Voi että, meillä edistytään Zapen kanssa nyt hienosti! Se on tullut tosi läheiseksi meille ja ottaa itse kontaktia. Haluaa haistella naamaa, eikä lähde enää karkuun, jos sitä lähestyy. Onnistuttiin jopa lyhyt lenkki menemään, että se koko sillä matkalla otti namia!!!! Tähän asti oltiin menty niin, että päästiin hädin tuskin pihasta ulos, että namin syönti lakkasi. Tällä siis haetaan sitä kontaktia meihin ja turvallisuuden tunnetta. Koira ei syö, jos ei koe oloaan turvalliseksi. Joten meillä oli ihan melkein juhlat ton lenkin jälkeen.
Muuten se on ihan yhtä höperö ja kauhea poliisi aina koirapuistossa. Huvittaa oikein katsoa, kun se loikkii hullun isoilla loikilla joka paikkaan ja ärmentää ja komentaa kaikkia. Nykyään se tunnetaankin siellä poliisikonstaapelina. Toisaalta kivaa ja toisaalta ei, koska se vähän säikyttää muita, vaikka pahaa ei tahdokkaan.
Kyllä sen käytös silti rajoittaa meidän elämää. Lenkkien kanssa pitää miettiä tarkkaan, milloin mennään ja millä kokoonpanolla ja toisekseen ei voi ajatella esim. vierailua äidin tai appivanhempien luona sen kanssa. Tosin ei sitä tiedä, miten reagoisi taas ihan vieraassa ympäristössä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti