Miten hoitaa vastahakoista koiraa?
Siinäpä kysymys! Mr. Zape on vaikea ja hankala potilas. Sehän ei tee mitään, mistä se ei tykkää ja sen takia on meidän haavanhoitohommelit aika hankalia. Suihkuun sitä ei olla edes yritetty vielä, kun tiedän jo etukäteen, että huudoksi ja hillumiseksi menee. Haavaa olisi hyvä suihkutella...Limpparipullosta olen kaatanut vettä haavalle ulkona. Sitten meillä on haavanhoitosuihke, mitä pitäisi suihkautella muutaman kerran päivässä ja onnistuuko? No, ei oikein. Se kun näkee, että otan sen putelin esiin, niin lähtee lätkimään ja vähän äkkiä. Suunnilleen sinne päin olen muutamia kertoja osunut, ehkä.
Haava ei näytä kauhean hyvältä. Antibiootit menee koko ajan, mutta tänään näytti, että haava ei näytä umpeutumisen merkkejä ja ehkä erittääkin vähän.
Ei haluttaisi alkaa mitään pakotushommia kauheasti tekemään, koska meillä on vasta meneillään tutustumisvaihe toisiimme ja se on alkanut luottaa meihin. Koskaan sitä ei varmaan ole kukaan määrännyt mitenkään, joten se on vähän ihmeissään semmoisesta. En ole vielä ihan saanut kiinni sen perusluonteesta, koska se tuntuu muuttuvan koko ajan. Ja niin kuin olenkin todennut tässäkin blogissa monta kertaa, ainakin vuosi menee, että ollaan ehkä siinä tasaisessa vaiheessa. Mutta terveyskin olisi tärkeä!
Tänään tuli tosi paha mieli, kun lähdin töihin. Lomalla oltiin kotona koko ajan ja nyt homma muuttui, kun työt alkoi. Jyrki meni Kuusamoon koko viikoksi ja mä aloitin työt. Zape tajusi hyvissä ajoin, että alan tehdä lähtöä töihin. Se steppaili, pyöri ja piti mulle sitä bassomölyä...valitti selvästi, että "Älä nyt herranen aika sentään jätä mua tänne, et voi tehdä sitä mulle, mä pyydän..." Ja taas on ovesta maalia suikaleina lattialla. Nyyh!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti