Vili kyllästyi tänään olemaan yläkerrassa ja tuli häntä pystyssä alas. Elukat kyräilivät toisiaan, mutta mitään draamaa ei tällä kertaa järjestynyt. Wanda on edelleen pysytellyt pois näkyvistä. Toissayönä kisut tulivat haistelemaan nukkuvaa koiraa ja toinen hölmö naukaisi ja sitten ampaistiin kauhealla ryminällä ja huudolla yläkertaan. Koira tuli uikutuksen kera äkkiä takaisin alas. Taisi saada jonkin sortin opetuksen. Eilen Ron nukkui taas reporankana sohvalla ja meidän pikku 8-kilon kissa hyppäsi sen jalkojen väliin nuuhkimaan. Kauhusta kankeina pelättiin, mitä tapahtuu, mutta Ron ei edes herännyt!! Aika sikeää unta siis veteli. Aikaa tämä totuttelu varmaan vie puolin ja toisin, mutta pakkohan niiden on tottua toisiinsa. Ulkoilu on hivenen ärsyttävää Ronin kanssa, sillä se on niin kiireinen menijä, että vetää kauheasti koko ajan. Näin sateisella kelillä se lähtee syöksymään autoja päin, mutta kuivalla ilmalla se ei niistä ole välittänyt. Pyöräilijöitäkin pitäisi päästä ajamaan takaa ja auta armias, jos koira näkyy! Kakalle Ron menee kunnolla pusikkoon, joten tuotoksia ei tarvitse kovin usein kerätä pois. Niin, että kova kouluttaminen siinä vielä on. Pitäisköhän mennä johonkin koirakouluun?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti