Melkein viikko ollaan asuttu koirinemme uudessa osoitteessa ja opetteluahan se on ollut puolin jos toisin. Koirille on tietysti isoin muutos se, kun ei ole nyt vielä aidattua pihaa, mihin pääsee milloin tahansa juoksentelemaan. Meille se on myös merkinnyt lisää työtä siinä, että pitää lähteä hihnojen kanssa aamupissille ja muillekkin hädille tai sitten koirapuistoon, eikä vaan aukaista ovea sen sijaan. Help!! Äkkiä aitaus kehiin, pliis! Eihän siinä mitään, sillä lähes kaikki normaalit koiranomistajat tekee niin, mutta kun näitä on siunaantunut se neljä kappaletta ja yksi on hirvittävä remmirähjä, niin haastetta piisaa.
Minä olen innostunut nyt, kun on vapaata aikaakin ollut romujen raahauksen sijaan menemään lenkille yhden koiran kanssa kerrallaan. Tänäänkin on ollut semmoinen päivä, että ollaan yhdessä tai erikseen ravattu jatkuvasti jonkun tai joittenkin kanssa ulkona. Uudet ulkoilumaastot aiheuttavat harmaita lisää ennestään harmaaseen päähäni. Kaksi kertaa olen ollut kunnolla eksyksissä, enkä kyllä enää aio toistaa sitä, että puhelinta en ottaisi mukaan. Onhan sentään navigaattorit keksitty!
Kyllä muutos selkeästi koiriin on vaikuttanut. Ihmeellistä säätöä niillä on keskenäänkin. Parina päivänä Ron ja Zape ovat alkaneet kummalliset pelit ja Zape on jopa yrittänyt Ronia ns. nylkyttää, mitä ei ole koskaan ennen tapahtunut. Hellyydenkipeyttä on normaalia enemmän myös.
Sää on ollut sateinen ja tylsä. Lumet ovat kohta hävinneet kokonaan ja rapaa kantautuu sisälle kilokaupalla. Uutta kotia tykkäisi alkuun ainakin hinkata ja siinäpä minulla onkin puuhaa. Me ollaan kokeilemassa uutta ruokavaliota, mikä on osottautunut vähän fiaskoksi. Nimittäin kun pakastin on tosi pieni, niin ajateltiin osittain siirtyä nappularuokintaan. Merkkinä on ProBooster. Muilla menee suht ok sen kanssa, mutta Zapella ei. Se on laihtunut, koska se ei syö sitä kuin vaan vähän. Pakko on ollut sille antaa vaan taas pelkkää raakaruokaa. Muille on surutta nappulaa toinen päivän ateria syötetty ainakin joinain päivinä. Minulle itselle on jotenkin vaikeaa noita nappuloita syötää ja tavallaan pitkin hampain niitä tarjoilen. Toivottavasti Zape saa taas painoa pian takaisin, sillä se näyttää taas aika nälkiintyneeltä ja kauhealta.
Meillä kävi ekat vieraatkin ja voi että oli jollain Kunputilla hauskaa!! Se jos kuka tarvitsee huomiota ja leikkikaveria ja sitä se sai. Kieli pitkällä lopulta läähätteli tohkeissaan ja oli pitkästä aikaa kunnolla väsyksissä. Oliskohan tommoisia koiria leikittäviä poikia jossain adoptoitavissa??
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti