Espanjankatukoirien kesätapaaminen Hauholla 2013

Espanjankatukoirat järjestää kesäisin yhteisen tapaamisen ja paikkana on ollut Hauholla sijaitseva Lautsian lomakeskus. Loistava paikka koiratapaamiseen! Siellä on niemi varattuna ja siellä saavat karvaturrit juoksennella vapaana.

Me varattiin jo aikoja sitten perhehuone sieltä, koska arveltiin, että ei ihan tällä jengillä mahduta kahden hengen putkaan ja oikeassa oltiin. Huoneisto oli tilava ja saatiin levättyä ja oleiltua rennosti välillä. Tosin varustelut olivat heikot kämpässä, joten luovuutta joutui käyttämään monessakin asiassa. Esim. miten sulattaa koiraruokapötköt? No, puhdas roskapussi roskiksesta täyteen lämmintä vettä ja pötköt sinne. Leikkuulautaa näytteli luentolehtiö yms. kekseliästä. 

Meidän piti jäädä yhdeksi yöksi, mutta olikin niin mukavaa, että jäätiin sitten koko viikonlopuksi.

Meidän Kuopionkamut

Menomatka oli kyllä kaikkea muuta kuin rentouttava. Kun huusi kuin hyeena rauhoittavasta lääkkeestä huolimatta (Calmex tms. apteekin tuote) ja kuskin mielestä liikkeellä oli pelkkiä idiootteja autoineen. Ekan stopin jälkeen vaihdettiin järjestystä autossa ja Kun pääsi mamman syliin, niin oli sitten turpa tukossa loppumatkan. Luojan kiitos!

Koppapäät

Yhdistyksen pj. soitti meille matkan aikana kysyäkseen, että tuleeko galgot mukaan. Ja kun myönnettiin, niin saatiin ohjeeksi, että juoksukopat pitää olla tämmöisissä tapahtumissa. No, siitä tuli sitten ylimääräinen kiemura Varkauteen tsekkaamaan paikalliset elukkaliikkeet. Mustista ja Mirristä ei löytynyt, mutta toisessa putiikissa tärppäsi. Jotenkuten tai sittenkin aika huonosti sopivat löytyi. 

Koirat ei oikein diganneet niistä kopista ja varsinkin Zape sai sen koko ajan pois ja hukkasi sen vähän väliä johonkin pusikkoon, vaikka mitä naruvirityksiä kehiteltiin. Ihmisiä huvitti, kun se tuli näkyviin jostain puskasta ja me tietysti oltiin aina, että VOI EI ja porukalla etittiin sitä koppaa. Samaan syssyn se hukkasi ihanan Mikaz Mattilat tekemän mittatilauspannan johonkin jorpakkoon, eikä kukaan löytänyt sitä huikeista löytöpalkkioista huolimatta. 

Huilitauko

Paikalla oli mahtavan mukavaa porukkaa koirineen ja meno oli rentoa. 

"ketäs te ootte?"

Varsinaisena tapahtumapäivänä koiria oli varmaan sata ja meno oli sen mukainen. Illallakin vielä tuntui, että koiria vaan vilisi silmissä. Lauantai-iltana paikalla yöpyjät kokoontuivat yhteisiin illanistujaisiin. Syötiin, juotiin ja turistiin mukavia. Koirat jättettiin silloin suosiolla nukkumaan, sillä olivat jo siinä vaiheessa niin poikki ja edellisillan kokemuksesta viisastuneena en halunnut alkaa hermoilemaan siellä pimeässä otsalampun valossa, että missä kukin koira luuhaa.

Zape oli meidän höpönassu. Hirveellä örinällä aina meni toisten koirien leikkeihin mukaan ja sitten ihmetteli, että miksi ne lopetti...? Kai se oli niin pelottava toisten mielestä. Yhden toisen mustan ison uroskoiran kanssa sillä oli selvästi jotain mittelöä. Remmissä jos kohtasivat alkoi rähinä. Vapaana ei rähinää, mutta tsuumailivat toisiaan tosi tarkkaan ja kerran keskustelivat pitkään mörisemällä ja kyräilemällä toisiaan. 

Kuka lie kaivoi kuoppia rannassa...

Pikkujätkät olivat sunnuntaina jo niin väsähtäneitä, että alkoivat rähjätä ihan kaikille ihmisille ja koirille. Oli siis aika lähteä kotimatkalle, joka oli TODELLA rauhallinen. 

Kuopankaivuutalkoot, jossa jokainen vuorollaan kävi tekemässä osansa

Arkeen on palattu ja tänään on Zapelta poistettu vihdoin ne hakaset. Eipä mennyt taaskaan kuin Strömsössä, vaan eihän sitä saanut pidettyä aloillaan ja se kiljui kuin teurastettaisi. Eihän siinä auttanut muu, kuin rauhoittaa se ja sitä rauhoitusta on kestänyt nyt yli neljä tuntia taju kankaalla, vaikka sai "ihan pienen annoksen". Eläinlääkäri kyllä tiesi vinttikoirien lääkeherkkyyden, mutta silti tuo on jo mun mielestä suorastaan yliherkkä. Säälittävä! Pari kertaa on pyrkinyt pystyyn, mutta ei oikein koivet kanna. 

Ihanat elokuun yöt

"Onks ihan pakko nojailla tollein...ärsyttää..."