Joulu on tässä muutamaa tuntia vaille lusittu tai sitten vietetty tai miten vaan. Meillä ei ihan putkeen mennyt moinen juhla moniltakaan osin, esim. oli pikku ensiapukeikkaa ja melkein ensiapukeikkaa ja siitä johtuen peruuntunut Jyväskylän matka ja siitä johtuen vaillinaiset sapuskavarastot yms. mukavaa. Mutta hengissä ollaan!
Zape teki oman osuutensa joulufiiliksien piristeeksi ja kävi hämmentelemässä kuusen alla olleita lahjoja siihen malliin, että turvaan ne oli nostettava. Jouluaattona se sai varastettua marinoitumassa olleen kanafileen, sitten vielä valmiin juustolla täytetyn ja pekonilla kuorrutetun semmoisen. Lisukkeeksi tietysti pelliltä suoraan pottua ja porkkanaa. Jälkiruuaksi se nautti kaksi joulutorttua, paitsi ei tykännyt luumuhillosta, joten Kun söi ne osuudet tortusta. Yksi suklaapalakin upposi pohjattomaan galgonmahaan. Tietysti omat ruuat päälle. Vaikka kuinka yritettiin vahtia, niin se vaan on niin taitava!!!!
Tänään treenailtiin taas lenkkeilyä Zapen kanssa puistoilun lisäksi. Se tärisi, roikutti päätä, eikä ottanut namia. Sitten Jyrki yhtäkkiä otti sen kunnon halaukseen kesken lenkin ja silitteli ja hellitteli sitä ja ihme ja kumma.... Sen jälkeen se rupesi ottamaan namia ja otti kontaktia ihan itse ja kulki selkeesti enemmän pää pystyssä. On se kuulkaa niin, että rakkauden voima on ihmeellistä!!!!
Ihana kuva ja ihana tarina!!! Zape sai sille niin tuikitärkeää tukea hädän hetkellä!!!
VastaaPoista