Voi että, kun sillä on pitkät jalat ja pitkä puikkonokka ja se on niin rakas! Tyttö on reipastunut älyttömästi ja pelkään, että reipastuuko kenties liikaa ja ottaa mallia meidän häselöpojilta. Koirapuistossa on saatu jatkuvasti kommenttia siitä, että "Onpas Camy reipastunut". Ja otan sen kyllä kohteliaisuutena vielä. Neiti syöksyy hirmuista vauhtia keskelle koiria ja menee kerjäilemään kaikilta ihmisiltä rapsutuksia ja jää siihen notkumaan vähän liiankin kanssa välillä. Koiriin ottaa kontaktia aika ennakkoluulottomasti, eli taaksejäänyttä elämää on se jaloissa pyöriminen. Sitten se spurttailee hulluna ja kerää kyllä rutosti huomiota sillä juoksemisellaan. On se niin hienoa katsottavaa kyllä! Ja tottahan se on, että vinttikoiran juoksu on kaunista katsottavaa!
Nyt pähkäilen kovasti, että onko eettisesti oikein, jos lähdetään sen kanssa harrastamaan viehejuoksua ja maastojuoksua? Jotkut rescuetyypit on sitä mieltä, että koira on tehnyt jo työnsä ja juoksutus on kiellettyä hommaa. Siitä on pilvin pimein keskustelua netissä. Esim. siltä kannalta, että kannattaako metsästyskoiran viettejä vahvistaa, vai loudata? ( Pitäis lopettaa noilla keskustelupalstoilla käyminen...siellä vaan yleensä haastetaan riitaa asiasta ja sen vierestä. Ja mut on yllättänyt täysin koirapiirien järkyttävä toisten mollaaminen ja rotujen välillä kilpailu ja sitten vielä se meitä hyvin paljon koskettanut teema, että jotkut rotukoirien omistajat ei vaan millään voi hyväksyä näitä ns. monirotuisia. Niistä ei voi puhua edes samana päivänä rotukoirien kanssa, jos ollenkaan). Musta vaan tuntuu, että kun Camy on noin nuori ( täytti siis kaksi vuotta vasta ja on ollut "löydettynä" ennen meitä n. 5kk, eli löytyessään ollut jotain reilun vuoden ikäinen) ja virtaa riittää ja epäilen, riittääkö meidän liikunta sen kanssa, niin tämmöinen homma olis kiva lisä siihen. Ja onhan se luontaisesti metsästyskoira ja nyt se ei ollenkaan pääse toteuttamaan sitä puolta itsestään.
No, ystäväni sanoi viisaasti, että pitää miettiä, mikä on motiivi. Ja meillähän se on koiran hyvinvointi, tietysti. Käydään katsomassa, olisko se kivaa hommaa ja ihan leikkimielellä. Paperittoman koiran kanssahan ei ko. hommia edes voi kilpailumielellä tehdä. Ihan uutta ko. toiminta on meille, mutta mielenkiinnolla odotetaan, että päästäänkö "piireihin" kokeilemaan edes. Tuntui vaan niin kutkuttavalta, kun siellä kiihdytyskisoissa kehuivat Camyn reisilihaksia kateellisina. Eli ei se ihan huonossa kunnossa ole ilmeisesti, enkä ollut edes noteerannut niitä lihaksia aiemmin. Se kun vaan on ollut meidän ihana lupukka.
Ja PS. ajateltiin viedä myös meidän wannabevinttikoira eli Ron myös samoihin harkkoihin. Sekin juoksee kokoisekseen järkkykovaa ja rakastaa sitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti