Pipijalka

Niin mukava tiistai-ilta muuttui vähemmän mukavaksi Zapen loukkaantumisen myötä. Se juoksi tuulispäänä pihalla ja sitten jotenkin loukkasi koipensa. Hirvittävä huuto ja maahan lyyhistynyt koira. Minä melkein sain sydiksen tietysti ja tottakai mies oli reissussa ja sitä rataa. Sain päivystävän eläinlääkärin puhelimeen ja hänen ohjeillaan annoin kipulääkettä pojalle. 

Aamulla heräsin varhain soittelemaan kaikille paikallisille eläinlääkäreille. Mihinkään, missä olis ollut röntgenkuvausmahdollisuus ei saanut aikaa. Mulle tuli jo niin epätoivo, että aloin jo pillittämään. Jotenkin tuntui niin pahalle, että apua ei saa mistään. Entäs jos olisi kyse jostain vakavammasta ja et saa koiraasi hoitoon? Järkyttävää. Onneksi kuitenkin päästiin tsekkaukseen tuohon läheiselle Joen eläinlääkäriasemalle. Mentiin sinne taksilla, vaikka matkaa on tuskin 200m. Diagnoosiksi tuli pehmytkudosvamma...nivelsiteet vissiin venähtäneet ranteesta. Eläinlääkäri antoi kipupiikkinä Temgesic-nimistä lääkettä. Kysyin kyllä, että onhan turvallinen annos, sillä onhan hän tietoinen, että vinttikoirat on herkkiä tämän tyyppisille aineille. Kuulemma annos oli pieni ja todennäköisesti vain aiheuttaisi pientä uneliaisuutta...

PIENTÄ UNELIAISUUTTA tosiaan...päästiin kotiin, niin yhtäkkiä koiran silmistä näki, että nyt mennään ja se lyyhistyi siihen paikkaan ja makasi kuusi tuntia putkeen siinä. Laitoin pään alle tyynyn ja villashaalilla peittelin. Ei se edes nukkunut koko aikaa, vaan oli vaan jotenkin niin lamassa, ettei pystynyt liikkumaan. Sitten kun se "heräsi" se vaelteli ympäriinsä ja itki ja valitti, eli oli edelleen ihan sekaisin. 

Jalka on edelleen kipeä. Syöttellään kipulääkettä, mikä ei kylläkään pahemmin tunnu auttavan ja odotellaan, että koipi paranisi. Liikuntaa pitäisi vältellä. Se ei ole kovin helppoa vilkkaan koiran kanssa. Aina se ei oikein muista, että jalka on kipeä ja lähtee raviin...mutta kyllä se kipu sitten muistuttaa. Vähän tämä vaikuttaa myös lomasuunnitelmiin. Toivotaan, että koipeliini paranisi nopeasti!