Tänään oli eka koulutuskerta Hannan kanssa Noljakan kentällä. Helteessä tarvottiin sinne tunti, koulutus kesti ½h ja takaisin toinen tunti. Tulipa hyvä ulkoilu koiran kanssa! Ron näytti paluumatkalla välillä epäuskoiseltä, että jatkuuko tää aina vaan? Ensin aiheena oli kontakti. Sovittiin, että käytetään sanaa täällä. Ensin olin kyykyssä ja palkkasin namilla aina, kun Ron katsoi muhun. Sitten lisättiin sana. Hannaa nauratti, kun Ron katseli taivaan lintuja aina välillä. Nopeasti se hoksasi mistä on kyse. Lisämausteena se aina istui käskyn kuullessaan. Nameja siis kului koulutuksessa. Sitten otettiin kontaktia kävellessä.
Alussahan sovittiin, että opetellaan nätisti kävelyä, mutta sitä ei taida enää sen kummemmin tarvita harjoitella, sillä niin hyvin se sujuu. Hanna kertoi kouluttaneensa muutamia "nelivetoja". Hyvä sana kuvaamaan vaikkapa Kikaita, kun sillä on oikein meno päällä! Pari naista herätti jostain syystä Ronin huomion ja vuhkimista alkoi kuulua. Silloin Hanna neuvoi minua menemään sen eteen (vähän niinkuin näkösuojaksi) ja sitten ottamaan taas kontaktia. Näin saatiin hermostuskäyrää laskusuuntaan. Ihan hyvä neuvo ja kokeilinkin sitä paluumatkalla, kun nainen lenkitti koiraansa fillarin kanssa. Aika hyvin toimi.
Mitään ihmeitä en Ronilta halua, mutta sen, että oppisi ohittamaan koirat ilman veuhtomista ja tulemaan luokse käskystä. Tuleehan se yleensä, mutta että AINA. En tiedä onko se mahdollista esim. jos metsästysvietti iskee päälle?
No, nyt sitten harjoitellaan ahkerasti namipussit rapisten kontaktia ja höyrykäyrän laskua...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti