Älkää pliis naurako itseänne tärviölle, sillä tää portti on ihan järkyttävän näköinen, mutta pikkuisen on kuvanottohetkellä vaiheessa...ja vielä rumemmaksi vaan muuttui. Ensi kesäksi suunnitellaan oikein tyylikäs porttisysteemi (sen kun näkis...).... Jopas otti neiti pitkäkoipi ensikosketusta portin kanssa, kun luuli, että siitä voi taas hypätä yli. Kiva lommo tuli verkkoon, mutta onneksi ei käynyt muuten mitenkään.
Mutta tänään mä töistä tullessani menin tapani mukaan tietysti facebookkin ja kun seuraan yhden galgotarhan elämää, niin yksi galgoparka oli kuollut ja se oli jo keretty varatakkin. Ja siinäpä sitten oikein itku tuli ja joku ilkiö oli tehnyt vielä oikein koskettavan muistovideon siitä vielä....yhyyyyy....Ja siinäpä tietysti tuli mieleen, että näistäkin ehkä (toivottavasti kuolen ennen) pitää joskus luopua...ihan hirveä ajatus. Mä ihan pokkana töissä kohtaan kuolevia ihmisiä ja niiden omaisia, mutta joku vieras koira facessa saa itkemään? Olenko kenties hulluksi tulossa? Tai siis hullummaksi...
Täällä ilmoittautuu yksi, jolle - tuntemattomankin - eläimen kuolemasta tai kärsimyksestä kuuleminen tekee lähes poikkeuksetta pahempaa kuin jos vastaavaa kuulee sattuneen ihmiselle. Outoa varmasti monen mielestä, vaan minkäs sitä itelleen voi.
VastaaPoista