No, nythän myrkyn lykkäs pakkasten muodossa! Camy on pysytellyt ihmeen lämpimänä tässä syksyn mittaan, mutta kun pukkasi pakkasen puolelle, niin stoppi tuli aamupissin suhteen. Kahtena aamuna on nyt taisteltu asian kanssa ja hävitty on. Eli kuin normaalisti ylösnoustessa, neiti pomppaa iloisin mielin poikien kera ylös, mutta matka stoppaa ovelle ja neiti kääntyy takaisin. En lähde! Mies yritti samaa uudelleen vähän myöhemmin ja sama tulos. Tänään otettiin järeämmät aseet käyttöön ja laitoin takin päälle koiralle, mutta eipä auttanut. No. Panta sitten kaulaan ja narulla veto pihalle. Seurasi paikallaan istuskelua vaikeana ja ilman pissaamista takaisin sisälle. Takaporttina vähän myöhemmin kouluun lähtevä poika...ei tulosta, vaikka koira meni ulos. Eli Camy oli pissaamatta ihan järkyttävän kauan!!!! Tänäänkin poljin töistä tuhatta ja sataa kotiin, että höppänä pääsis ulos. Mulla on ollut liikaa yö- tai iltavuoroja vissiin. Ovat oppineet nukkumaan pitkälle päivään, eikä aamuherätykset ole hauskoja ollenkaan. Saiskin valita!
Tuli jotenkin takauma siihen Espanjasta lähtöön. Silloinhan se ei koko aamuna pissinyt ennen lentoa ja teki matkaakin Suomessa vaikka kuinka, ennen kuin teki ne kaivatut pissit. Ihme rakko täytyy olla, mutta vähän huolestuttaa. Toistaiseksi en ole löytänyt mitään lammikoita sisältäkään. Tulee vaan mieleen, että onko kyse siitä kylmästä, vai siitä, että se oli löytynyt talvella pakkasessa värjöttelemästä jossain maaseudun tiellä? Tuleeko jotain kurjia muistoja mieleen tuosta kuuraisesta nurmikosta tai jotain? Vai onko kyse nyt jostain muusta? Toisaalta koira on ihan ok ja vauhdikas oma itsensä.
Muuten on nautittu koiraperheen nurjasta puolesta muutenkin...oksennuksia on tullut parina päivä peräkkäin ja tietysti soffalle kahdesti Camylta ja tänään oli ykäilty vuorostaan nojatuoliin. En tiedä kuka. Onneksi on irroitettavat sohvanpäälliset!Ron on kunnostautunut koirapuistossa rähjäilyssä nyt jopa ihmisille. Hermostui tänään, kun joku jäbä puhalsi pilliin ja tyyppi oli pukeutunut umpimustiin huppua myöten ja vähällä oli, ettei syöksynyt suoraan kimppuun. Siitäpä sitten vähin äänin lähdettiin lätkimään. Kun sen sijaan taas rakasti kaikkia ja sai uusia kamuja. Se on meidän sosiaalinen jokapaikansählä. Harkittavana alkaa olla, kannattaako Ronia viedä puistoon. Hyötyykö se siitä mitään? Kun on siellä, kuin kala vedessä ja Camy on silloin ja tällöin. Vaikeeksi menee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti