Jyrki sairastui eilen kuumeeseen ja jäi siis sairalomalle. Lääkärissäkäynnin aikana oli syöty kuumemittari (protesti! Koko ajan mittailee...) ja raahattu Jyrkin likapyykit olkkarin lattialle. Lisäksi oli järsitty sen kirjaa, mikä oli jätetty yöpöydälle. No, joopa joo. Just kun hehkutin, että hyvin menee ja koirat on niin rauhallisia jne. Mutta on tässä tietysti sekin takana, että Jyrki oli tossa pari viikkoa kotona ja nyt sitten pari päivää reissussa. Ja kun tuli kotiin, niin heti esitetään tämmöistä hommelia.
Toisekseen Kun teki nyt sen, mitä on pelätty, eli karkasi aidan ali naapuriin. Se pikkuinen musta paholainen!!!! Ja tietysti, kun sen hoksasi, niin joka kerta heti juoksee aidalle ja siitä yrittää läpi. Eipä auta, kun viedä jäbät lenkille tai hihnassa ulos. Ärsyttäääääääääää!!!! Oli niin kivaa, kun saattoi päästää ulos riekkumaan ja varsinkin aamulla pissille. Pakko on kehitellä jotain paikkaussysteemejä aitaan. Jyrkillä on mielessä joku rautainen idea, mitä epäilen, sillä toi pikkumusta on kyllä aikamoinen vintiö:) Hyvässä ja pahassa.
Katsoin tossa koirakuiskaajaa ja ei voi muuta, kuin ihmetellä noita joitain ihmisiä (amerikkalaisia. En voi kuvitella, että suomalaiset tekis tota. Tai mistä mä tiedän?) Tyypit ei vieneet kolmea koiraansa ikinä ulos. Korkeintaan kerran kuussa ehkä postilaatikolle...ihme ja kumma oli ongelmia...
Hanna kävi viimeisen kerran ja tällä kertaa treenattiin ihan temppuja. Nyt mennään "ympäri", laitetaan kaapin ovia kiinni, peruutetaan ja "jätetään se". Ihan haikee olo tuli, mutta on kuitenkin semmoinen olo, että ittekkin nyt pärjätään ja hoksataan, miten noitten kanssa pitää edetä. Toivottavasti ei tule mitään semmoista eteen, että asiantuntijaa tarvittais! Edelleen kyllä Kunin pelot on yksi haaste. Iltalenkit on aika haastavia, kun Kun jäätyy vähän väliä pelkäämään ties mitä. Ärsyttää, mutta yritän olla kärsivällinen. Eihän se mun hermostuminen auta koiraa yhtään. Palkkaan sitä siitä liikkumisesta jäätymisen yhteydessä. Tuntuu auttavan, ainakin hetkellisesti, kunnes tulee uusi jäätyminen.... Jännä seurata, kun Romppu kulkee lähinnä nenä maassa ja Kun taas tarkkailee ympäristöä ja siitäpä ottaa niitä jähmettymiskohtauksia, kun joku liikkuu, ääni kuuluu...tai jotain....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti