Lisää koulutusta

Hanna kävi taas ja kävimme läpi poitsujen uloslähtörituaaleja. Meillähän on ollut ongelmana se, että alkaa hirmuinen riekunta siitä. Kun hyökkii Ronin päälle ja repii valjaista ja puree taluttimia yms. On tosi vaikea ollut saada valjaita niiden päälle ja lähteä kaikessa rauhassa menemään, vaan kaikkea leimaa yleinen kaaos ja töhötys. Takapihalle lähteminen sujuu jo rauhallisissa merkeissä istumaan pyynnön ja namien saattelemana, mutta lenkille lähteminen on yhtä tuskaa edelleen. Kun hyökkäilee innoissaan Ronin kimppuun ja päinvastoin. Hankalaa on saada niitä sen verran rauhallisiksi, että saisi  valjaat päälle hyvässä järjestyksessä. Kun jopa rähjäsi mulle tänään, kun en alkanut millekkään siinä riekunnassa. Treenaamme siis siten, että pilkotaan uloslähtöä osiin. Mitään ei tapahdu, ennen kuin koira olis rauhallinen. No, kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä!

Uusi harjoitus on ikkunasta haukkumisen rajoittaminen. Eli sanotaan, että riittääpi se ilmoittelu ohikulkijoita yms. Ihmeen hyvin on lähtenyt käyntiin, vaikka ajattelin, että olis vaikeeta. Keskeytetään haukku sanomalla Ä-Ä ja RIITTÄÄ, sitten koira(t) tulee luokse ja istuvat ja saavat namin, siis kun haukkuminen lakkaa. Tässä on oikea-aikaisuus aika tärkeää, että koira ei vain luule, että palkitaan siitä haukkumisesta.

Ostin naksuttimenkin tänään. Hannan kanssa harjoiteltiin ihan vaan laatikon nenällä tökkimistä sen kanssa ja Ron älysi sen tosi nopeasti. Sitä voisi käyttää muissakin jutuissa kyllä. Kun Ron tökkäsi laatikkoa nenällä, niin naksautettiin ja palkittiin. Siis perusehdollistamista.

Nyt videoidaan noita uloslähtöjä, koska Hannan läsnäollessa ei ikinä ole normaalia käytöstä tullut.Näkis hänkin mitä se oikeasti on. Hanna on hyvin analyyttinen ja tarkkailee koiran käytöstä ja siitä tekee niitä johtopäätösiään. Miettii tosi paljon näidenkin juttuja. Nyt Ron on ollut ihan rentoutunut Hannan läsnäollessa meillä kotona. Mutta ei ne ihan normaalisti käyttäydy, kun vieras on paikalla. Koitettiin mm. uloslähtöä ja sehän sujui, kuin elokuvissa, eli ei yhtään niin kuin normaalisti.

Kun on alkanut kokeilla rajojaan ja on uhitellut muutaman kerran ihan kunnolla. Pitää laittaa pikkumusta järjestykseen. Eipä ole helppoa kahden murkkuikäisen pojan kanssa, ei!