Ei voi sanoa, että olis ollut mitenkään kauhean rentouttava vapaa viikonloppu. Perjantaina lähdettiin ajelemaan Jyväskylään töiden jälkeen ja Jyrki käytti koirat vielä puistossa ennen lähtöä. Meillä oli vähän erilainen järjestys matkustuksessa, sillä mukana oli pari isoa koiran lentoboksia, eikä kukaan mahtunut auton takaosaan. No, arvasin miten menee. Ron ja Camy makailivat kaikessa rauhassa takapenkissä, mutta meidän adhd-Kun (tein uudenkin diagnoosin...sillä taitaa olla vielä kaksisuuntainen mielialahäiriö lisäksi) seilasi mun sylissä sen reilut kolme tuntia. Yritti mennä Jyrkin syliin, kiipesi hartioille, ramppasi siellä ja täällä ja lopuilleen rauhoittui 20km ennen määränpäätä vähäksi aikaa makaamaan...jee! Työstä kävi sen pitely.
Yö oli ihan kauhea. Kun jatkoi sitä maniaansa ja valvoi koko yön. Kuunteli kerrostalon ääniä ja vuhki vähän väliä. Sitten se istui sohvan kaiteella ja kyttäsi kiinni olevien kaihdinten välistä jotain....kello oli jo yli kolme yöllä....grrrrr.....Eipä tullut siis nukuttua juuri ollenkaan.
Lauantaina käytiin lenkillä vanhoissa tutuissa maisemissa Haukanniemessä Lenitan ja hänen koiriensa kanssa ja äidin ja Kikain kanssa. Meitä oli siis neljä ihmistä ja kahdeksan koiraa. Aikamoinen lauma! 7 koiraa Espanjasta ja yksi vissiin taitaa olla Virosta.
Meinattiin mennä jäälle juoksentelemaan, mutta se tyssäsi alkuun siihen, että pakkanen oli jäädyttänyt lumen siihen malliin, että kantoi pikkukoirat, mutta ei isompia. Camyn jalat alkoivat vuotaa verta, joten oli pakko siirtyä kulkemaan polkuja pitkin.
Hauska reissu sinänsä oli, mutta harmitti, kun ei päässeetkään koissut juoksentelemaan ihan vapaana.
No, lauantaina käytiin vielä Jyrkin vanhempien luona ja sielläkin Kun esitti taas sitä ärsyttävintä puoltaan. Muut makasi rauhallisina ja tyytyväisinä, mutta Kun urisi ja piippaili parvekkeen ovella tai ulko-ovella. Sen jälkeen vissiin oli sen verran väsyksissä, että toinen yö sentään nukuttiin hyvin. Mutta, annas olla paluumatkalla taas herra äityi huutamaan pariin otteeseen ja rauhoittui sitten ulkoiltuaan vähän, mutta tosta Karviolta ( n. ½h) se huusi suoraa huutoa....olipas melko rentoutunut olo meillä kaikilla, kun kotiin päästiin.....
Ihmettelen kyllä, että mikähän tuota mustaa koiranpoikaa mahtoikaan tällä kertaa vaivata? Viimeksi meni niin hyvin reissu. Ja nyt...joka ikinen ulkona käyntikin oli tuskaa, kun se veti kuin hinaaja ja mitään kontaktia ei saanut, paitsi tänään aamupäivällä vähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti