RähjäRon

Hannan kanssa käytiin nyt Ronin ongelmien kimppuun. Se on nääs alkanut rähjäämään vieraille. Siis ihmisille, jotka tulee meille. Haukkuu, hyökkäilee ja murisee. Ei tykkää varsinkaan siitä, jos vieras liikkuu meillä. Ei välttämättä lähde kimppuun, mutta murisee. Tehtiin hyvinvointikartoitus ja mietittiin, että mistä tämä uusi juttu johtuu. No, ei nyt ihan syytä saatu selville, vaan arveltiin, että ehkä se nyt on niin onnessaan tästä uudesta kodistaan, että on ottanut tehtäväkseen suojella omia reviirejään. Jotenkin se oli Hannankin läsnä ollessa hämillään, häntä alhaalla ja hieman epävarman oloinen. Joskus taas meni hänen luokseen häntä heiluen ja samalla äristen. Ihme touhua! Hannakin oli hieman ymmällään tästä käytöksestä. Kyllähän Ron oli Hannan tavannut aiemminkin, eikä se koskaan tuolla lenkillä tai koirapuistossa kenellekkään ärhentele. Käytös siis liittyy tähän meidän kotiin.

Alamme nyt sitten taas namikoulutusta harrastaa. Pitäis saada tänne vaan vieraita testityypeiksi. Meillähän käy aikas harvoin vieraita, joten se koulutus on siinäkin mielessä hankalaa. Anyone? Silloin kun vieras liikkuu talossa, niin kylvetään namia Ronille. Hannan kanssa se toimi ainakin hyvin. Siis koiralle pitäis tulla positiivinen juttu siitä, että se vieras tsippailee meillä. Se tietää palkkaa hänelle.

Kun sen sijaan ottaa vastaan iloisesti kenet vaan ja pesee naaman kaupanpäälle. Tosin saattaa innoissaan riehua liikaa ja roikkua lahkeissa tms. pentujen kivaa touhua... Niin että tervetuloa meille koirahyökkäyksien uhreiksi!!!

Patteri

Tänään yksi täti kaupan pihassa tiiraili erittäin kiinnostuneena Kunia ja tuli sitten sanomaan, että on pakko kysyä, että onko tuo Patterdalenterrieri.... Monesti toisteli vielä, että on niiiiiiin patterin näköinen, että.

Kyllä se varmaan osittain voi olla, ainakin nettisurffailun jälkeen niin tuumin. Ihan Kunin näköisiä koiria ja luonnekkin täsmää. Enää en ihmettele, miksi kuoppia kaivetaan pihaan apinan raivolla. Patterit ovat kettuja ja mäyriä maan alla metsästäviä koiria. Voivat päiväkausia painella maan alla saaliin perässä. http://www.kotinet.com/mikael.mikkola/jade.html. Tuossa on linkki yhteen blogiin. Siinä on kuva, joka voisi olla Kunista otettu... katsokaapas.

Kunin mahavaivoja on nyt yritetty hoitaa herkkämahaisen pennun nappuloilla. Ehkä se on vähän muutamassa päivässä rauhoittunut. Tänään on tullut neljät kakat (pahimmillaan 7-9 kakat/vrk). Koostumuskin on välillä jo tanakampaa. Tänään on taas ollut sisäsiisti päivä. Ei niitä kokonaisia ole vielä kovin montaa ollut. Kasat ovat ilmestyneeet yön aikana, joten päivät sentään menee ok. Ja minkäs sille voi, jos masu on kipeenä ja kakka löysällä. Olisi tietysti hyvä syöttää nyt vaan yhtä ruoka-ainetta, mutta ulkonahan Kun pääsee sitten syömään nurtsia, keppejä, puolimätiä raparperinvarsia, sieniä, marjoja yms. herkkuja. Toivotaan, että masu rauhoittuu!

Puutarhatöitä

Voi tsiisus, mitä jälkeä pari espanjanpoikaa saakaan aikaan puutarhassa. Sunnuntaina Vilma soitti, kun oltiin ajelemassa Jyväskylästä kotia kohti ja kysyi vienosti, että haittaako, jos pari puskaa vähän kärsii pihalla. Minä tietysti ihmettelin, että mitä?! No, Kun oli keksinyt hauskan puuhan. Ensin tsippaillaan pusikossa tai otetaan vain vauhtia ja hypätään mahalleen puskan päälle. Kyseessä siis koristepensaat kukkapenkissä. Hauskan näköistä hommelia, mutta puskapenkki on kuin pommituksen jäljiltä.

Toinen hommeli on kuoppien kaivaminen. Ihan himona kaivavat kuoppia ja roiskuttelevat kariketta ja multaa ympäriinsä. Huh, huh.

Toisin sanoen piha on ajettu sisään. Ensinhän pojat vaan juoksivat ympäriinsä ja nyt on keksitty, että muutakin voi harrastella. Jos olisin innokas puutarhan pitäjä, niin hermothan olis mennyt jo, mutta onneksi olen tämmöinen laiskeliini ja jaksan (ainakin vielä) nauraa noiden puuhille.....

Kouluttajan kotikäynti

Hanna tuli tänään pyynnöstäni meille. Halusin, että keksitään keinoja estämään Kunia riehumasta, lahkeissa roikkumisesta ja puremasta kotiintulijoita. Hanna pääsi osille Kunin innokkuudesta ja ihmisrakkaudesta. Ensin se söi namit sohvalle istuutuneen ja varautumattoman Hannan taskusta ja nuoleskeli naaman moneen kertaan. Kirjoitushommat olivat hieman hankalia, kun kynää välillä yritettiin syödä joko Kunin tai Ronin toimesta tai sylissä kiemurreltiin.

Keinoksi valittiin namien heittäminen pitkin lattioita kotiin tullessa. Siinä jo ensimmäiset savut vähän hälvenee. Eli jokainen sitoutuu tähän, eikä ala hössöttämään koirien kanssa. Nopeasti voi moikat sanoa kyllä. Vieraillekkin ohjataan tämä sama juttu. Eteiseen vaan namipussit roikkumaan! Lisäksi tulee seurantalomake, jota täytetään, että tiedetään sitten tapahtuuko edistystä. Eli aika yksinkertasiahan nää jutut on, mutta itse pitää olla kauhean johdonmukainen ja sitouttaa kaikki tekemään samat jutut. Toivotaan, että Kun pääsee tosi ärsyttävästä tavastaan purra käsiä...vaikkakin se tekee sitä pelkästä jälleennäkemisen riemusta.

Aita on valmis

Pari iltaa puurrettiin aidan kimpussa. Piha-aitaa tilattiin netistä taloon.com:in kautta. Tuli satoja euroja halvemmaksi, kuin suoraan rautakaupasta ostamalla. Samalla sai ne kätevästi kotiinkuljetettuna. Portti viritettiin parista valmisaidan kappaleesta. Se on mallia hyvinkin manuaali, sillä saranoita yms. ei tähän hätään vielä viritetty. Ei ole kaunis, mutta onpahan joku.

Mukava oli päästää koirat pihalle ja heti alkoikin melkoinen juoksentelumeno ja meininki. Kun on toipunut hienosti leikkauksesta, eikä siitä huomaa, että mitään olisi tapahtunut. Haava näyttää siistiltä, vaikka sitä päätötteröä ei ollakkaan pidetty ja se on päässyt nuolemaankin sitä. Siis ihan väärin hoidettiin, mutta parantui hoidosta huolimatta.

Toipumista

Juu, sydäntä särkevä uikutus jatkui illalla klo. 23 asti. Sitten Kun nukkui kolmisen tuntia ja heräsi taas uikuttamaan. Leakin soitteli illalla ja oli ihan huolissaan tuosta itkupillistä. Käytin koiraa ulkona neljän maissa yöllä ja Kun teki pitkät pissit. Sisälle tullessa se meni suoraan kellariin kakalle. Sitten se tuli sänkyyn, repi tötterön päästään ja rauhoittui nukkumaan. Sen jälkeen kaikki on ollut hyvin. Kauhea vahtiminen on tietysti, ettei se rassaisi sitä leikkauskohtaa. Olen vaan kieltänyt sitä ja on sen ainakin jonkun verran uskonut.

Nukuttiin yli kymmeneen aamulla ja käytiin ihan normilenkillä. Soitin vielä varmuuden vuoksi eläinlääkäriasemalle tuosta illasta. Hekin epäilivät, että voi olla lääkkeestä ja ehkä tötteröstäkin osittain. Olivat antaneet Temgesic:iä. Eipä ihme jos pikkukoiralla vähän päässä vippasi.

Leikkaus

Tänään Kun sitten kastrointiin. Rauhoittavaa annettiin ja se nukahti mun syliin. Lähdin sitten kotiin pariksi tunniksi. Nyt ollaan kotona ja niiiiiiin paljon säälittää ressukka! Se uikuttaa koko ajan. En tiedä onko kipuja, vai mikä on? Se on kuitenkin saanut vahvan kipulääkityksen ja pitkävaikutteista rauhoittavaa. Huomenna sais antaa kipulääkettä lisää. Hirveetä kuunnella toisen itkua. Tötterö on päässä. Ensin otin sen pois, mutta sitten se alkoi repiä sidettä tassustaan ja ja alapääkin alkoi kiinnostaa, joten pantiin se takaisin. Tötterökin on niin hankala! Voi, voi.... Jospa se tästä helpottais...

Lenkillä kahden koiran kanssa

Onpas surkee kuva...noooo

Aikamoista välillä talutella kahta piskiä. Toinen päättää, että en viitti lähteä ja tätä tapahtuu vuorotellen. Kun pelkää jotakin matkalla ja pistää jarrut päälle...sitten kannetaan. Toinen hyökkää pusikkoon ja toinen perässä ja taluttaja parka sitten vielä perässä. Jäädään syömään marjoja kymmeneksi minuutiksi. Kymmenen metrin päässä onkin uusi marjapuska...Ruvetaan riehumaan keskenään kesken lenkin. Tai sitten mielenkiintoiset hajut on kummankin mielestä ihan vastakkaisissa suunnissa. Siinäpä esimerkkejä viimeaikaisista ulkoiluista.

Joskun taas sujuu unelmahyvin! Kumpikin ottaa kontaktia. Kun varsinkin saattaa katsoa silmiin oma-aloitteisesti ja istua keskelle tietä kehujen ja namin toivosta. Nätisti kulkevat kyljet vastakkain. Ja hassua kyllä vieraan koiran ohitukset sujuu kahden koiran kanssa paljon paremmin. Mikähän siinäkin lie?

Tänään olivat koirulit jääneet hulluna haukkumaan ja vinkumaan mun perään, kun lähdin duuniin. Sitten oli pantu huushollia sekaisin. Vilman kertoi, että oli HIRMUINEN sotku. Meikkipussia ratsattu, vaatteita levitelty ja joku karkkilaatikko revitty. Ainakin yksi kynä oli pureskeltavana, kuten kahtena edellisenäkin päivänä. Mistä ne niitäkin aina löytää?