Eikö voi olla koiran ruokakin herkullisen näköistä? Nami, nami! Tän vois kyllä itsekkin syödä. Sisältää keitettyä seitä, suikalekasviksia, aterialta jääneitä paistettuja muikkuja, pannupottuja, valkosipulipatongin jämä, sekä raaka kananmuna. Näytti maistuvan! Tästä näkee, että kovin nipo raakaruokkija en tosiaan ole.
Meillä oli muutama päivä sitten koirapuistosta tullessa TILANNE Zapen kanssa. Pois tullessa portilla oli labradori omistajineen ja räkytys alkoi jo aidan läpi. Nainen sanoi, että vie koiransa kauemmas, että päästään pois, niin eihän se auttanut, vaan jätkä veti kierrokset täysille ja huusi ja möykkäsi kuin hullu ja komennusyrityksistä palkkioksi puri Jyrki käteen ja jalkaan. Onneksi oli takkia ja housua, joten jälkiä ei jäänyt. Pakko oli siinä yleisellä paikalla vielä vetää koira maihin ja rauhoittaa se siinä. Hirveä ja nolo tilanne! Ennen ei olla tätä koettukkaan. Sinänsä en tuota maihin vetämistä kyllä kannata, mutta jos puree omistajaa, niin silloin ehkä se on sallittua? Siitä paikasta päätettiin, että nyt äkkiä treeniä aiheesta ohitus.
Zape on kuin enkeli koirapuistossa vapaana ihan kaikkien koirien kanssa. Mutta se hihna on kammotus. Luulen, että se on sille aika uusi tuttavuus. Liekö koskaan ennen joutunut hihnan vietäväksi. Hyvin se kulkee lenkillä siihen asti, kun tulee vastaan joku vähän miniä isompi koira.
Tänään sovittiin treffit Marin ja hänen koirien kanssa, että treenataan vähän kimpassa kulkemista. Muutamia rähinöitä tulikin matkalla. Otettiin oikein kinkkuleikkeleet mukaan, mutta ei näköjään niistä ole mitään apua. Paras keino rähinään Zapen kohdalla näyttää olevan ihan totaalikieltäminen ja koiran ns. haltuunotto ( Jyrki otti koiran valjaista kiinni ja piti siinä, kunnes rauhoittui). Näytti, että lenkin loppua kohden tavallaan Zape pyysi apua katseella, kun tuli "tilanne". Sitten kehuttiin poikaa tosi paljon ja paijattiin. Kyllä mä uskon, että se älykkäänä koirana vielä handlaa tän homman. Ja mun on pakko muistuttaa itselleni, että se on tosiaan vasta ollut 3,5 kk meillä ja yleensä kokonaan huolehdittuna koirana. Sitä ennen se oli jossain pihalla ns. turvassa pari kuukautta ja sitä ennen kuukausitolkulla oman onnensa nojassa. Kyllä se joutuu skarppaamaan ihan kauheasti varmaan koko ajan. Pelkoja sillä on ja hyvin itsenäinen tyyppi on johtuen varmaan siitä pitkästä vapaana olemisesta. Vähitellen antaa enemmän itseään paijata ja heiluttaa häntää, kun sitä lähestyy.
Zape on aika kaksijakoinen tyyppi. Se on macho ja pelkuri. Se tykkää läheisyydestä ja pelkää sitä. Ei ole helppoa näiden traumatisoitujen koirien kanssa aina toimia. Kärsivällisyydellä kyllä löydetään varmaan Zapellekkin sopivat jutut ja saadaan siitä vieläkin kivempi kaveri <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti