lauantai 28. toukokuuta 2016

Meidän galgot


On nämä galgot kyllä ihan omaa luokkaansa lemmikkieläiminä! Niistä löytyy kaksi puolta ja välillä vähän enemmänkin. Jotenkin kuitenkin päällisin puolin tulee mieleen ns. on/off-jutut. 

Välillä maataan tuntikaupalla sohvalla tai sängyssä tai missä tahansa pehmeällä. Välillä juostaan ja riehutaan hulluna. Välimaasto ikäänkuin puuttuu.


Camy on lady edelleen. Missis kuningatar. Hän kun menee soffalle, on toisten vaikea sinne änkeä...tai ei niinkään vaikea, mutta ärinää ja murinaa kyllä riittää pyrkijöille. Lopulta se antaa kuitenkin periksi ja päästää pyrkijän sinne, mutta katsoo pahalla silmällä pitkään. Tai sitten se itse lähtee pois. Zapen kanssa eniten on sitä riitaa. Jäppinen uikuttaa ja hosuu tassulla ja saa rähinät päälleen. Zape on sen näköinen niissä tilanteissa, että pyytää kiltisti lupaa päästä ja näköjään tietää, että rähinä on vaan rähinää, eikä siitä seuraa muuta kuin, että sohvalle vähän ajan päästä pääsee...


Zapukka on kyllä melkoinen harmajahapsi nykyään, niin kuin kuvasta näkyy. Ei harmaus sitä ole yhtään hidastanut. Entiseen malliin poliisina ja vahtikoirana toimii, sekä höseltää koirapuistossa kuin pahainen pentu. 


Ruoka on edelleen molemmille se ykkösjuttu. Roskiskaapin edessä asustaa iso tuoli jatkuvasti, mikä ärsyttää palveluskuntaa, mutta ei voi mitään. Nuuskukuonot on hollilla aina ruuanlaitossa ja välillä tuntuu, kun pitäisi kokkikoulua koirille. Joskus selostankin ääneen toimiani heille. Saattaahan se välillä livahtaa jokunen namipalakin intensiivisille kyttääjille....