maanantai 20. huhtikuuta 2015

Karkaamista ja sen sellaista


Voi että, kun ärsyttää oma tyhmyys ja huolimattomuus! Lisäksi se, että miksi nämä ovat niin metsästysintoisia koiria. Pah. Täällä etelä-suomessa kun asutaan runsaasti asutulla Espoon alueella ei luulisi että elukoita olisi riesaksi asti, mutta kyllä vaan on.

Äsken käytiin Emmerdalen jälkeen kevyellä iltapissillä ja eipä päästy pitkällekkään, kun Kun yhtäkkiä rempaisi itsensä irti taluttimen päästä ja jäin seisomaan kuin nalli kalliolle tyhjä talutin toisessa ja Zape toisen taluttimen päässä. Pupuhan se siellä iloisena loikki pihamme poikki. Jyrki tietysti heti arvasi, että olin toheloinut taluttimen kiinni ns. avainrenksun paksuiseen metallirinkulaan, missä on kiinni nimilätkä puhelinnumeroineen. Eikä ollut ensimmäinen kerta! Haluan jonkun patentin tohon...eikö voisi olla joku muu kohta pannassa, mihin sen lätkän voisi laittaa?? Seuraavat mittatilauspannat tulevat sisältämään ko. ylimääräisen lätkänpidikkeen. Vaikka onnistun varmaan siihenkin sitten sen hihnan liittämään. Pahus vieköön nuo nahkaiset pannat taitavat kestää koiran iän, joten saan perustella aika pitkään uusien tilaamista...

Kunputti sitten kävi vetelemässä ylimääräiset kierrokset tässä jossain lähipiirissä. Ei se kovin kauaa karkuteillä ollut, enkä siitä sitä oikein uskokkaan, että lähtisi kovin kauas. Onneksi hukkasi hetimiten sen puppelin. 

Jyrki oli lauantaina pari tuntia galgotapaamisessa Rajasaaren koirapuistossa ja ihmetteli, kun ei muita galgoja näkynyt..., tapaaminen olikin Tervasaaressa. No, sai koirat ainakin ulkoilla, joskin vailla rotuseuraa.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Pieniä vammoja

Itku pitkästä ilosta ja miten se meneekään?

Eilen koirapuistossa oli kivaa. Tuli kohtuullisen isoja juoksukamuja ja alkoi kunnon ravit, mitkä loppuivatkin yllättäen Zapen rysähtäessä kesken juoksun päin puuta. Kenties joku koirista törmäsi siihen. Raukkaparka lensi selälleen ja tietenkin itku oli melkoinen. Lisäksi se haukkoi henkeään pitkän aikaa ja kakoi. Ilmat varmasti keuhkoista lähti kertarysäyksellä. Vaisuhko oli misterin loppupäivä. Vaikka oli vieraita, se vaan makaili melkein koko ajan paikoillaan. Ruoka ei oikein maittanut, kuin vähän vasta illan suussa ja muuten oli makoilua vain. Yöllä Zape yskiskeli ja kakoi muutamia kertoja myös, sekä oksensi vähän.

Soitin eläinlääkäriasemalle ja kysäisin, josko olisi aihetta lähteä näytille. Saatiin kuitenkin ohje seurailla vointia, kun kerran koira pystyy syömään, juomaan ja tekemään tarpeensa. Nyt sitten seuraillaan. Käytiin tänäkin aamuna puistossa ja poika kyllä juoksenteli, mutta huomattavasti rauhallisemmin. Muutenkin oli vaisua, kun ei ollut ketään muita ja räntää vielä ropsutteli niskaan.

Hah, ja sitten oli hassu juttu aamulta. Jyrki otti Kunin ja Zapen ja meni tuosta talonnurkalta kävelytielle ja yllättäen koiratuttumme Voitto olikin siinä heti. Täti sanoi, että "hups, onneksi se on vaan tuo pieni, eikä se iso musta" ja sitten Zape ilmestyi nurkan takaa. Voiton emäntä tietää hyvin Zapen ohitusongelmat, mutta tällä kertaa ei ollut mitään muuta, kuin ystävällistä haistelua. Kaipa ne on tarpeeksi monesti tavanneet, ettei tarvitse enää alkaa riehumaan.

Meidän pihanaapureilla on kaksi pientä valkoista koiraa. Eilen savustettiin lammasta porukalla ja juteltiin koirista. Eipä ole meidän Zapukka ainut ongelmaohittelija näillä kulmilla onneksi, mutta tietysti ison kokonsa ja kenties pelottavankin ulkomuotonsa vuoksi saattaa herättää enemmän pahennusta, kuin pieni valkoinen remmirähjääjä...

torstai 2. huhtikuuta 2015

Kevättä odotellessa


Reilu kuukausi ollaan nyt oltu uusissa maisemissa ja uudessa kodissa. Tietynlainen päivärytmi on kehittynyt ja kaikki ollaan tosi tyytyväisiä siihen. Jännä juttu, että koira-aitauksen puuttuminen on melkein helpottanut elämää, kun on säännöllisempää tuo ulkoilu. Mutta kyllä se aitaus vielä tulee, että saadaan kesällä yhdessä koirien kanssa hengailla pihalla.


Camy-parka sairasti tässä jonkin sortin mahataudin. Hassua kyllä oltiin juuri yövieraalle kehuttu, miten ei yhtäkään pissa-tai kakkavahinkoa ole täällä ollut, niin yöllä vessaan mennessä odottikin melkoiset yllärit alakerrassa. Kolme päivää riitti ripulia ja jännä kyllä myös pissaa oli tullut. Hieman rupesi kypsyttämään jatkuva shaissen haju ja siivoaminen, mutta minkäs voi, kun on kipeä, niin on. Camy sai muutaman päivä ajan pieniä annoksia riisi-tonnikalamössöä jatkettuna Aptus-jauheella. Onneksi korjaantui sillä, eikä eläinlääkärireissua tarvittu. Sinällään koira voi muuten hyvin koko episodin ajan.


Sen lisäksi, että meillä on sängyssä aina Ron ja Camy, sekä melkein aina Kun, on myös Zape alkanut tulla viereen nukkumaan! Melkoisen ahdasta tunnelmaa, sanoisin, mutta eihän sitä voi poiskaan ajaa, kun moisen luottamuksen eleen on tehnyt. 1,5 vuotta siinä menikin.


Kun kävi tuossa nakinsyöntikisoissakin, eikä pärjännyt! Tapansa mukaan se töhöili liikaa ja kaatoi lautasen ja hukkasi arvokkaita sekuntteja sen takia. Mutta so what...saipa kivan kokemuksen ja ylimääräisiä herkkupaloja. 

Camyn kanssa on tarkoitus nyt jatkaa täällä Suomen Karva-kavereissa ja eka keikka on Matinkylässä 12.4. kirpputoritapahtumassa.