Camy tuli kotiin

Lähdimme Granadaan, Espanjaan hakemaan tuota Camya ja viettämään lomaa samalla. Ja voin sanoa, että tämä oli yksi mieleenpainuvimmista ja mahtavimmista lomista ikinä. Tiistaina siis lennettiin ja keskiviikko katseltiin ympäristöä ihan rauhassa aamupäivä, mutta tavattiin Camy illalla koirapuistossa. En varmaan ikinä unohda sitä jännitystä ja kaipuuta, mikä edelsi sitä matkaa. Meillä oli koko ajan apuna Lenita, joka junaili kaikkia hommia niin mahtavasti. Hän järjesti auton lainaksi käyttöömme (Camyn hoitokodista) ja muutenkin teki työtä eteemme todella paljon. Torstaina käytiin eläinlääkärissä tarkistamassa, että sirun numero täsmää ja annettiin ekinokokkoosilääkitys, mikä vaaditaan maahan tuloa varten. 

Perjantaina käytiin Lenitan kanssa koiratarhalla. Se jäänee muistoihin ikuisesti. Korvia vihlova meteli, paskan haju, kuumuus, ihanat koirat vailla kotia....

Parin tunnin ajan annettiin rapsutuksia kaikille tarjokkaille, joita kyllä riitti. 

Perjantai-iltana otettiin tytteli sitten omaan hoitoomme. Entiset omistajat, Antonio ja Fransisco vuodattelivat pieniä kyyneleitä ja taisipa pari tippaa olla omassakin linssissä. Camy osottautui just semmoiseksi koiraksi, kuin meille oli kerrottu. Erittäin nöyrä, kiltti, ystävällinen kaikille ja kulkee kuin ajatus hihnasssa. Siellä kapeilla Granadan kujilla sen kanssa vaelleltiin loman loppuaika. 

Saimme kunnian tutustua mahtaviin koirien parissa vapaaehtoistyötä tekeviin ihmisiin. He uhraavat elämästään ison osan noiden eläinten vuoksi, enkä voi muuta kuin kunnioittaa heitä suuresti! Mekin saimme niin monenlaista apua ja tukea heiltä.

Kohta viikon verran on kuljettu yhteistä matkaa Camyn kanssa. Passissa lukee muuten Galgo Espanjol. Ihmettelin sitä ääneen, koska yleensä näillä on mixin merkkinä X, mutta sanoivat, että eläinlääkäri piti sitä puhtaana. No, sekarotuinenhan se sinänsä on, koska papereita ei ole. Mutta sillähän ei ole minkään sortin väliä meille. Joka päivä koira on vähän rentoutunut, avautunut ja reipastunut. 

Lentomatkakin meni ilmeisesti hyvin sillä, koska missään paniikissa ei näyttänyt olevan lentokentällä siellä tai täällä päässä. Meidän poikien kanssa kohdattiin tuossa vähän matkan päässä lenkin merkeissä ja tultiin sitten kotiin. Ron vähän ärähteli välillä, mutta alle vuorokaudessa lähti ensimmäiset yhteisleikit käyntiin ja nyt ollaan, kuin oltais aina oltu samaa jengiä. Mahtavaa!!!

Tässä sitä jo ihmetellään ensimmäisenä yönä kotipihaa...

Camy alkoi myös saada barffisapuskaa hetimiten ja hyvin on kelvannut. Typykkä on laihanlainen vielä (23kg) ja tarvitsee talvea varten vähän lisää lihaa luitten päälle. Nahka on arpinen mennneisyyden jäljiltä, mutta silti se on niin kaunis, kaunis...

Olemme tosi onnekkaita, kun saimme tuo koiran laumaamme täydentämään. Kiitos, Antonio ja Fransisco, Lenita ja kaikki muut meitä asiassa auttaneet!!!