Kevättä

Onpa vierähtänyt aikaa edellisestä päivityksestä! No, meillä on elelty tasaisen epätasaista elämää, niin kuin tavallisesti. Pojat ovat pääsääntöisesti aika ok, mitä nyt pientä jäynää aina pitää järjestää...pääsiäiskoristeet on syöty ja pääsiäisruoho (ohraa), hillutaan ihan hulluna lenkkien jälkeen kotona (Kun joutui jäähylle tänään jopa rauhoittumaan) ja edelleen opetellaan pihakäyttäytymistä.,

Barffaus sujuu nyt tosi hyvin. Ruoka kelpaa ja luut ovat alkaneet maistua ja  niiden kanssa on onneksi vähenevää rähinää. Välillä tuntui, että luiden syönnistä ei hyvää seuraa, vaan pelkkää tappelua ja kyräilyä. Poron luita löydettiin Mustista ja Mirristä. Hätäpäissään mentiin sinne etsimään kanankauloja, mitkä olivat lopussa. Myyjämme Marika ei niitä pystynyt toimittamaan, eikä myöskään Musti&Mirri. Toimitus on tänne päin silloin kun on. Kokeeksi ostin poron luita ja nepäs olivatkin pojista älyhyviä. Nyt meillä on poronluita pakastimessa yksi laatikko täynnä. Mutta kanankauloja kaivataan!

Nyt on koulutuksessa ulosmenot tietyssä järjestyksessä. Takapihalle mennessä tyypit tajuua ja uskoo, että odotetaan rappusilla, että ihminen menee ensin ulos ja luvan kanssa sitten saa mennä perässä. Mutta lenkille lähtö toisen oven kautta onkin toinen juttu! Kun ei malta millään odottaa lähtöä ja hönkyilee hulluna...Ron istuu täristen odottamassa....voi, voi...ehkä joku päivä se Kunin luupääkin oppiii....tai malttaisi totella...sanotaanko näin, sillä se on vaan niin malttamaton nuori koira. Tyhmäksi en mene vielä tuomitsemaan. Kun kyllä osaa paljon asioita, jos vaan ehtii muilta kiireiltään.

Kuvassa on Kikai. Eli äidin koira. Oiiii kun se on söpö ja kiltti ja vaikka mitä kadehdittavaa meidän kannalta ja se on vaan niin täydellinen koira juuri meidän äidille! Meille varmaan on täydellisiä nuo niin epätäydelliset ja hullut koirat. En mä niitä mihinkään kyllä vaihtaisi, vaikka kuinka täällä aina valitan!!!!