keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Mökillä

Kyllä oli kivaa mökillä! Jännitti kyllä alkuun, miten menee, kun on paljon taas porukkaa ja järvi ja suuri metsä, johon eksyä, mutta ei olisi tarvinnut. Ron oli vapaana koko ajan, eikä häipynyt omille teilleen. Ensimmäinen ilta oli mahdotonta menoa jalkapallon ja muun leikin ja vöyhkäämisen merkeissä. Naapurin koirien kanssa loppuilta vielä juostiin, niin jopas uni maittoi. Nukuttiin aitassa, jossa oli Ronille tehty peti ja meille 120cm leveä sänky. Mutta kaikki kolme nukuttiin sitten siinä sängyssä...

Loppuaika menikin paljon rauhallisemmin. Jyrki, Dave ja Jonah menivät ongelle veneellä. Siitä Ron ei tykännyt, kun piti jäädä rannalle ruikuttamaan. Lopulta se hyppäsi järveen, mutta taisi tulla toisiin ajatuksiin veneelle uimisesta, sillä ei se vesi niin lämmitä ollutkaan. Sitä paleli jälkeenpäin aikalailla ja siitäpä sitä sitten mentiinkin saunaan. Ron kävi monta kertaa saunassa ja ihan ylälauteella nautiskeli lämmöstä. Helposti sille ei näytä kuuma tulevan, koska hakeutui mieluusti aurinkoon, eikä juuri koirien tapaan läähättänyt, vaikka hellettä olikin.

Tänään lähtiessä meinattiin unohtaa sen ruokakuppi, mutta onneksi Ron itse muisti sen ja rupesi raahaamaan sitä autolle!!!

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Viisas poika!

En voi tajuta, miten nopeasti koira voi oppia asioita! Tänään on lenkit menneet unelmahyvin. Pihalla on harjoiteltu luoksetuloa ja istumista ja sujuu kuin vanhalta tekijältä. Kyllä sille on perusasioita opetettu, mutta meillä on vissiin ollut hakusessa yhteinen kieli ja eleet. Pakosti se on osannut nuo jutut ennenkin. Uskon, että pihalla sitä voisi pitää vapaana, koska on niin rauhassa ja uskoo hyvin. Ei nyt luotettu vielä, kuin vähäksi aikaa aina kerrallaan. Naapurin vanha Jesse tuli tervehtimään meitä myös. Ei se jaksanut oikein innostua Ronin hönkyilystä, mutta kauhean pissimiskilpailun saivat kuitenkin aikaiseksi. Toinen pissi tuijaan ja toinen heti perään. Toinen pissi raparperiin ja toinen heti perään...ja sitä rataa. Ei sitä pissiäkään kyllä aika edes näyttänyt tulevan, mutta koipi nousi aina vaan....

Koirapuistossa käytiin taas aamulla hönkyilemässä. Nyt on annettu ulkoloishäädöt, niin voi siis mennä. Eikä näytä olevan kennelyskääkään. Nyt puistossa oli kaksi huskyä ja yksi kultainen noutaja. Meno oli taas ihan mahtavaa, mutta nämä koirat eivät ihan jaksaneet Ronin vauhtia koko aikaa. Olivat jo vissiin vöyhkänneet tarpeekseen. Kyllä onkin kiva paikka se koirapuisto! Tapaa muita koiranomistajia, saa vinkkejä ja juttuseuraa, sekä pääasiassa kuitenkin koira sitä energian purkua! Ron oli ennen sitä aika termiittipäällä. Haki taas kissankakkaa, multaa oli jostakin saanut mattoon yms. Sotkuisia noi koirat kyllä on....joka päivä joutuu imuroimaan!


lauantai 25. kesäkuuta 2011

Edistystä ja menetyksiä

Tänään vietiin Wanda-kissa Idan luo, kun ei se suostunut tulemaan Larin sängyn- tai sohvan alta mihinkään. Vili sen sijaan rohkaistui jopa sen verran, että viime yönä sängyssämme nukkui kissa ja koira! No, Wantulla on tuttu kamu Idan luona, mutta pieni asunto. Luvattiin mennä tekemään parvekkeelle verkkoviritys lisätilan tekemiseksi.

Käytiin taas koirapuistossa. Siellä oli eilen vastaantulleet Alaskan malamuuttitytöt, 7kk vanhat jättiläiset. Niiden nimet ovat Anouk ja Inari. Ihania typyjä! Toisella silmät olivat eriparia...toinen sininen ja toinen ruskea! Ihan mahdoton meno alkoi heti. Näytti järkyttävältä, kun Ronparan niska oli jättikoiran hampaiden välissä ja muutenkin kurmuutus oli aikamoista. Kummasti vaan poika piti puolensa, vaikka kierikin välillä kampattuna maassa ja kahden jättikoiran hampaat kaulassa ja muualla. Siis ihan leikillään ne puuhailivat, mutta meidän tottumattomien silmiin, näytti aika hurjalta. Ron oli rohkea ja kun typyt väsähtivät, niin kävi hakemassa uudelleen leikkiin. Kyllä oli kieli niin pitkällä leikin jälkeen, ettei ikinä!

Vaikka eilen valitin kävelystä, niin tänään on kuin ihmeen kautta ollut ihan erilainen päivä. Se on kävellyt lähes mallikelpoisesti koko ajan. Ilmeisesti se alkaa jotain hoksata näistä narulenkeistäkin. Muuten, siellä koirapuistossa sai olla ylpeä, sillä Ron tulee kuin salama kutsuttuna luokse! Ajattelin, että mitähän seuraa kun ne malamuutit lähti, niin menihän se perään, mutta tuli kutsuttuna heti luokse ja lähti meidän kanssa eri suuntaan. Hyvä poika!!!! Namia päälle!

perjantai 24. kesäkuuta 2011

Uusia tuulia

Jännä, miten joka päivä tulee uusia asioita esiin koirasta ja huomaa itsekkin, että monet asiat ovat muuttuneet elämässä. Viikko sitten meistä tuli koiraihmisiä. Ei ennen löytynyt taskuista muovipusseja, talouspapereita eikä koiran karkkeja. Ennen ei tarvinnut pitää eteisen ovea kiinni sen takia, että muuten kengät lähtee liikenteeseen. Ennen ei tarvinnut nostaa kaukosäätimiä yms. tavaroita korkealle, etteivät joudu syödyiksi. Se hakee sukkia, pyyhekumeja, harjoja tms. tavaraa ja kuskailee niitä pitkin taloa....

Ron on fiksu koira. Se osaa tulla luokse kutsusta (suomeksi jopa!) ja osaa istua, hakea palloa, mutta narussa kävely on vielä aikalailla hakusessa. Paremmin sekin menee jo. Enää ei tarvitse lähteä jokaisen autoilijan, pyöräilijän, mopoilijan ja lenkkeilijän perään. Jopa koiriin suhtautuu rauhallisemmin. Mutta se vetää!!! Kauhea meno on päällä, mutta rauhoittuu sentään yleensä pitemmällä lenkillä loppumatkasta. Ehkä se osittain on nuoren koiran vouhotusta, mutta enimmäkseen sitä, että se ei ole ollenkaan tottunut kulkemaan narussa. Nyt se enemmän tykkää jo tutkailla tienvierustojen puskia, eikä käppäile vaan asfaltilla.

Yksi tai kaksi hulluaa tapaa sillä on. Se piilottelee luunsa. Sekä tekoluut, että oikeat. Hassun näköistä hommelia, kun sohvatyynyjen väliin luutansa tunkee. Tänään kun siivottiin, luita löytyi sieltä ja täältä. Imuria se joko pelkäsi, tai piti sitä hauskana, sillä se yritti purra suulaketta ja haukkui villisti sille. Aika kivaa siivousta!

Käytiin tänään ekaa kertaa koirapuistossa Joensuun Linnunlahdella. Että oli poju innoissaan! Spurttaili ihan hulluna ja kaiveli kuoppaa välillä. Hyvin pysyi koko ajan näkyvillä ja katsekontaktia haki välillä ja tuli hirveätä kyytiä, kun pyysi luokse. Ehkä sitä voisi kuvitella joskus päästävänsä vapaaksi vaikka pihalla tai mökillä. Toisia koiria ei nyt ollut, joten ei vielä tiedä, mitä sitten olisi tapahtunut. Paluumatkalla kohdattiin Espanjasta tullut galgo. Kaunis kuin mikä, mutta kovia kokenut. Kaikenmaailman arpia sillä oli. Voi ressukkaa! Eli ollaan jo tavattu yksi rescuekoira Joensuussa.

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Termiittihommia

Hyvin nukutun yön jälkeen koitti taas sateinen aamu. Käytin ennen töihin lähtöä Ronin pihalla pissalla ja onneksi Jyrki suostui viemään minut töihin. Lähtömme jälkeen koitti muilla herätysaika, sillä Ron uikutti ja ulisi jälkeemme. Lisäksi se oli jostain napannut talouspaperirullan ja silpunnut sen olohuoneen lattialle.... Iltapäivällä se tuli nenä kissanhiekassa kissankakkapökäle suussa alakertaan. Tiputti sen sitten olkkarin matolle, yök!

Jostain syystä Ron murisee ja haukahtelee Vilmaa. Ihan outoa, sillä kaikki muuthan se on ottanut oikein hyvin vastaan. Käytiin lenkillä Kuhasalon metsässä. Järvi aaltoineen oli tosi jännä! Ensimmäistä kertaa kohdattiin koira ihan rauhallisesti. Se oli mahdottoman jättisuuri vielä. Haistelu sujui rauhallisissa merkeissä.

Heinäkuun puolenvälin jälkeen ollaan sovittu koirakouluttajan kanssa yksityisistä koulutussessioista. Harjoitellaan hihnassakävelyä yms. Kouluttaja on täältä: http://www.iloinen-elain.tk/

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Kissoja ja ulkoilua

Vili kyllästyi tänään olemaan yläkerrassa ja tuli häntä pystyssä alas. Elukat kyräilivät toisiaan, mutta mitään draamaa ei tällä kertaa järjestynyt. Wanda on edelleen pysytellyt pois näkyvistä. Toissayönä kisut tulivat haistelemaan nukkuvaa koiraa ja toinen hölmö naukaisi ja sitten ampaistiin kauhealla ryminällä ja huudolla yläkertaan. Koira tuli uikutuksen kera äkkiä takaisin alas. Taisi saada jonkin sortin opetuksen. Eilen Ron nukkui taas reporankana sohvalla ja meidän pikku 8-kilon kissa hyppäsi sen jalkojen väliin nuuhkimaan. Kauhusta kankeina pelättiin, mitä tapahtuu, mutta Ron ei edes herännyt!! Aika sikeää unta siis veteli. Aikaa tämä totuttelu varmaan vie puolin ja toisin, mutta pakkohan niiden on tottua toisiinsa.

Ulkoilu on hivenen ärsyttävää Ronin kanssa, sillä se on niin kiireinen menijä, että vetää kauheasti koko ajan. Näin sateisella kelillä se lähtee syöksymään autoja päin, mutta kuivalla ilmalla se ei niistä ole välittänyt. Pyöräilijöitäkin pitäisi päästä ajamaan takaa ja auta armias, jos koira näkyy! Kakalle Ron menee kunnolla pusikkoon, joten tuotoksia ei tarvitse kovin usein kerätä pois. Niin, että kova kouluttaminen siinä vielä on. Pitäisköhän mennä johonkin koirakouluun?

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Rippijuhlat

Huomatkaa tässä ensimmäisessä kuvassa, kuka kurkkii pöydälle.......?

Tänään oli varsinainen hulinapäivä, sillä Larilla oli konfirmaatio ja meillä vieraita siis jonkun verran. Ensimmäiset vieraat tulivat jo eilen, peräti Amerikasta asti. Aamulla käytiin äidin ja Kikain kanssa piiiiitkä lenkki ja se piteni senkin takia, kun piti väistellä vastaantulevia koiria. Ron tosiaan on varsinainen remmirähjä! Sillä on myös, niin kuin epäilyiksissä olikin, galgon metsästysvietit. Harakat pitivät jotain soidinjuttuja tai tappelivat, niin poika oli miltei pitelemätön. Katseli pitkin taivaita niiden lentoa ja perään olisi pitänyt päästä. Olisipa siivet sillä ollut!

Juhlat menivät hyvin. Ron oli reipas. Otti vastaan vieraat rauhallisesti, mutta päivysti vuorotellen kunkin luona, josko olisi jotain herkkuja lautaselta herunut. Tuossa ekassa kuvassa näkyy, että ruoka aikalailla kiinnostaa....

Tänään tuli ensimmäinen kysely ohikulkijalta, että mikäs koira tämä onkaan? Kiinalainen (?) mies pysähtyi pyörällä ja ihmetteli, että minkä rotuinen koira on, suomalainen? Ei ollut koskaan nähnyt täällä vastaavaa. No, ei varmaankaan. Romppu on aika ainutlaatuinen. Kummipoikani sanoin: Maailman pienin vinttikoira.

lauantai 18. kesäkuuta 2011

Nää on MUN!!!

Ron otti meidät heti "omiksi ihmisiksi" ja on mustasukkainen Kikaille, jos se yrittää tulla syliin tai lähelle. Ajaa sen heti pois. Rähähtääkin. Toisekseen se on myös omistuksenhaluinen tavararoista. Kaikki lelut se omistaa omasta mielestään ja ryöstää Kikailta kaiken, mitä se ottaa. Kikai kantelee jostain sukkia, kenkiä ja toipa Jyrkin tavaroista kypärämyssynkin. Ron kävi myös kengänryöstöretkellä. Leikkiä on piisannut. Sateen takia lyhyeksi jääneen aamulenkin jälkeen riitti energiaa hullun lailla. Koirat juoksivat ympäri taloa järjestäen matot uuteen uskoon.

Molemmille koirille ostettiin valjaat ja niissä kulkeminen sujuu vähän paremmin. Kumpikin vetää aikalailla. Ronia on vähän yritetty jo opettaa ja toiveissa on, että se oppii nätisti kävelemään. Kummallisesti se tykkää kulkea hirmuista vauhtia vain eteenpäin asfaltilla, eikä nuuhki paljoakaan. Kaupunkikoira, lienee. Näkee, että lujaa mentäisiin, jos irti päästäisi. Eikä toiveissa olisi saada kiinni mitenkään. Eli ei todellakaan pitkään aikaan irtipäästämistä voi kuvitellakkaan. Töitä riittää toisten koirien kohtaamisessa (rähjäämistä) ja eroahdistuksessa. Kun käytiin Jyrkin kanssa kaupassa, oli Ron uikuttanut koko ajan. Kikai sen sijaan on niin pentu, että sitä täytyy opettaa vielä sisäsiistiksikin.

Illalla Ronille laitettiin peti meidän makuuhuoneeseen. Monta kertaa se yritti tulla sänkyyn ja kun ei annettu, niin meni sitten sohvalle makaamaan. Mutta annappas olla, yöllä se oli kuin olikin hiippaillut nukkumaan meidän väliin. Selkä Jyrkin selkää vasten herra niin pitkänä ja tyytyväisenä veti unta!!!

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Kotimatkalla

Kappas vaan, niin saatiin tieto eilen, että Malagan kone oli hajonnut jo Suomessa ja olisi reilusti myöhässä. Varattiin hotellihuone Espoosta hotelli Korpilammesta ja ehdittiin nukkua muutama tunti. Aamulla tuli pikalähtö, kun tekstiviestipalvelu ilmoitti koneen tulevankin puoli tuntia arvioitua aiemmin.

Hypättiin autoon ja ehdittiin koneen kanssa samaan aikaan lentokentälle. Aulassa tavattiin Lea ja toinen yhdistyksen nainen. Koiria odoteltiin reilu puolisen tuntia. Sieltä ne tulivat lentohäkeissään. Ron oli toisen koiran kanssa ja toisessa boxissa oli Luna ja Sol, jotka menivät samaan kotiin. Kikai kulki narussa. Saimme koirien passit ja siinäpä alkoi sähläys piskien kanssa. Kikai on mahdoton menijä, jonka perässä ei meinaa kestää millään ja Ron hieman rauhallisempi. Pari pakettia ruokaa meni vilauksessa ja vettäkin. Sitten pissalle ja autoon. Automatka meni unelmahyvin. Tyypit nukkuivat nätisti koko matkan. Pysähdeltiin sentään pikkupyrähdyksille pari kertaa.
Ihania koiria kumpikin!!! Ne on tosi sosiaalisia, leikkivät keskenään ja ovat tosi söpöjä. Ron vaikutti aika paljon rauhallisemmalta aluksi, miltä se on päivän aikana osottautunut olevan. Leikkimieltä ja riehumista on esitetty aina välillä. Kissaparat ovat piilosilla yläkerrassa. Koirulit on pesty ja puunattu suihkussa puhtaiksi. Sekin homma sujui tosi mallikkaasti. Mitähän huominen tuo tullessaan????

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Alle vuorokausi enää!

Yövuorossa puurtaessani olen vilkuillut kelloa ajatukset täysin siinä, mitä tänään illalla ja huomenna tapahtuu samaan kellonlyömään. "Survival-pack" on melkein pakattu. Se on äidin Kikaille tuoma kori, johon on pakattu kummallekkin koiralle pannat ja taluttimet, ruokaa, nameja, kakkapusseja ja luovutussopimukset. Auton takapenkki pitää varustaa jollain peitolla, ettei pikkupisut tai oksut tai muut eritteet haittaa. Niin ja vettä pitää olla myös, sekä ruoka-astioita. Kyllä onkin muistamista!

Voi, että! Toivotaan pikkupiskeille rattoisaa lentomatkaa Malagasta Helsinkiin Airfinlandin kyydissä ja vielä päälle jaksamista auton kyydissä Joensuuhun. Luultavasti perjantaiaamuna kotiin saapuu neljä väsynyttä matkailijaa...

maanantai 13. kesäkuuta 2011

Kikai

Heips vaan, tässä on Kikai! Hän on n. 4kk vanha tyttö ja löytynyt myös jostain ilman mikrosirua. Hän on ollut kotihoidossa Espanjassa. Kummallisten yhteensattumien kautta hänestä tulee äidin koira.

Kikai on vielä siis ihan pieni, n. 24cm korkea ja niin suloinen. Eihän siitä mitään muuta osaa sanoa. Sitä kuvailtiin näin: This beautiful girl has been found with no chip. She is about 6 months old and only 24 cm tall, she is really tiny. Kikai has a lot of energy and also lots of love to give out. She is fostered by Ana Henderson at the moment.
Eli typykkä on tosi energinen ja sillä on paljon rakkautta annettavanaan. Ja se on tosi pieni. Lääkärintarkastuksessa se oli todettu vähän nuoremmaksi vielä, eli n. 4 kuukautta vanhaksi. Kasvunvaraa vielä on, mutta Lea oli "luvannut" äidille, että ei siitä hevosen kokoista kasva kuitenkaan...

Kikai tulee samalla lennolla Ronin kanssa. Me tuodaan Kikai Joensuuhun äidille (kotipaikka Jyväskylä). Äiti on valmistelemassa meidän pojan rippijuhlia täällä. Sitten typy matkustaa Jyväskylään omaan kotiin. Jännittää minuakin, miten matka sujuu kahden pitkästä lentomatkasta toipuvan ja uuteen maailmaan törmäävän koiran kanssa. Kopat otetaan mukaan varmuuden vuoksi, mutta jos mahdollista, rentoudutaan kaikessa rauhassa takapenkillä, herkutellaan ja käydään välillä pikkupyrähdyksillä ulkona. Rankka päivä ja yö tiedossa. Ei ole ihan lyhyt matka Joensuusta Helsinkiin ja takaisin.

lauantai 11. kesäkuuta 2011

perjantai 10. kesäkuuta 2011

Jännitys tiivistyy

Tänään oli sähköpostissa luovutussopimus. Se on täytetty ja otetaan mukaan lentokentälle. Sopimuksen mukaan luovutuksen jälkeen vastuu koirasta ja sen hoitokustannuksista siirtyy vastaanottajalle. Siinä sitoudutaan huolehtimaan koirasta eläinsuojelulain ja säännösten mukaisesti. Koiraa ei ole oikeutta luovuttaa ilman yhdistyksen edustajan suostumusta, eikä sitä saa lopettaa ilman eläinsuojelullista syytä. Yhdistys saa tiedustella koiran sopeutumisesta ja voinnista. Koiralla ei saa myöskään teettää pentuja ja jos sitä ei ole kastroitu, se pitää tehdä. mm. tämän sisältöinen sopimus on. Jos sopimusta rikkoo, on yhdistyksellä oikeus hakea koira pois.

Sähköpostissa oli myös ohjeet koiran hakua varten. Varattuna pitää olla vettä ja ruokakippo, panta ja talutin, herkkupaloja ja pitkämatkalaiselle ruokaa. Auto on hyvä varustaa viltillä ja kakkapusseilla, sekä talouspaperilla.

Koira pitää pestä kotona ja häätää ulkoloiset ja myös sisäloiset. Erinäisiä Drontaleita yms. on siis haettava apteekista. Koirakontakteja pitää välttää parin viikon ajan. Eli, siinäpä sinetöityi se, että mökille ei mennä juhannuksena. Mutta muutenkin ajateltiin rauhassa olla kotona tutustumassa toisiimme.

No, näistä jutuista innostuneina lähdettiin Tintin lemmikkiin pantaostoksille. Ihana palvelu ja tosi kova vaatimus, että heti pitää tulla sitten koiraa näyttämään liikkeeseen!!! Mukaan lähti yksi panta ja talutin. Olen kyllä tilannut Kanashopista http://www.kanashop.fi/ käsityönä tehdyn ROCKSTAR-pannankin. Kyllä kelpaa Ronin käppäillä Joensuun katuja kohtapuoleen!

torstai 9. kesäkuuta 2011

Aamukampa

Ou nou, enää noin viikko Romputin tuloon! Huomaatteko, sillä on jo lempinimi? Aika usein puheissa vilahtaa Romppu tai Romputti.

Käväisin äidin luona ja tuliaisina tuotiin jo yksi lelu. Juteltiin tosi paljon koirahommista äidin ja siskojen kanssa. Moni muukin odottaa tätä poikaa mielenkiinnolla kotiutuvaksi. Olen roikkunut netissä koira-aiheisilla sivustoilla ja varsinkin rescuejuttuja olen lukenut pilvin pimein. Ahdistaa välillä niiiiiin paljon. Toki maailmassa on ihmisiäkin kovassa ahdingossa, joten ehkä tämä koirista ja eläimistä huolehtiminen on joittenkin mielestä ihan älytöntä. Maailma on kova paikka, eikä kaikkia voi todellakaan auttaa. Se on nähty mm. Intiassa hyvinkin konkreettisesti. Olisihan se kiva jaella rahaa vaikka jokaiselle vastaantulijalle, mutta eihän siihen kukaan pysty. Intiassa ja Thaimaassa oli kulkukoiria järkyttävät määrät, mutta esim. Intiassa ne näyttivät yllättävän hyvinvoivilta. Ihmiset siellä kunnioittavat eläimiä eritavalla, kuin täällä euroopassa. Lienee uskonnon ansiota.

Romaniassa mm. oli toukokuussa lopetettu tarhalla, josta adoptoidaan koiria Suomeenkin, yhtenä yönä 230 koiraa http://www.koirienystavat.com/fi/main.html . Vapaaehtoisia työntekijöitä kivitettiin, eikä päästetty paikalle. Jossain mättää ja pahasti tuollaisessa maassa. Espanjassa ovat nämä vapaaehtoistyöläiset saaneet ns.tappotarhat käyttämään inhimillisempiä lopetusmenetelmiä nykyään. Eivät enää kuulemma kaasuta tms. koiria kuoliaiksi. Huh, huh...

Mielessä on pyörinyt monia asioita viime aikoina ja yhtenä tämä eläinsuojeluteema. Tarttis tehrä jotain... Haudutellaan tässä asiaa. Eiköhän sitä jotain keksitä!

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Video Ronista

http://www.youtube.com/watch?v=ippoFmbmoF0


Jees, koiralla toimii ainakin maha ja se on aika pieni! Aika paljon pienempi, kuin luulin. Siis oikeesti aikamoinen pikkupötkylä.