Tämä vuorotyöläisen elämä ei ole aina yhtä herkkua, jos koskaan. Epäsäännöllisyys ei ole koirien elämässä kivaa ja ne tuntuvat menevän välillä vähän pallo hukkaan näistä elämän pienistä vaihteluista. Nytkin on semmoinen tilanne, että Jyrki on reissun päällä ja minä yksinhuoltajana ja mulla tietysti kolme yövuoroa peräkkäin....
Ensimmäisen yön jälkeen sain nukkua KOLME tuntia, mutta eilen ruhtinaalliset noin viisi tuntia. Alkaa olla aika väräjävä olotila. Aamu menee ihan ok, koska kundit nukkuu mielellään pitkään. Tullessani kotiin n. klo 7.40 käytän pihalla ja syötän ne ja sitten ponkaistaan petiin. Hermot siihen makailuun niiltä menee jossain vaiheessa aamulla, mutta malttavat vielä olla aika rauhassa. Puoli yksi on näköjään se raja, milloin Mami tullaan herättämään. Kumpanakin päivänä täsmälleen samaan aikaan (katsoivat varmaan kellosta). Eka yön jälkeen vein ne pikaisesti pihapissille ja koetin kikka kuuttatoista ja heitin raksuja pitkin kämppää ja vetäisin oven kiinni makuuhuoneeseen. Jonkun aikaa oli rauha maassa, mutta sitten alkoi oven rynkytys ja tauoton vinkuminen. Se ei tauonnut edes, vaikka poika tuli koulusta. Raivona nousin sitten ylös, grrrrrr! Lenkillä häiriköiden kanssa remutessani otti välillä aivoon oikein sydänkohtaustyyliin. Eilen tarina toistui täsmälleen samanlaisena, paitsi en laittanut makkarin ovea kiinni ja sain nukkumisaikaa vähän lisää.
Täytyy vissiin pyytää, että ei ainakaan kolmea yövuoroa olisi enää peräkkäin. EI JAKSA! Pitäisi saada nukkua kunnon unet, mutta nää pojankoltiaiset ovat kuin jotkut kaksosvauvat ja mä niiden puolikuolleeksi väsytetty "äiti".
PS. Illalla varauduin työvuoron jälkeiseen nukkumiseen ennalta ja omasta mielestäni ovelana. Varasin jääkaappiin sulamaan pari isoa naudanluuta, jotka aion sen päiväherätyksen jälkeen kaivaa esiin. Tutkitusti (ihan oma tutkimus vaan) niitten kauluamiseen menee ainakin 45min.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti