" Joo, minä olen KUN, Kunputti Punputti, Mustalainen ja Höpönassu. Joulukuussa täytän kaks ja vähänkös oon iso poika jo! Mulla on hirveeeen, hirveeen kova ääni ja silleen miehekäs, että tyypit sanoo, että luulis jätti-isoksi koiraksi, vaikka oonkin niin kätevä pakkaus, että pääsen karkuun helposti koirapuistojen ovien ali. Ja kun noi ei tajunneet että olen iso jo, niin karkasin aina pienten puolelta isojen puolelle. Yhdessä toisessa puistossa taas lähdin koko puistosta, kun siellä ei ollut niitä puolia...
Eniten maailmassa rakastan ehkä ruokaa ja läskiksi heti haukutaan. En mä ole läski, vaan hyvin kehittynyt. Kun mä tulin Suomeen, painoin vaan 7kg ja nyt jotain 13!!! Ei näy enää kylkiluut, ei. Toisiks eniten tykkkään paijauksesta ja kolmanneksi eniten sitten palloista..ei kun muoviankoista, palloista, eiku ankoista...emmä osaa päättää...mutt toi ankka, jolle tein lobotomian noin minuutissa, niin se on kyllä kestosuosikki. Tää on siis kolmas ankka jo. Oon aika haka lobotomioissa siis jo. Tosin oon kuullut, että leluja ei osteta, kun kaikki hajoitetaan samantien..miten niin hajoitetaan...ratakiskoja harkitaan kuulemma...onkohan ne helppoja lobotomoida?
Kauheesti tykkään kaikista tyypeistä, kun ne rapsuttaa ja silittää...mulla menee ihan pasmat sekaisin ja pyörin ja hyörin hulluna ja nuolen niitä joka paikasta ja tykkään niin hulluna niistä, että kaikki menee sekaisin ja mäkin meen sekaisin ja voi että! Parasta on, kun joku ottaa harjan, niin sitt meen heti selälleen, kun se tuntuu niin ihanalta, kun harjataan mahasta.
Saunapäivät on kans kivoja, kun pääsen saunaan nuolemaan isukista niitä hikiä. Nam, että maistuu hyvälle...mutta sitten kesken kaiken ne laittaa mut pois sieltä...tulee muka liika kuuma...
Lenkille on mahtavaa päästä! Mä jo huutelen ääneen, että koittaisivat pitää kiirettä niiden narujensa kanssa, mutta ne on siis niin hitaita...en oikein meinaa kestää mitenkään sitä kuhnailua. Mutta joskus tulee siellä lenkillä niitä pelottavia kohtia ja jään sitt siihen arpomaan, että uskaltaisinko mennä vai palaisinko takasin, niin yleensä on pakko sitt mennä kuitenkin kun on se naru ja namia tulee suuhun, jos suostun taas menemään. Noi arpoo aina sitä samaa, että mikähän mulla on vikana, kun "jäädyn"...siinähän miettivät....en kerro...Alkumatkasta mulla on yleensä kauhee kiire ja hösellys, kun on niin kivaa päästä menemään, mutta kyllä mä sitten muistan rauhoittua, niin saan sitt niitä nameja, kun kuljen vierellä ja kaikkee tyhmää.
Alkuaikoina täällä Suomessa mä tykkäsin hirveesti olla ja tykkäsin kamustani Ronista ja tykkään vieläkin. Mulla on kyllä vähän vaikeetakin joskus, jos joku laittaa lippiksen tai jonkunlaisen pipon tai tietynlaisen takin...muistelen vanhoja ja pelkään....siellä koiratarhalla oli niin kauheaa...mä vaan kyyhötin siellä nurkassa...onneksi ei enää tarvii!
Ron ja Camy on mun parhaita kamuja. Mä niitä aina kiusaan suunnilleen koko ajan, että leikkisivät mun kaa. Ja toi uus tulokas kyllä tykkää musta vielä enemmän, kuin Ron varmaan, sillä aina sen kanssa pitäis leikkiä. Mutta ei sekään jaksa niin kauan, kun mä. Ne vaan hyytyy makaamaan, mutt onneksi on noi ankat ja pallot ja ankat ja pallot ja niitä on kätevä sillein kuljettaa, että ihmisten pohkeisiin niitä tyrkkii...sitä sanotaan meillä ankkakävelyksi.
Mä tiedän, että noi tyypit rakastaa mua ihan hulluna ja sitt se sana on myös hyvä kuvaamaan myös mua...varmaan tosi imartelevaa, koska oon tosiaan niin ihana ja kaunis ja rakastettava ja siis hullu, kuin koira!!!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti