarakepin vartta ja nyt se haki jostain juomapullon, jonka rikkominen oli seuraavana ohjelmassa. Nyt se katsoo minua hyvin syyttävästi harrastusten häiritsemisestä.

Kun.... oletko kerrankin kaikkein vähiten ärsyttävä? Sekin päivä nähtiin!!!

Syksyä

Ostettiin kokeeksi 2,5 kg ruokapötkelöitä. On se julmettu pökäle!!! Otin sulamaan ja mallasin muodon vuoksi 500g pötkön ja pienen Hurja-pötkön rinnalle. Meidän koissut syö suunnilleen pari kiloa kyllä lihaa päivässä, joten ei tuo jättikään niin kauan vanhene.

Pikkupojat tässä mahtui samalle tuolille.

Katsokaas! Eipä enää näy selkänikamat, eikä lonkkaluut törrötä... Jäppinen alkaa olla koiran näköinen. Tarvitsee sentään muutaman kilon vielä.

 Kerrottakoon vielä eilinen episodi. Näin punkin Zapen kaulalla ja ajattelin sen poistaa, kunhan rauhoittuu illan mittaan. No, myöhäistä oli sitten kuitenkin. Herra oli poistanut sen itse. Nyt on kauhee kalju ja verinen läntti kaulassa. Pitänee seurata, tulehtuuko.

Ja aina vaan... miten tuo Camy on niin kaunis!!!

Kun ja pahin vihollinen. Ruohonleikkuun aloittaminen on järkkyä, kun Kun alkaa räkyttää ja hillua hulluna. Se puree sitä konetta ja hyppii vierellä, mutta sitten kun lähtee vaan pokkana työntelemään sitä konetta, niin rauhoituu. Kun ja Kunin skitsot. 

Uusia pantoja!

Aijai, kun sitä sattuu hurahtamaan vaikkapa pantoihin, niin ou nou! Meillä oli jo Ronin ja Kunin alkuajoista asti käsintehdyt pannat by Kana. Ne on jääneet pieniksi ja lahjoitettu eteenpäin. Sittemmin olen ostellut pantoja sieltä ja täältä. Niitä löytyy kyllä eteisentäydeltä. Camyllä oli tullessaan tosi ihana nahkapanta ja siitä jotenkin hurahdin näihin ns. vinttaripantoihin. Nyt teetettiin Mikaz Mattilat pannat galgoille ja niissä on nyt nimet esillä.

Lisäksi saatiin sentään samanlainen panta, minkä Zape hukkasi Lautsiassa!! Mä niin olin harmissani siitä menetyksestä. Onneksi saatiin uusi tilalle. Nyt sitten on tilaus vetämässä nimipannoista pikkupojille myös. 

Mr Thin

On se vielä laiha! Mutta Zapen kakka on alkanut nyt muuttua barffikakaksi, joten luulen, että nyt alkaa painoa tulla rytinällä. Ihmeen kauan kesti kyllä, että kakka muuttui. Näillä muilla se meni muutamassa päivässä vaaleaksi kovaksi kikkareeksi, mutta tämä se vaan kakkaili vaikka minkä näköistä shaissea. Ehkä elimistö nyt tottui ja alkoi kunnolla imeyttämään sitä ruokaa. 

Vähän kovalla se on, mutta maha toimii kuitenkin.

Espanjankatukoirien kesätapaaminen Hauholla 2013

Espanjankatukoirat järjestää kesäisin yhteisen tapaamisen ja paikkana on ollut Hauholla sijaitseva Lautsian lomakeskus. Loistava paikka koiratapaamiseen! Siellä on niemi varattuna ja siellä saavat karvaturrit juoksennella vapaana.

Me varattiin jo aikoja sitten perhehuone sieltä, koska arveltiin, että ei ihan tällä jengillä mahduta kahden hengen putkaan ja oikeassa oltiin. Huoneisto oli tilava ja saatiin levättyä ja oleiltua rennosti välillä. Tosin varustelut olivat heikot kämpässä, joten luovuutta joutui käyttämään monessakin asiassa. Esim. miten sulattaa koiraruokapötköt? No, puhdas roskapussi roskiksesta täyteen lämmintä vettä ja pötköt sinne. Leikkuulautaa näytteli luentolehtiö yms. kekseliästä. 

Meidän piti jäädä yhdeksi yöksi, mutta olikin niin mukavaa, että jäätiin sitten koko viikonlopuksi.

Meidän Kuopionkamut

Menomatka oli kyllä kaikkea muuta kuin rentouttava. Kun huusi kuin hyeena rauhoittavasta lääkkeestä huolimatta (Calmex tms. apteekin tuote) ja kuskin mielestä liikkeellä oli pelkkiä idiootteja autoineen. Ekan stopin jälkeen vaihdettiin järjestystä autossa ja Kun pääsi mamman syliin, niin oli sitten turpa tukossa loppumatkan. Luojan kiitos!

Koppapäät

Yhdistyksen pj. soitti meille matkan aikana kysyäkseen, että tuleeko galgot mukaan. Ja kun myönnettiin, niin saatiin ohjeeksi, että juoksukopat pitää olla tämmöisissä tapahtumissa. No, siitä tuli sitten ylimääräinen kiemura Varkauteen tsekkaamaan paikalliset elukkaliikkeet. Mustista ja Mirristä ei löytynyt, mutta toisessa putiikissa tärppäsi. Jotenkuten tai sittenkin aika huonosti sopivat löytyi. 

Koirat ei oikein diganneet niistä kopista ja varsinkin Zape sai sen koko ajan pois ja hukkasi sen vähän väliä johonkin pusikkoon, vaikka mitä naruvirityksiä kehiteltiin. Ihmisiä huvitti, kun se tuli näkyviin jostain puskasta ja me tietysti oltiin aina, että VOI EI ja porukalla etittiin sitä koppaa. Samaan syssyn se hukkasi ihanan Mikaz Mattilat tekemän mittatilauspannan johonkin jorpakkoon, eikä kukaan löytänyt sitä huikeista löytöpalkkioista huolimatta. 

Huilitauko

Paikalla oli mahtavan mukavaa porukkaa koirineen ja meno oli rentoa. 

"ketäs te ootte?"

Varsinaisena tapahtumapäivänä koiria oli varmaan sata ja meno oli sen mukainen. Illallakin vielä tuntui, että koiria vaan vilisi silmissä. Lauantai-iltana paikalla yöpyjät kokoontuivat yhteisiin illanistujaisiin. Syötiin, juotiin ja turistiin mukavia. Koirat jättettiin silloin suosiolla nukkumaan, sillä olivat jo siinä vaiheessa niin poikki ja edellisillan kokemuksesta viisastuneena en halunnut alkaa hermoilemaan siellä pimeässä otsalampun valossa, että missä kukin koira luuhaa.

Zape oli meidän höpönassu. Hirveellä örinällä aina meni toisten koirien leikkeihin mukaan ja sitten ihmetteli, että miksi ne lopetti...? Kai se oli niin pelottava toisten mielestä. Yhden toisen mustan ison uroskoiran kanssa sillä oli selvästi jotain mittelöä. Remmissä jos kohtasivat alkoi rähinä. Vapaana ei rähinää, mutta tsuumailivat toisiaan tosi tarkkaan ja kerran keskustelivat pitkään mörisemällä ja kyräilemällä toisiaan. 

Kuka lie kaivoi kuoppia rannassa...

Pikkujätkät olivat sunnuntaina jo niin väsähtäneitä, että alkoivat rähjätä ihan kaikille ihmisille ja koirille. Oli siis aika lähteä kotimatkalle, joka oli TODELLA rauhallinen. 

Kuopankaivuutalkoot, jossa jokainen vuorollaan kävi tekemässä osansa

Arkeen on palattu ja tänään on Zapelta poistettu vihdoin ne hakaset. Eipä mennyt taaskaan kuin Strömsössä, vaan eihän sitä saanut pidettyä aloillaan ja se kiljui kuin teurastettaisi. Eihän siinä auttanut muu, kuin rauhoittaa se ja sitä rauhoitusta on kestänyt nyt yli neljä tuntia taju kankaalla, vaikka sai "ihan pienen annoksen". Eläinlääkäri kyllä tiesi vinttikoirien lääkeherkkyyden, mutta silti tuo on jo mun mielestä suorastaan yliherkkä. Säälittävä! Pari kertaa on pyrkinyt pystyyn, mutta ei oikein koivet kanna. 

Ihanat elokuun yöt

"Onks ihan pakko nojailla tollein...ärsyttää..."

Njääh

Viimeisiä kesäpäiviä vietellään. Camy ja muutkin koirat meillä tykkää ihan sikana "vävystä". Tässä Camy saa nauttia auringosta, nurmikosta ja vävystä ihan täysillä.

Zape sen sijaan on päättänyt haavanhoitojen perusteella boikotoida mamia. Että tuntuu pahalta! Jos lähestyn sitä silitys- harjaus- ym. tarkoituksin, niin se vaan lähtee karkuun. Tänne-käsky on nykyään sen mielestä "lähdetään karkuun vähän äkkiä" ja vastaavaa...

Pitääpä sitten alkaa rakennella luottamusta vähin erin taas, vaikka tuntuukin ihan tyhmältä omasta mielestä. Mähän olen vaan yrittänyt sen parasta koko ajan haavan hoidossa, mutta tajuan kyllä, että se ei ajattele samalla tavalla. Mä vaan olen sitä jahdannut pahalla tavalla. 

Olen yrittänyt olla niin, että en huomaa koko koiraa. Tosin syötän namia välillä niin, että pyydän sen luokse. Ehkä se sitten alkais taas minusta tykkäämään...?

Perjantaina meillä on eläinlääkärillä vastaanotto hakasten poiston merkeissä. Saapa nähdä mitkä traumat siitä sitten jää? Samana päivänä lähdetään koko konkkaronkka Espanjan katukoirien kesätapaamiseen Hauholle. Siitä sitten lisää kuvia ja tunnelmia seuraavan kerran. 

Vastahakoinen potilas

Miten hoitaa vastahakoista koiraa?

Siinäpä kysymys! Mr. Zape on vaikea ja hankala potilas. Sehän ei tee mitään, mistä se ei tykkää ja sen takia on meidän haavanhoitohommelit aika hankalia. Suihkuun sitä ei olla edes yritetty vielä, kun tiedän jo etukäteen, että huudoksi ja hillumiseksi menee. Haavaa olisi hyvä suihkutella...Limpparipullosta olen kaatanut vettä haavalle ulkona.  Sitten meillä on haavanhoitosuihke, mitä pitäisi suihkautella muutaman kerran päivässä ja onnistuuko? No, ei oikein. Se kun näkee, että otan sen putelin esiin, niin lähtee lätkimään ja vähän äkkiä. Suunnilleen sinne päin olen muutamia kertoja osunut, ehkä. 

Haava ei näytä kauhean hyvältä. Antibiootit menee koko ajan, mutta tänään näytti, että haava ei näytä umpeutumisen merkkejä ja ehkä erittääkin vähän. 

Ei haluttaisi alkaa mitään pakotushommia kauheasti tekemään, koska meillä on vasta meneillään tutustumisvaihe toisiimme ja se on alkanut luottaa meihin. Koskaan sitä ei varmaan ole kukaan määrännyt mitenkään, joten se on vähän ihmeissään semmoisesta. En ole vielä ihan saanut kiinni sen perusluonteesta, koska se tuntuu muuttuvan koko ajan. Ja niin kuin olenkin todennut tässäkin blogissa monta kertaa, ainakin vuosi menee, että ollaan ehkä siinä tasaisessa vaiheessa. Mutta terveyskin olisi tärkeä!

Tänään tuli tosi paha mieli, kun lähdin töihin. Lomalla oltiin kotona koko ajan ja nyt homma muuttui, kun työt alkoi. Jyrki meni Kuusamoon koko viikoksi ja mä aloitin työt. Zape tajusi hyvissä ajoin, että alan tehdä lähtöä töihin. Se steppaili, pyöri ja piti mulle sitä bassomölyä...valitti selvästi, että "Älä nyt herranen aika sentään jätä mua tänne, et voi tehdä sitä mulle, mä pyydän..." Ja taas on ovesta maalia suikaleina lattialla. Nyyh!

Kusipää ja heinähattu

Kyllä on välillä niin hauskaa noitten pönttöpäiden kustannuksella, kuten tänäänkin! Aamupäivällä lenkillä Camy teki kunnon poikapissit suoraan Zapen päähän. Lisäksi Kun pissasi se koivelle.

Kostoksi heti Zape pissasi ja miehekkäästi heitteli takatassuilla maata ilmaan ja osui kohdistamaan heinätupon suoraan Camyn päähän. Siinä sen muutaman sekunnin jopa pysyi. Että älä mulle ala...

Joo. No sitten kotona olikin pientä pyyhkeilyä.

Taas eläinlääkärillä!

Arvatkaa kuka? No tottakai Zape. Eilen se pihalla riehuessaan sai reiteensä aikamoisen repeämän ja tänään sitten oli taas eläinlääkärikeikka. Jussi tuolta Joen eläinlääkäriasemalta tykkäs, että hankalaksi menee haavanhoito, jos ei sitä laita saman tien kiinni. Joten poika uneen ja haavan putsausta ja hakaset päälle. Antibioottikuuri tietysti tuli.

Voi sitä raukkaparkaa! Se on taas ollut ihan tötteröisissään koko päivän. Välillä se seisoo huojuvin jaloin tietämättä oikein mihin menisi ja mitä tekisi. Jyrki kovasti varoitteli siitä nukutusasiasta lääkäriä ja hän laitteli varovaisen annoksen, mutta silti tuo on koko päivän ollut ihan muissa maailmoissa. 

Kyllä tekisi mieli ostaa sille semmoinen pehmustettu kokovartalopuku, jossa pääsisi eteenpäin vain hyvin hitaasti!!! 

Ron 3 vuotta

Sattuipa Romputin synttäreille huono sää! Vettä tuli aamusta koko ajan ja vaikka koiranpojan mieli teki ulos, niin ei luonto antanut periksi. Hän sitten haikeana istuskeli vahdissa ovenraossa, josko sade vaikka lakkaisi.

Herra sai lahjaksi aktivointipelin. Harkittiin kovasti, minkä tasoinen peli ostetaan ja onneksi päädyttiin vaikeimpaan, sillä tämä poika ei ole mikään tyhmyri. Eipä sillä mennyt montaakaan minuuttia, kun homma oli ratkaistu ja namit syöty. Kun sen sijaan yritti hajottaa koko pelin ja hermostui kesken kaiken ja alkoi tappelun Zapen kanssa, joka sattui siinä syyttömänä olemaan liian lähellä. Galgoja ei koko touhu näyttänyt sen enempää edes kiinnostavan.

Töhötystä ja sen semmoista

Mr. Zapesta on kehkeytymässä oikein ykkösluokan töhöttäjä. Näköjään ruoka ja kunnon koheneminen näkyy sentään jäppisessä! En nyt tiedä onko se niin hauskaa, vaikka onkin tosi hauskaa toisaalta.

Herra kun alkaa isolla vartalollaan säpistä, niin oksat pois... Ensinnäkin se liukastelee meidän lautalattialla ja muutenkin tuo koordinaatio on edelleenkin hiukan hukassa, johtuen varmaan heikoista lihaksista. Mutta vauhtia alkaa löytyä ja kestävyyttäkin eritavalla, kuin vaikkapa viime viikolla. Koirapuistossa juostiin ihan mallikkasti ja tehoja on riittänyt senkin jälkeen koko päivän. Aikaisemmin se väsähti tosi helposti. Ihana nähdä, että kehitystä tapahtuu!

Eilen se pölli pitkän leipäveitsen tiskialtaasta.... vähänkös pisti sydämmen läpättämään. Sitten se heti hoksaa, että johonkin lähdetään ja menee kuonollaan härkkimään valjaita.... ei ihan tyhmä koira. Sillä on hauska tapa kommunikoida... se tosi matalalla äänellä ärmentää...joskus ihmisille leikkimielellä ja leikkiessään kamujensa kanssa. 

Kun on myös kunnostautunut töhöalalla. Jyrki osti pari semmoista solmulelua. Ja niiden kanssa on säätöä riittänyt ennemmän kuin tarpeeksi. Kunin mielestä mikään ei riitä leikkimisessä, joten halleluja taas tätä touhua!