Ajattelin laitella meidän koirista vähän tarkempaa kuvausta välillä...
Elikkäs Ron. Ron täytti tossa vasta kaksi vuotta ja vähän reilun vuoden se on ollut meillä. Alkuun meille tuli aika häpsingillään oleva koira, joka haukkui kaiken liikkuvan, ei osannut kulkea ollenkaan nätisti lenkillä ja sai paskahalvauksen, kun lähdettiin kotoa pois. Aika äkkiä otettiin tilanne haltuun, eli otimme kehiin ongelmakoirakouluttajan, sillä tajuttiin, että kokemattomina koiraihmisinä meillä ei olisi ehkä rahkeita hänen ongelmiaan ratkoa. Ja hyvä juttu olikin. Saatiin niin hyviä vinkkejä ja edistyttiin hyvää vauhtia, että tosiaan kannatti.
Ron osoittautui tosi fiksuksi ja nopeasti oppivaksi koiraksi. Älyä siltä ei tosiaan puutu. Tänään ajattelen, että sen ongelma tavallaan onkin sen älykkyys. Minä en tahdo pysyä sen aivoitusten perässä ollenkaan. Kouluttajakin hämmästeli sen nopeutta hoksata asioita. Se oppi pian kulkemaan nätisti hihnassa. Se osaa mennä pyynnöstä lenkillä "toiselle puolelle", kun tulee vastaantulijoita. Se ottaa kontaktia tosi hyvin.
Ron on kova poika juoksemaan lyhyistä rokokoo-jaloistaan huolimatta. Se rakastaa ravitusta pitkin omaa pihaa ja juoksee suohon koirapuistossakin kokoluokkansa koirat ainakin. Nyt on vielä ihan mahtavaa, kun sillä on tuo Camy kaverina siinä asiassa.
Aktivointia Ron tarvitsee vilkkaan pääkopan toiminnan takia. Se silmin nähden nauttii tehtävistä ja se osaakin hienosti vaikka mitä temppuja. Ja muistaa ne, vaikka pitkä aikakin menisi edellisestä treenistä. Esim. eilen kokeiltiin, muistaako se että "missä on isi"? ja "missä on mami"?. Niin se vaan kävi nenällä tökkäämässä ko. henkilöä. Pallon se löytää myös, istuu, makaa, odottaa paikallaan ja antaa yläfemmat ja tietysti tassua. Houkuttimena toimivat namit ja niitä se käy silloin tällöin kerjäämässä sillä tavalla, että tulee istumaan viereen häntää paiskoen ja hyppii sitten vasten ja nuoleskelee huuliaan....sitten se lähtee keittiöön ihan just siihen tarkoitukseen varatulla sipsutustyylillä.
Nukkumaan Ron haluaa tulla yleensä mun peiton alle. Sinne se kaivautuu vaikka väkisin, mutta pyynnöstä se myös jää omaan sänkyynsä, jos ei huvita nukkua koiralauman kanssa ihan joka yö. Väsyneenä se on pahalla päällä ja se tulee esiin esim. päivälläkin ns. hermojen menettämisellä vaikka koirapuistossa. Silloin on parempi lähteä kotiin. Iltaisin se saattaa lepäillä jossain ja jos Jyrki lähtee mulle jotain sanomaan toiseen huoneeseen, se ulahtaa ja lähtee katsomaan, mikä homman nimi onkaan. Eli ihan mun koira.
Viime syksynä vielä Ron viestitti eroahdistusta hajoittamalla vähän kaikkea, kun poistuttiin näköpiiristä. Kyytiä saivat kaukosäätimet, kynät, vaatteet, kirjat ja mikä vaan. Mutta se ongelma on ratkennut ikään kuin itsestään ajan kanssa. Meidän elämä on epäsäännöllistä ja siihen on koirankin tottuminen. Mulla on vuorotyö ja miehellä matkahommia, joten ollaan kotona milloin sattuu, mutta kai se huomasi, että aina sentään takaisin tulevat. Nykyään on kämppä kondiksessa kotiin palatessa, mutta matot on aina rullalla...
Ronilla on edelleen ongelma, vaikka enemmän se tietysti on meidän ongelma, sillä se on aika epäluuloinen vieraita ihmisiä kohtaan. Joitain ihmisiä jostain syystä se ei siedä ollenkaan ja kun uusi ihminen tulee vaikka meille, niin tarkkana saa olla, sillä se on näykkäillyt jalasta ainakin kolme kertaa. Se ei ole ollenkaan kiva juttu ja vaikka käytiin kouluttajan kanssa sitä läpi, niin ei oikein keksitty, että miksi se niin tekee ja miten sen saisi pois kitkettyä. Itse olen ihmeissäni, sillä joku saa tulla meille noin vaan, eikä mitään ja joku toinen taas ei. Muutekin se enemmän katselee vieraita vähän kauempaa mielellään, eikä mene pesuhommiin, niin kuin eräs toinen tässä perheessä. Harmittava ja ikävä ongelma, mutta silti rakastan tuota raitapaitaa yli kaiken...onhan se tämän lauman ihan ensimmäinen tyyppi. Ps. muuten kerran koirapuistossa joku nainen kysyi Jyrkiltä, että "onko ton teidän koiran nimi oikeasti Raitapaita"?
Yks juttu on myös, mitä työstetään koko ajan, eli meidän tontin ohi menevät koirat...niitä on pakko haukkua. Yleensä homman saa katkaistua ajoissa huudetulla "ohi-komennolla", mutta aina ei. Toinen mielenkiintoinen haukkumisjuttu olisi ambulanssi ja paloauto, mutta se ollaan saatu lähes kokonaan kitkettyä ko. komennolla. Mikä on taivaallisen hyvä, sillä meidän lähellä on paloasema.
Ron on piippailija. Eli se päästelee ääniä, enkä tiedä aina miksi. Se saattaa piippailla istuen vieressäni, tai se piippaa hiljaa tuolilla maatessaan...mitä lie asia koskeekaan, en tiedä. Joskus se hermostuttaa, mutta olen vissiin siihen jotenkin tottunutkin. Se ilmaisee itseään..tuu jo sieltä koneelta pois, helli mua, leiki mun kanssa...tai jotain...
Romputti-pomutti...rakas, rakas!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti