Meillä on töissä sairaalassa semmoinen käytäntö, että lajittelemme potilaat hoidettavuuden mukaan perus tai vaati-potilaiksi. Nimi jo kertoo aika paljon. Olen kyllä tullut siihen tulokseen, että tässä meidän talossa ainakin Ron on ehdottomasti vaati(va).
Ron esittää mielipiteitään hanakasti. Hän vaatii huomiota, hän vaatii namia, hän vaatii leikkiä ja uusin uutuus on vaatia nukkumaan. Illalla alkaa piippaus ja vaellus ja hännän vatkaus, että alkakaas laputtaa sänkyyn siitä! Ja koira tietysti samalla sekunnilla kun sitten menee, ravaa peiton alle kylkeen kiinni onnellisesti tuhisemaan. No, huh, huh....
Koitan olla huomaamatta noita huomioyrityksiä parhaani mukaan. Vaikeaa se on, kun koira hyppii metrin loikkia vasten ja kaapii tassuillaan tai istuu vieressä ja häntä paukuttaa lattiaa kauhean piippailun säestämänä.
Mutta ihanaa, kun on vaan jotain kymmenen astetta pakkasta! Koirat ravasivat pihalla sydämmen kyllyydestä ja sillä höykällä lähdettiin koirapuistoonkin pitkästä aikaa. Käynti jäi aika lyhyeksi, sillä Ronilla tuli joku isotteluvaihde päälle yhden dobermannin kanssa. On se.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti