No, hyvää päivää vaan! Kyllä nää meidän rakkeliinit jaksaa aina olla vaihtelevalla tuulella. Huvittaa oikein, kun olen lukenut taakse päin tätä blogia, niin välillä hehkutan, miten nätisti ne käyttäytyy ja kävelee jne. Mutta...!!! Sitten iskee taas päälle se, että ei taas yhtään mene niin kuin Srömsössä. Tosin tässä ekassa kuvassa Camy, josta ei näytä mitään harmia koskaan olevan, valitsi sen kaikkein pienimmän koiranpetin. Onkohan silläkään kaikki muumit talossa?
Ron senkun kiihdyttää vaan tuota vieraille rähjäilyä, joten jotainhan sillekkin pitäisi tehdä. Kokeiluun kävin tänään ostamassa tuon Thundershirtin, elikkäs painepaidan, minkä pitäisi koiran ahdistusta helpottaa esim. autossa, metelissä, eroahdistuksessa jne. En kyllä tiedä, mikä sen ongelma oikein on, mutta saahan sitä kokeilla. Pihalla käynnit sujui paita päällä tosi rauhallisesti. Ei käynyt räyhäämään ohikulkijoille tai naapureille, mutta ei se sitä aina muutenkaan tee. Mutta turhan usein kuitenkin. Paita oli pakko riisua, kun pojat alkoi perinteiset nahisteluleikit ja Kun yritti riisua sitä paitaa hampaineen. Riittää, kun on repinyt jo kalliin talvitakin!
Ja höyryveturiKun sai kuonopannan. Hmmm...viittiskö edes kertoa, miten sen kanssa kävi...? Ohjeen mukaan pidin sitä kotona muutamia minuutteja nameja syötellen, mutta lenkille mennessähän se sai sen tassuillaan hinkattua irti, ennen kuin kissaa ehti sanoa. Laitoin uudelleen, mutta sama juttu. Ei nyt mene oikein putkeen tämä homma ainakaan. Mua vaan ärsyttää niin paljon sen vetäminen ja se tuntuukin tuolla niska-hartiaseudussa. Ihmeen paljon tossa pikkulihaskimpussa on voimaa. Ja se osaa kävellä nätisti, jos vaan haluaisi/viitsisi, mutta ei se ehdi kiireeltään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti