Subjektiivista, objektiivista

Olis joskus hauska kuulla enemmän toisilta, mitä ne ajattelee meidän koirista. Sitä niin varmaan sokeutuu niiden juttuihin, kun on tavallaan niin sisällä siinä. Parina viime päivänä olen ollut ihan tosi ärsyyntynyt niihin ja suunnitellut ties mitä mollausblogipäiviystä tyyliin "Meidän idiootit". Mikä taas lie kevätviiraus niillä on? 

Yksi työkamu, jota ja hänen koiraansa on tavattu muutamia kertoja koirapuistossa sanoi näin: " Jännä, miten teillä on ne koirat niin erilaisia. Yksi on ujo, toinen ihan mahdoton menijä ja töhöttäjä ja yksi ihan täydellinen, ihana". Siinähän se kiteytettynä toisaalta onkin, mutta ei koko totuus. 

Camy on se meidän täydellisyys. Mitä nyt vähän ruokaa varastelee välillä, mutta sitäkin on opittu ennakoimaan. Tän kuvan hommelit annoin tapahtua ihan tahallaan. Pihvit olis kumminkin menneet roskiin, joten menköön nyt parempiin suihin....

No, on sekin semmoinen apina, että on ottanut huonoja tapoja mallioppimisen kautta. Alkuun ei esim. välittänyt muista koirista lenkillä mitään, mutta nytpä alkaa hillumaan ja pomppimaan! Pienet koirat saa  mennä rauhassa, mutta isommat ei. Aivan sama, kuin pojilla. 

Kun, Kun ja Kun. Hitsi, että olen kyllästynyt sen vetämishommiin. Se vetää, kuin hinaaja aina alkulenkin ja joskus ihan vammapäällä ollessaan koko lenkin. Yleensä se sentään muistaa jossain vaiheessa, että "Ai niin, pitääpäs käyttäytyä, siitä saa namia" ja sitten taas heti namin saatuaan alkaa vetohommat tai jos hyvin käy, niin ei. Sen kuonopannan kanssa ei ole toistaiseksi tullut mitään, sillä se kiskoo sen irti samantien. Mulla alkaa olla niska-hartiaseutu aika kireellä. 

Ja Ron, meidän murheenkryyni. Ihan mahdotonta haukkumista on ollut taas aidan vieressä ohikulkijoille ja naapureille. Johan yksi naapuri kommentoi sitä haukkumista. No, siitä en ole huolissani, sillä nämä ei sentään tuntitolkulla pihalla räkytä. Kai niiden pitääkin reagoida, kun pimeällä yhtäkkiä ovesta pihalle tullaan. Naapuri ei myöskään muista sitä, että niiden koira muutama vuosi sitten nuorena haukkui pitkin päivää pihalla ollessaan. Ei meidän koirat niin paljon edes hauku. Ja samat naapurit ei tykänneet aikoinaan kissojen vapaana olosta. Me tehtiin kissoille heti ulkoaitaus ja niiden kissa patsasteli siitä ohi pissille meidän autokatokseen.... Jos vielä kommentoi, varmaan kehtaan muistuttaa näistä heitä. Toisaalta, viime syksynä sanoivat, että koiran haukkumiset ei heitä häiritse...

Ron myöskin esittää edelleen sitä agressiivista puoltaan. Ihan pelottaa tilanteet, että kun meille tulee joku vieras ihminen. Sehän saattaa vaikka purra. Mä en kyllä tajua sitä, mikä siinä oikein on! Miten sitä vois auttaa? Nykyään otetaan se hihnan päähän, jos joku tulee, kun ei voi olla varma, miten se käyttäytyy. Jotkut ihmiset se ottaa ihan hyvin vastaan, mutta aina ei ole niin hyvä tuuri. Lisäksi se vahtii mua sillä tavalla, että jos mieheni tulee toisesta huoneesta sinne, missä mä olen, niin päästää kauhean uikutuksen ja syöksyy paikalle. Mitään se ei kyllä tee. Ei tule väliin tms. mutta niin se vaan tekee....Ja Jyrkiä ärsyttää. Jos mitään näitä juttuja ei lasketa, niin sehän on ihan upea koira ja todella älykäs. Joskus ajattelen, että onko sen ongelma just se, että se on niin älykäs? Meidän kouluttajakin sanoi aikoinaan, että ihan uskomattoman nopeasti se älysi kaiken. Temppuja se osaa vaikka millä mitalla ja se usein istuu viereen häntä vispaten, piipaten.....mitä tehtäis.. Sille pitäis keksiä varmaan joku tosi haastava harrastus. Keväällä mennään Camyn kanssa maasto- ja viehejuoksuihin...ehkä otetaan Ron mukaan....