Miten ihanaa, kun lumet ovat hävinneet lähes tyystin meidänkin pihasta! Ja aurinko on lämmitellyt säteillään, niin sisällä, kuin ulkonakin.
Pihahommelit alkaa sujua hiukkasen paremmin. Ajattelen nyt, että talvella oli vaan niin hiljaista, että kun nyt ihmiset liikkuu enemmän pihoillaan ja tiellä, niin koirat ovat kummissaan olleet. Nyt pärjätään jo suht hyvin. Eli naapurissa saa olla joku pihalla, niin ei välttämättä ala hirveä haukkuminen. Varuillaan kuitenkin saa olla. Naapurin vanha koira on käynyt aidan läpi tekemässä tuttavuutta, eikä siinä tunnu olevan ongelmaa. Häntä heiluen tervehditään puolin ja toisin. On vietetty pihalla tarkoituksella aikaa ihan kunnolla. Minä olen haravoinut ja pojat puuhailleet omiaan. Eli toisin sanoen juosseet kilpajuoksuriehuntaa tai kaivelleet kuoppia (Kunin lempipuuhaa...). Tarkkana saa edelleen olla jos joku kauhea pärinämopo on tulossa tietä pitkin tai koiraa taluttava ihminen kulkee ohi. "OHI-komento" toimii mopojen kohdalla hyvin, jos on tarkkana ajoituksen kanssa, mutta koirille haukkuvat järjestään kyllä komennoista huolimatta. Siis tottumiskysymys kuitenkin varmaan enimmäkseen kyseessä on. Ehkäpä tässä kesää voi vietellä rauhallisin mielin pihallakin. Olin jo ihan hermona, ettei koiria voi pitää ollenkaan ulkona, jos ovat niin mahdottomia.
Barffaus sujuu jo mallikkaasti, eikä ruualla ronklausta enää oikeastaan esiinny Ronillakaan. Olen hyvin tyytyväinen! Helppoa ja tuntuu koirille sopivan...turkit kiiltää ja kakka on pientä ja kiinteää. Mahat toimii kuitenkin ja luita on kiva järsiä. Poronluut ovat säilyttäneet hittiasemansa. Pientä ongelmaa niiden jakamisessa kuitenkin on. Tänäänkin Kun omi molemmat, mutta lopuilleen Ron söi jämät siitä toisesta.
Olen myös tässä muutamia kertoja ollut yksin lenkillä poikien kanssa. Melko hyvin nekin on menneet, mutta toivomisen varaa on. Piilokameralla olis välillä töitä, kun olen sotkeutuneena taluttimiin.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti