Joka päivä koirasta on paljastunut vähän uutta pintaa. Se alkaa vähitellen varmaan rentoutua ja olla oma itsensä. Muistan kyllä hyvin, että pojillakin meni paljon aikaa siihen, että koko olemus paljastui.
Alkupäivinä koirapuistossa Camy seisoskeli hyvin lähellä meitä, mutta nyt uskaltaa lähteä painelemaan kauaskin. Tänään alkoi siellä ensimmäinen kunnon juoksuleikkikin koirien kesken. On paljastunut, että se on ruokarosvo. Äsken se taas sen todisti syödessään pellille jääneet chli-ranskikset. Tai ei nähty, mutta hävinneet olivat. Aiemmin on syöty mökillä valkosipulimajoneesia pöydällä ja pöllitty kanankaulat sulamasta tiskialtaasta. Äsken se hiippaili tyyny suussaan ulos. Liekö ajatteli pehmeämpää pielusta ulkona makoiluun? Lenkillä alkaa myös hajut kiinnostaa enemmän ja enemmän. Nuuskutus on hauskankuuloinen foto-foto-foto...ja aina naurattaa.
Varsinkin Kun on sen paras leikkikaveri. Ron häärää siinä mukana, mutta vähän jää syrjään. Kun on semmoinen kaikkien kaveri, myös koirapuistossa kaikki haluaa leikkiä sen kanssa. Suosittu tyyppi! Camyn ja Kunin leikit on aika karmeeta katsottavaa, mutta sitä normaalia kaulasuonten tavoittelua, hännästä ja jaloista puremista ja hullua takaa-ajoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti