Ihanat kamuset

Camy tuli kotiin

Lähdimme Granadaan, Espanjaan hakemaan tuota Camya ja viettämään lomaa samalla. Ja voin sanoa, että tämä oli yksi mieleenpainuvimmista ja mahtavimmista lomista ikinä. Tiistaina siis lennettiin ja keskiviikko katseltiin ympäristöä ihan rauhassa aamupäivä, mutta tavattiin Camy illalla koirapuistossa. En varmaan ikinä unohda sitä jännitystä ja kaipuuta, mikä edelsi sitä matkaa. Meillä oli koko ajan apuna Lenita, joka junaili kaikkia hommia niin mahtavasti. Hän järjesti auton lainaksi käyttöömme (Camyn hoitokodista) ja muutenkin teki työtä eteemme todella paljon. Torstaina käytiin eläinlääkärissä tarkistamassa, että sirun numero täsmää ja annettiin ekinokokkoosilääkitys, mikä vaaditaan maahan tuloa varten. 

Perjantaina käytiin Lenitan kanssa koiratarhalla. Se jäänee muistoihin ikuisesti. Korvia vihlova meteli, paskan haju, kuumuus, ihanat koirat vailla kotia....

Parin tunnin ajan annettiin rapsutuksia kaikille tarjokkaille, joita kyllä riitti. 

Perjantai-iltana otettiin tytteli sitten omaan hoitoomme. Entiset omistajat, Antonio ja Fransisco vuodattelivat pieniä kyyneleitä ja taisipa pari tippaa olla omassakin linssissä. Camy osottautui just semmoiseksi koiraksi, kuin meille oli kerrottu. Erittäin nöyrä, kiltti, ystävällinen kaikille ja kulkee kuin ajatus hihnasssa. Siellä kapeilla Granadan kujilla sen kanssa vaelleltiin loman loppuaika. 

Saimme kunnian tutustua mahtaviin koirien parissa vapaaehtoistyötä tekeviin ihmisiin. He uhraavat elämästään ison osan noiden eläinten vuoksi, enkä voi muuta kuin kunnioittaa heitä suuresti! Mekin saimme niin monenlaista apua ja tukea heiltä.

Kohta viikon verran on kuljettu yhteistä matkaa Camyn kanssa. Passissa lukee muuten Galgo Espanjol. Ihmettelin sitä ääneen, koska yleensä näillä on mixin merkkinä X, mutta sanoivat, että eläinlääkäri piti sitä puhtaana. No, sekarotuinenhan se sinänsä on, koska papereita ei ole. Mutta sillähän ei ole minkään sortin väliä meille. Joka päivä koira on vähän rentoutunut, avautunut ja reipastunut. 

Lentomatkakin meni ilmeisesti hyvin sillä, koska missään paniikissa ei näyttänyt olevan lentokentällä siellä tai täällä päässä. Meidän poikien kanssa kohdattiin tuossa vähän matkan päässä lenkin merkeissä ja tultiin sitten kotiin. Ron vähän ärähteli välillä, mutta alle vuorokaudessa lähti ensimmäiset yhteisleikit käyntiin ja nyt ollaan, kuin oltais aina oltu samaa jengiä. Mahtavaa!!!

Tässä sitä jo ihmetellään ensimmäisenä yönä kotipihaa...

Camy alkoi myös saada barffisapuskaa hetimiten ja hyvin on kelvannut. Typykkä on laihanlainen vielä (23kg) ja tarvitsee talvea varten vähän lisää lihaa luitten päälle. Nahka on arpinen mennneisyyden jäljiltä, mutta silti se on niin kaunis, kaunis...

Olemme tosi onnekkaita, kun saimme tuo koiran laumaamme täydentämään. Kiitos, Antonio ja Fransisco, Lenita ja kaikki muut meitä asiassa auttaneet!!!

TURVALLISTA?

Tää Kunin höselö aiheuttaa aina harmaita hiuksia ihan tiedostamattomissa olosuhteissa. Eilen mentiin pahaa aavistamatta eka kertaa tutustumaan Marin, Estrellan ja Moccan kanssa Rantakylän koirapuistoon. Sinänsä puisto oli hirmuisen kiva, vaihteleva maastoltaan jne. mutta perskules sentään meidän Kun äkkiarvaamatta olikin ulkopuolella koko puistoa! Saatiinhan se sieltä aika vähällä vaivalla takaisin, mutta tulipa mieleen, että ei ole koirapuiston hommelit ihan täsmälleen ajateltuja. Katselin niitä ovien kohtia ja jokainen oli luullakseni ainakin "Kuninläpäisevä". Ja Kun ei ole edes mielestäni ihan minikoira. On se varmaan 35cm korkea ainakin ja sitä pienempiä koiria on hurumykke. 

Samoja kokemuksia on meidän vakkaripuistosta Linnunlahdelta. Kun menee pienten koirien puolelta oven ali isojen puolelle (liekö kuvittelee ittensä isoksi...ainakin sillä on jätti-ison koiran ääni). Siellä on usein tungettu kiviä ja keppejä yms. siihen oven eteen, joten päättelen, että muillakin on samoja ongelmia. 

Laitoin sähköpostia tekniseen virastoon ko. aiheesta. Saapa nähdä tuleeko mitään vastausta. Ja lisäsin viesteihin pyyntöjä lisäroskisksista puistoihin. Esim. Rantakylässä ei koirapuiston sisällä ollut yhtään roskista ja Linnunnlahdella on yksi isojen koirien puolella. 

Kun ja pallo

"Kattokaa nyt, miten hieno pallo mulla on ja se vinkuu myös..."

"Näin se vinkuu....viik, viik..."

"Ette tajuu mitään hauskan päälle...älykääpiöt..."

Säikähdys

Eilen tuli pikkusäikähdys, kun saatiin Camin testitulokset. Leishmania-testin tulos on epävarma. Eli jos olis alle 1/20, tulos on negatiivinen ja jos tulos on 1/80 on melko varmasti positiivinen. Camin tulos oli 1/40. Tarhan eläinlääkäri oli määrännyt kahden kuukauden lääkityksen varmuuden vuoksi. Koiran nykyinen omistaja Antonio oli koko päivän ollut hyvin surullinen ja tietenkin epätietoinen, miten me reagoidaan tähän asiaan. 

Juteltiin eilen vakavissaan ja kuitenkin päätettiin, että Cami tulee meille huolimatta tuosta epävarmasta testituloksesta. Soitin vielä tänään Espanjan katukoirien puheenjohtaja Lealle ja juteltiin asiasta. Hän oli samaa mieltä, että ottaisi tuolla tuloksella koiran ilman muuta. Uusi testaus kannattaa tehdä muutaman kuukauden kuluttua Suomessa. Sitten, kun koira on sopeutunut kunnolla ja stressitön, sillä stressi kuulemma saattaa vaikuttaa tulokseen.

On ollut kuuman kuuma päivä ja me hullut leikattiin pihaa kiertävä orapihlaja-aita tänään. Kätöset väpäjää ja koirat on tosi rauhallisia olleet. Ihanaa, kun on lämmintä!!!

Vajaa kaksi viikkoa...

Tänään tajusin, että tasan vuosi menee Kunin ja Camin tulojen väliin. Kun tuli 23.7.2011 ja me tullaan 23.7.2012 Camin kanssa Suomeen! 

Tässä ylemmässä kuvassa Cami on lomalla nykyisten omistajiensa kanssa. Melkein aloin itkemään, kun näin tämän kuvan...niin hyvää huolta siitä pidetään. Toinen vilvoittelee n. 40 asteen helteessä uima-altaassa. No, Suomessahan tuota hellehommaa ei sitten ole kovinkaan paljon odotettavissa. Ja olen nauranut kuvaa katsoessani tuolle älypitkälle luikkuhännälle!!! Todellisuudessa Cami on myös "löydetty" koira ja hoidettu kuntoon (?). Vielä on avoinna moni asia, mutta kun saan itse tietoa, kerron kyllä. 

Camilla on perheessään pikkukoirakamu. Tässä kuvassa suhteet varmaan ovat hyvinkin vääristyneet, mutta jestas, että Cami näyttää kauniille! Mitkä mantelisilmät. Uuh...niin odotan, että näen livenä tuon ihanan tyttösen. Toivon niin hartaasti, että Camille on täälläkin kaveri tai mieluummin kaksi. Meidän pojat ovat melkein alusta asti olleet kuin paita (raitapaita) ja peppu (pieruKun), joten mielessäni tosiaan mietin joka päivä, miten mahtaa tyttönen mahtua siihen sakkiin. Mistä sen voisi tietää? Ei mistään!

CAMI

Hola Amigos! Tässä esittäytyy meidän uusi tulokas Cami. Hän asuu Granadassa tällä hetkellä, mutta hetken päästä Suomessa ja jopa meillä!

En malttanut pantata ylläriä kauemmin, mutta meillä on Espanjanmatka varattuna 17.-23.7.2012 ja siltä reissulta Cami tulee kotiin. Mulla on ollut kauhea pakkomielle saada galgo, joten tämä lienee sitten se unelmien täyttymys.

Camin tarina meille alkoi niinkin viattomasti kuin sanasesta galgohaaveilusta ystävälleni Lenitalle, joka opiskelee Granadassa ja tekee koirien hyväksi työtä... https://www.facebook.com/EspanjanKoirienJaKissojenYstavat

Lenita kertoi ystävillään olevasta Camista, joka olisi kuin "taivas". Ihan heti en tähän rakastunut, sillä haaveilin jostain syystä brindlestä tai mustasta galgosta, mutta vähitellen ja  järkisyiden takia tähän rakastuin. Syyt olivat sinänsä se, että siitä on pidetty hirmuisen hyvää huolta, se ei ole ollut tarhalla ja se on asunut perheessä, jossa on ollut toisia koiria ja vissiin kissojakin. Pelkkää hehkutusta tyttösestä on saatu. Kuvia ja videoita saatuani menetin sydämmeni tälle tytölle totaalisesti ja pienen (?) puhutus-painostus-höpötyksen jälkeen myös siippani tämän tytön meille suostuu vastaanottamaan. Vähitellen mulle tuli tuntuma siitä, että Cami ON meidän koira.

Jännittävää aikaa on eletty täällä koiran odotuksessa. Ollaan saatu lainaan lentoboksi Camia varten ja jösses sentään, se on valtava! Olen varannut lentoliput Norwegianilta asiakaspalvelusta ja saanut koirapaikan paluumatkalle. Mitään ei paikasta näy lipuissa, joten jännityksellä odotan, onko sitä sitten vai ei. Todennäköisesti soitan kuitenkin ja varmistan asian. Lomaviikkoa odotetaan innolla ja Granada vaikuttaa niin mahtavalta paikalta, että. Pari ekaa päivää ollaan suunniteltu olevamme ilman koiraa ja sitten otetaan Cami ja tutustutaan toisiimme oikein kunnolla, ennen  kotiinlähtöä. Majoitumme asuntoon, johon koiran saa tuoda. Pääsemme Lenitan mukana tutustumaan myös paikalliseen koiratarhaan. Sitä odotan kauhunsekaisella jännityksellä...miten kestän sen....?

Asia, mikä tässä mietityttää on tietenkin se, että miten Ron ja Kun ottavat tulokkaan vastaan. Yritämme panostaa kotiintuloon mahdollisimman paljon. Tavataan "ei-kenenkään-maalla", eli joko koirapuistossa tai lenkillä... sitten tullaan vasta kotiin. Ron varsinkin on hyvin reviiritietoinen ja isot koirat ovat herättäneet niitä negatiivisia tunteita. Joten haasteita riittää!