Helmikuun puuhat

Onneksi on lauhtuneet ilmat! Lenkille päästään normaalisti ja elämä on muutenkin aika seesteistä ollut. Mitä nyt pojat järjetävät milloin mitäkin omaa juttua. Kuvasta näkyy, että matot on kasassa 24/7 ja suussa on entinen amerikkalainen (aito) jalkapallo. Siitä riitti yllättävän pitkäksi aikaa riemua... Ja tänään sai kaukosäädin lisää osumia...ihme että puoliksi purtu versio jopa toimii!

 Ruokailut sujuu hyvin uudella ruokavaliolla. Ron hieman vierastaa, mutta syö kuitenkin pienen arpomisen jälkeen kupin tyhjäksi. Kun vetää vanhaan malliin himona mitä vaan antaa. Kävipä tänään varastamassa Ronin kupista kanankaulankin. Se on niin nopea! Kakat on pientä papanaa. Se ero on kyllä huomattavissa. Mutta sitä pitää tehdä monessa erässä. Luulin peräti, että päästiin niistä kellarikakoista...vaan eipä päästy. Sielläkin on niitä papanoita tehty! Nyt on taktiikkana, että pidetään ovi kiinni. Saa nähdä, ilmestyykö papanat sitten jonnekkin muualle...

Meidän Ronilla ei nouse niskakarvat pystyyn, vaan perskarvat! Se on niin huvittavan näköistä. Ei oikein näy hyvin, mutta vähän... Tässä ollaan koirapuistossa ja paikalle tuli iso labbis. Sille sitten taas ruvettiin ärhentämään. Pitänee pysytellä siellä pienten puolella vaan, koska Ron näköjään jostain syystä on alkanut ärhentelemään isoille koirille. Nyyh!

Haisujuttu

Koiran pierut haisee mun tekemälle kasvismössölle! Ei paha, mutta outo. Ja kakkelit on pienentyneet....Mutta tuo töhötys ja riehuminen ei! Mutta siihen ei kai voi ruokavaliolla vaikuttaa;)

Outoa hommaa

"Koira istuu klo. 5.15 aamulla kupin ääreen ja ihmettelee, että mitähän siihen on tänä aamuna tungettu. Edellisenä päivänä oli outoa ruokaa, mutta tänään vielä oudompaa. Se ei ole vielä koskaan syönyt poroa. Aikansa tuumailtuaan se nousee, louskaisee suuhunsa ison klöntin ja paiskaa sen keittiön matolle. Ja samantien koira itse paiskautuu ruuan päälle. Se hankaa kaulaansa siihen, kierii siinä ja välillä ottaa makupalan jo mattoon hinkkautuneesta mössöstä ja jatkaa itsensä sotkemista.

Emäntä ei tiedä, miten suhtautuisi koiran outoon käytökseen. Matto sotkeentuu, koira vasta sotkeentuukin! Sitten koira alkaa rauhallisesti syödä loppua annostaan säällisesti kupin ääressä. Kivipiirat siirtelee kuitenkin ensin matolle odottamaan herkkuhetkeä. "

-Ote Kärpäsenä katossa- tarkkailijalta-

Barffaus alkakoon!

Käytiin eilen ostoksilla ja tuossa yläkuvassa näkyy saalis ja kyllä alakuvassakin. Pojilla alkoi raakaruokinta. On vaikka mitä lihaa tarjolla ja lisäksi luumursketta, kivipiiraa, rustoja, broilerin kauloja, lohta ja kasvissosetta. Pari pötköä on valmista lihaluu-sekoitusta.

Mentiin aikalailla pää pyörälle kyllä, mutta eiköhän se ala sujua. Jätettiin sulamaan illalla broileria, kivipiiraa ja kasvissosetta. Aamulla laitoin koko paakun broileria, 1/4 osa kasvista ja 1/4 osa kivipiiraa ja sekoitin. Tästä puolet jaoin koirille. Päivällä sitten mietin, että pitikö se olla aina yhden koiran annokseen se 1/4 osa kumpaakin, mutta tästä tulis yhden päivän annos. Lisäksi annetaan niitä kauloja vaikka tai rustoja. ruokamäärä näytti kauhean isolta ja tässä pitäisi olla noin viikoksi sapuskaa. Mutta ruuaksi jalostuessaan ei se niin iso määrä sitten ollutkaan.

Uutukaisista kupeista (myönnetään, toinen on aika tyttömäinen, mutta so what...halvalla saatiin) saivat ekan aterian ja Kun ahneena poikana söi mukisematta (varmaan jos laittais kuppiin kiviä, niin nekin menis). Ron sen sijaan oli kummissan ja syömiseen kului varmaan 10 minuuttia. Välillä se istui kupin vieressä ja loppuajasta heitteli kivipiiroja pitkin keittiötä ja vispaili hännällään. Samaa se harrastaa millä tahansa isommalla syötävällä, esim. hammasharjalla.

Tänään aiotaan ostaa joku teholeikkuri, sillä aion kyllä valmistaa kasvissoseet ihan itse. Ei ole niin vaikeaa ja saa heti laitettua sopiviin annospusseihin pakkaseen.

Dog food

Meillä on aina ylenpalttinen määrä koirien namia ja vähän muutakin ruokaa. Ostetaan yleensä irtomyynnistä kauhean isoja pussukoita ja nyt saatiin äidiltä Kikain nirsoilemia nameja ja raksuja vielä. Eli kaiken maailman hammasharjoja yms. Lenkille lähtiessä ja muuten vaan koulutustilanteissa sitten taskut ladataan täyteen namia.

Noita raksuja kyllä aika vähän on annettu, mutta niitäkin voi käyttää vähän niinkuin namien sijaan. Muu ruoka on ollut yleensä pötköissä olevia murekkeita tai aika usein pakastettua naudan mahaa tai jauhelihoja. Luita on annettu myös silloin tällöin. Oonpa joskus keitellyt seitiä ja sotkenut sitä riisiin.

Nyt olen päättänyt, että meillä siirrytään barffaamaan. Olen lukenut niin paljon hyvää siitä ja mm. facebookin kautta koirakeskusteluissa on tullut tämä ruokintasuunta esiin hyvässä mielessä, että ajattelin, miksei? Lisäksi tuota kakkia tuntuu pukkaavan toiselta tai molemmilta mielestäni liian usein. Ulos tehdään hädät pääasiassa, mutta kummasti kellarin käytävään noita kakkoja ilmestyy. En tajua kumpi niitä tekee ja milloin. En ole koskaan saanut kiinni ko. toiminnasta, vaikka kuinka olen yrittänyt kytätä. Turkit on hienossa kunnossa kyllä, eikä sen kummempaa ongelmaa ole sinänsä. Jos oikein lukee noita ruokintajuttuja saa pään sekaisin ja tuntuu jonkinsortin salatieteeltä. Jokaisella tuntuu olevan joku mielipide siitä, miten homma pitäis hoitaa. Toisaalta tuo barffaaminen tuntuis mahdollisimman luonnonmukaiselta kuitenkin koiralle. Ja mitä kauhujuttuja onkaan mm. raksujen suhteen liikenteessä.... Bongasin täältä Joensuusta yhden raakapakasteiden myyjän ja hänellä on MUSCH ja MURREMIX ruokia.  Taitaa tuo namihommakin muuttua muuksi. Ensi viikolla mennään ostoksille ja sitä ennen raivaan pakastimeen vähän tilaa. Laittelen siis lähiaikoina varmaan aika ruokapitoisia juttuja....

Mutta on se jännä, miten nuo reagoi, kun joku on ihmeellisesti hävinnyt kuvioista. Mies on ollut taas vaiheteeksi kertausharjoituksissa viikonlopun. Kauhea ikkunakyttäily ja piippailuhan siitä on seurannut. Missä on mies?

VAATI

Meillä on töissä sairaalassa semmoinen käytäntö, että lajittelemme potilaat hoidettavuuden mukaan perus tai vaati-potilaiksi. Nimi jo kertoo aika paljon. Olen kyllä tullut siihen tulokseen, että tässä meidän talossa ainakin Ron on ehdottomasti vaati(va).

Ron esittää mielipiteitään hanakasti. Hän vaatii huomiota, hän vaatii namia, hän vaatii leikkiä ja uusin uutuus on vaatia nukkumaan. Illalla alkaa piippaus ja vaellus ja hännän vatkaus, että alkakaas laputtaa sänkyyn siitä! Ja koira tietysti samalla sekunnilla kun sitten menee, ravaa peiton alle kylkeen kiinni onnellisesti tuhisemaan. No, huh, huh....

Koitan olla huomaamatta noita huomioyrityksiä parhaani mukaan. Vaikeaa se on, kun koira hyppii metrin loikkia vasten ja kaapii tassuillaan tai istuu vieressä ja häntä paukuttaa lattiaa kauhean piippailun säestämänä.

Mutta ihanaa, kun on vaan jotain kymmenen astetta pakkasta! Koirat ravasivat pihalla sydämmen kyllyydestä ja  sillä höykällä lähdettiin koirapuistoonkin pitkästä aikaa. Käynti jäi aika lyhyeksi, sillä Ronilla tuli joku isotteluvaihde päälle yhden dobermannin kanssa. On se.....

Ristiäiset

Mä kun tulin mummoksi joulukuussa, niin lupauduttiin järjestämään ristiäiset täällä meillä. Oltiin ajateltu, että koiria ei voi samassa tilassa pitää yli kahdenkymmenen vieraan kanssa, koska ne on niin töhöjä, haukkuvat ja riehuvat, sekä Ron on lisäksi vallan arvaamaton joillekkin ihmisille. Koirat laitettiin ensin kellarikerrokseen yhden oven taakse vieraiden tullessa,  mutta sitten alkoi ilmestyä ovenraosta sen verran  irronnutta maalia ja möly oli kova (Kunin toimesta), että katsoimme parhaaksi laittaa koirat saunaosastolle. Kyllä se mökä sieltäkin kuului ja oli muuten sitkeää laatua! Kuultiin sentään, mikä vauvan nimeksi tuli! Kun raukka ei tajunnut, miksi hänet eristettiin sillä tavalla. Ron ihan rauhassa mussutti luutaan. Kun oli hädissään johonkin telonut itseään. Sillä oli nivusessa punoitusta ja takajalassa pieni haava. Lie saanut rassatessan niin kauhesti ovia. Voi, voi...tunnen itseni hirviöksi.

Vieraiden vähetessä päästettiin pojat mukaan juhliin ja ihan ok menikin. Kun on tutustunut nyt vaariinkin uudestaan ja hyvät kamut heistä tulikin. Se on helpotus!!!Vielä täytyy tuota vieraisiin totuttamista treenata, sillä varsinkin Ron on vähän arvaamaton. Esim. tyttären miehen äitiä melkein puri viime viikolla, mutta ei ollut moksiskaan tummasta ja  karvaisesta ulkomaalaisvieraasta.

Olen lukenut tuota kontaktikoulutuskirjaa ja se on kyllä hyvä! Pojat olivat myös "lueskelleet" sitä yhtenä päivänä. Lenkit sen kun menee paremmin ja paremmin. Tosin edelleen on ollut pakko tehdä aika lyhkäisiä pyrähdyksiä ton pakkasen takia. Tulis jo kesä!!!

Liikaa pakkasta!

'

 No, voihan shaisse! Ihan liikaa pakkasta on ollut jo koko viikon. Näköjään tuo yli -20 on liikaa pojille. Lenkille ei olla päästy ja pihalla käydään pikaisesti ja takaisin tullaan kolmella tai taidokkaasti kahdella klenkaten. Olen kyllä säälistä välillä kantanutkin jämähtäneen koiraparan kotiiin.

Tänään kävin ostamassa tossut koiruleille. Ronilla kokeiltiin ja niinhän se kävely oli suoraan hauskimmista kotivideoista! Ulos kun päästiin alkoi tosi kova meno, eikä tossut haitanneet ja ulkonaoloaika tuplaantui vähintään. Eli lenkkiä voisi kuvitella tossut jalassa. Huono homma tässä nyt on se että yksi neljästä tossusta hukkui sinne pihalle....Olen pari kertaa käynyt niitä taskulampun kanssa etsimässä, vaan ei löydy!