Voi että, kun ärsyttää oma tyhmyys ja huolimattomuus! Lisäksi se, että miksi nämä ovat niin metsästysintoisia koiria. Pah. Täällä etelä-suomessa kun asutaan runsaasti asutulla Espoon alueella ei luulisi että elukoita olisi riesaksi asti, mutta kyllä vaan on.
Äsken käytiin Emmerdalen jälkeen kevyellä iltapissillä ja eipä päästy pitkällekkään, kun Kun yhtäkkiä rempaisi itsensä irti taluttimen päästä ja jäin seisomaan kuin nalli kalliolle tyhjä talutin toisessa ja Zape toisen taluttimen päässä. Pupuhan se siellä iloisena loikki pihamme poikki. Jyrki tietysti heti arvasi, että olin toheloinut taluttimen kiinni ns. avainrenksun paksuiseen metallirinkulaan, missä on kiinni nimilätkä puhelinnumeroineen. Eikä ollut ensimmäinen kerta! Haluan jonkun patentin tohon...eikö voisi olla joku muu kohta pannassa, mihin sen lätkän voisi laittaa?? Seuraavat mittatilauspannat tulevat sisältämään ko. ylimääräisen lätkänpidikkeen. Vaikka onnistun varmaan siihenkin sitten sen hihnan liittämään. Pahus vieköön nuo nahkaiset pannat taitavat kestää koiran iän, joten saan perustella aika pitkään uusien tilaamista...
Kunputti sitten kävi vetelemässä ylimääräiset kierrokset tässä jossain lähipiirissä. Ei se kovin kauaa karkuteillä ollut, enkä siitä sitä oikein uskokkaan, että lähtisi kovin kauas. Onneksi hukkasi hetimiten sen puppelin.
Jyrki oli lauantaina pari tuntia galgotapaamisessa Rajasaaren koirapuistossa ja ihmetteli, kun ei muita galgoja näkynyt..., tapaaminen olikin Tervasaaressa. No, sai koirat ainakin ulkoilla, joskin vailla rotuseuraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti