A-aa, oon taas koirien ja yhden lapsen yksinhuoltajana, kun tuo armaani on työkeikalla Kuusamossa. Kolmivuorotyön takia koirulit eivät joudu kovin usein olemaan pitkiä päiviä yksin kotona, mutta nyt sattui kaksi perättäistä päivää. Eilen oli hämmästyttävän siistiä, kun tulin kotiin. Vain yksi vajaa suolapähkinäsekoituspussi oli revitty ja tietysti syöty ja jostain oli kaivettu kertakäyttökumihanska, joka oli myös revitty silpuksi. Tänään oli soffasta siirretty pari peittoa, pari irtotyynyä ja istuintyynyt lattialle. Muuten suht siistiä kyllä. Haistelin, että pska haisee, mutten paikallistanut sitä, ennenkuin astuin sen päälle!!! Mikään ei voita sitä fiilistä, kun astuu pehmeään paskaan täysin yllättäen omassa ruokailuhuoneessaan....
Sunnuntaina meinasi olla hätä kädessä tosissaan. Käytiin mukavalla lenkillä Lykynlammen haastavissa maisemissa ja viskattiin koirat kotiin siksi aikaa, kun mentiin kauppaan. Jopas sillä välin oli löydetty ilmeisesti Jyrkin taskusta pudonneet Buranat. Varmasti niistä oli siitä levystä jäljellä kaksi, joten 800 mg ibuprofeiinia oli toisen mahassa, tai 400mg kummankin mahassa. Äkkiä kaivelin tietoa ja soitin päivystävälle eläinlääkärille samantien. Jyrki oli jo apteekissa hakemassa hiilitabletteja. Ohjeeksi saatiin antaa 25 kpl pillereitä per doggi. Onneksi taidettiin päästä säikähdyksellä, sillä koirat voivat aivan hyvin. Tänään tosin oli sitä pskaa lattialla. Jos olisi ollut mahanpuruja enemmän, olisi voinut antaa ihan ihmistenkin käyttämää Antepsinia mahansuojana. Pahimmassa tapauksessa olisi voinut tulla munuaisvaurio, mutta lääkäri sanoi, että silloin olisi pitänyt syödä moninkertainen annos lääkettä. Jonkun laskukaavan mukaan koira kestää n. 50mg/kg ibuprofeiinia. Eli myrkyn puolelle lykkäsi molempien kohdalla, jos ajatellaan niiden painoa.
Sunnuntaina meinasi olla hätä kädessä tosissaan. Käytiin mukavalla lenkillä Lykynlammen haastavissa maisemissa ja viskattiin koirat kotiin siksi aikaa, kun mentiin kauppaan. Jopas sillä välin oli löydetty ilmeisesti Jyrkin taskusta pudonneet Buranat. Varmasti niistä oli siitä levystä jäljellä kaksi, joten 800 mg ibuprofeiinia oli toisen mahassa, tai 400mg kummankin mahassa. Äkkiä kaivelin tietoa ja soitin päivystävälle eläinlääkärille samantien. Jyrki oli jo apteekissa hakemassa hiilitabletteja. Ohjeeksi saatiin antaa 25 kpl pillereitä per doggi. Onneksi taidettiin päästä säikähdyksellä, sillä koirat voivat aivan hyvin. Tänään tosin oli sitä pskaa lattialla. Jos olisi ollut mahanpuruja enemmän, olisi voinut antaa ihan ihmistenkin käyttämää Antepsinia mahansuojana. Pahimmassa tapauksessa olisi voinut tulla munuaisvaurio, mutta lääkäri sanoi, että silloin olisi pitänyt syödä moninkertainen annos lääkettä. Jonkun laskukaavan mukaan koira kestää n. 50mg/kg ibuprofeiinia. Eli myrkyn puolelle lykkäsi molempien kohdalla, jos ajatellaan niiden painoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti