Ron otti meidät heti "omiksi ihmisiksi" ja on mustasukkainen Kikaille, jos se yrittää tulla syliin tai lähelle. Ajaa sen heti pois. Rähähtääkin. Toisekseen se on myös omistuksenhaluinen tavararoista. Kaikki lelut se omistaa omasta mielestään ja ryöstää Kikailta kaiken, mitä se ottaa. Kikai kantelee jostain sukkia, kenkiä ja toipa Jyrkin tavaroista kypärämyssynkin. Ron kävi myös kengänryöstöretkellä. Leikkiä on piisannut. Sateen takia lyhyeksi jääneen aamulenkin jälkeen riitti energiaa hullun lailla. Koirat juoksivat ympäri taloa järjestäen matot uuteen uskoon. Molemmille koirille ostettiin valjaat ja niissä kulkeminen sujuu vähän paremmin. Kumpikin vetää aikalailla. Ronia on vähän yritetty jo opettaa ja toiveissa on, että se oppii nätisti kävelemään. Kummallisesti se tykkää kulkea hirmuista vauhtia vain eteenpäin asfaltilla, eikä nuuhki paljoakaan. Kaupunkikoira, lienee. Näkee, että lujaa mentäisiin, jos irti päästäisi. Eikä toiveissa olisi saada kiinni mitenkään. Eli ei todellakaan pitkään aikaan irtipäästämistä voi kuvitellakkaan. Töitä riittää toisten koirien kohtaamisessa (rähjäämistä) ja eroahdistuksessa. Kun käytiin Jyrkin kanssa kaupassa, oli Ron uikuttanut koko ajan. Kikai sen sijaan on niin pentu, että sitä täytyy opettaa vielä sisäsiistiksikin.
Illalla Ronille laitettiin peti meidän makuuhuoneeseen. Monta kertaa se yritti tulla sänkyyn ja kun ei annettu, niin meni sitten sohvalle makaamaan. Mutta annappas olla, yöllä se oli kuin olikin hiippaillut nukkumaan meidän väliin. Selkä Jyrkin selkää vasten herra niin pitkänä ja tyytyväisenä veti unta!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti