sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Kun on kotona

Perjantaina ajeltiin Jyväskylään, huilattiin hetki ja lähdettiin yhdentoista maissa ajelemaan Helsinkiä kohti. Netin mukaan kone tulisi noin kolmelta. Kentällä oltiin varttia vaille ja huomattiin, että kone onkin laskeutunut etuajassa jo 2.25. Hui kauhistus! Me oltiin niin kreivin aikaan, kun olla voi, sillä aulaan ehdittyämme ovet aukesivat ja mies työnsi koirahäkeillä varustettuja kärryjä. Siinä tulivat Kun ja Hatchy. Toisessa häkissä olivat Manuela ja Peanut. Peanut oli ihana karvaturri, joka oli ollut jossain onnettomuudessa. Selässä oli haavoja ja se oli menettänyt toisen silmänsä. Pariskunta Mikkelistä adoptoi sen. Heillä oli ennestään Virosta tuotu ja espanjalainen koira.

Kun syöksähti häkistä ja sitten alkoi semmoinen hulina, jotta! Ihan mahdoton menijä, jolla jalat sutivat liukkaalla lattialla. Nälkä oli hirmuinen, sillä se hotkaisi sekunnissa ruoka-annoksen. Kävi ilmi, että sillä on kennelyskä ja antibiootit ja sitten huomasin, että jaahas, pallit on tallella...
Jotenkin oli käynyt niin, että sterilointi oli jäänyt jotenkin väliin. Lea soitti mulle vielä illalla ja kertoi, että kukaan ei tiedä, kuinka näin pääsi käymään. Olivat ehdottaneet, että lähetetään se seuraavalla lennolla sinne steriloitavaksi. No, joopa joo. Ei todellakaan!!! Se homma hoidetaan täällä ja yhdistyksen kautta menee maksu siitä.

Kun oli ollut tarhalla vissiin noin kolme kuukautta. Se oli pentujen kanssa ja Lea oli nähnyt sen siellä. Se oli riehuvien koirien keskellä nyhjöttänyt yksikseen masentuneen näköisenä. Lea kertoi, että ei ollut uskoa silmiään, että kyseessä oli sama koira joka tuli Suomeen. Voi ressukkaa! On sillä varmaan ollut kamalaa siellä.

Matka meni hyvin ja aamulla oltiin perillä mummolassa. Minä sain autossa moneen kertaa aamupesut tältä hellyydenkipeältä koiralta. Ron oli mustasukkainen, mutta päivän aikana homma alkoi luistamaan aika hyvin. Yöksi mentiin koirien kanssa Mimmulle ja Vaarille, koska kolmen koiran kombinaatio aiheutti aikamoisen hässäkän ja metelin. Kun rupesi Vaarin koiraksi ja nukkui hänen vieressään tyytyväisenä.

Kun ei ole sisäsiisti ja pissiä löytyi enimmäksen kummassakin paikassa parvekkeelta. Eli opettelemista tässä heti on. Kotona ollaan oltu pari tuntia vasta ja yksi kauhea kakkakasa oli työhuoneessa. Vielä se ei edes hoksaa poikakoirien tyyliä ruikkia vähän väliä lenkillä, vaan tyttötyyliin pissii.

Koiraparka on ollut vissiin nälässä. On laiha (kylkiluut näkyy) ja hotkii ihan hurjaa vauhtia ruuan. Punnitsin sen äsken ja se painaa 7kg.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti