Niin kuin jo totuttu, näiden jokainen päivä on vähän erilainen, ainakin alussa. Totuttelu kestää ja noin vuoden, että voi sanoa, jotta nyt ollaan kuosissa. Väsymys alkaa olla vähempänä, mutta vieläkin sitä riittää.
Kävin tänään Zapen kanssa kahdestaan lenkillä ja sehän meinasi tyssätä heti alkuunsa, kun herra oli sitä mieltä, että toisiakin pitää tulla mukaan. Ei kuitenkaan otettu ja sitten lenkki olikin ihan eri touhua, kuin ennen. Se pelkäsi autoja, ruohonleikkuria ja jumitti keskelle suojatietä. Minäpä siinä hiessä koetin saada koiraa liikkeelle. Huvittuneita katseita sain ohikulkijoilta.
Käväistiin lähimmällä eläinlääkäriasemalla varaamassa Camylle tehosterokotusaika ja punnasin poitsun. Se painaa ruhtinaalliset 17kg! Voi kääks sentään.... En tiedä, mutta saattaa olla että ainakin 8kg sille sais tulla lisää painoa.
Pallon perään poika on ja sillä sen saa vöyhöttämään pihalla Kunin keralla. Nyt illalla tuli ihme ja kumma Ronin kanssa hyvät leikit. Camy ei ole oikein lähtenyt vielä mukaan. Mikä lie sitä pidättelee? Käppäiltiin 1,5 tunnin lenkki illalla ja olihan siinä tekemistä. Pikkujätkät oli ihan mahdottomalla päällä ja vetivät, kuin hinaajat koko ajan. Galgot meni aika iisisti, mutta Jyrkin jalka on romuna, joten kärsimystä silläkin saralla. Mutta kun on toiset koirat mukana, ei Zapella tunnu olevan mitään hätää tai pelkoja. Päinvastoin...tuntuu olevan aika urosteleva seurassa. Jaa jaa, mammeri pikkupoika, joka yrittää seurassa näyttää, että on jotain muuta, kuin onkaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti