Pitkästä aikaa intoiduin blogiakin kirjoittamaan. Pitää nääs laistaa välillä muuttohommista...
Tosiaan iso elämänmuutos on meillä ja koirilla, kun muutimme tänne etelä-suomeen sieltä susirajalta. Pitkään karvakamut varmaan ihmettelivät puuhiamme, kun tavarat katosivat ympäriltä ja mylläystä oli suuntaan ja toiseen. Lisäksi makuuhuone vaihtoi paikkaa parikin kertaa. Levottomana kuljettiin pitkin autioituvaa huushollia. Camy oli ja on ainut, joka tuntuu ottavan lunkisti ihan kaiken.
Viimeisenä muuttopäivänä, kun edellinen asunto oli ihan tyhjä, alkoi tosi hätä olla koirilla. Kun vielä pihalla puuhattiin jotain, oli hirveä ulina ja vinkuna sisällä. Ihan kuin olisivat pelänneet, että tännekkö ne jätetään. Syöksyivät auton kyytiin ja ensimmäisen kerran jopa Kun oli ihan hiljaa autossa melkein koko matkan! Vissiin raukka oli niin helpottunut, kun pääsikin mukaan (no, höpöhöpö omaa arvailua koiran tunteista). Kunillahan on niitä spöökejä joka nurkalla vaanimassa ja niin myös täällä. Nukkumaan käydessä ne hyökkää nurkista esiin ja niille pitää tietysti haukkua...hoh, hoijaa...
Muuttokuormaa purettaessa oli myös kauhea koiran hätä. Tuttuja ihmisiä ja tuttuja kamoja, mutta mitä, mitä tapahtuu... Uikutusta ja hännän vispausta sekaisin. Nyt, kun on mennyt kohta pari päivää täällä, alkaa meno rauhoittua koirilla. Ihan joka paikkaan ei tarvitse tulla perässä ja malttavat hetkittäin jopa makoilla, vaikka kiitettävää "muutoapua" tuntuu olevan saatavilla, eli lauma on lähes koko ajan tiellä ja jaloissa. Liekö treenaantuvat tuossa samalla rappusissa rampatessaan?
Koirapuisto on täällä ihan yhtä lähellä, kuin ennenkin. Nyt on kyllä sää semmoinen, että jäätä ja liukasta on joka paikassa. Lämpö plussan puolella. Puisto oli vaarallinen paikka, mutta onneksi koirat tajusi vähän jarrutella juoksuissaan. Osa maastosta on ihan sulaa. Oman talon ympäristössä on kerrostaloja, mutta käsittämättömän rauhallista ja hiljaista täällä on. Eilen käppäilin Camyn kanssa lenkkiä ja melkein eksyttiin. Jännää on tutustua uuteen alueeseen. Aitaus on tarkoitus tehdä myös tänne pihalle ja se helpottaa elämää kovasti, kun siihen on kerran totuttu. Kenties jonkun verran routaa on vielä maassa, joten hihna/koirapuistohommilla mennään.
Liityttiin faceryhmään, jossa Espoolaiset koiranomistajat omiin nimiinsä käyvät treenaamassa milloin mitäkin, esim. ohituksia, näyttelyhommia jne. Ensi tiistaina olis sitten ekat ohitustreenit tuolla Ikean parkkipaikalla. Ihan mahtavaa, että löytyi tuommoinenkin juttu! Kuvat nyt puuttuu, kun sattuneesta syystä on kameran piuha jossain.
Tosiaan iso elämänmuutos on meillä ja koirilla, kun muutimme tänne etelä-suomeen sieltä susirajalta. Pitkään karvakamut varmaan ihmettelivät puuhiamme, kun tavarat katosivat ympäriltä ja mylläystä oli suuntaan ja toiseen. Lisäksi makuuhuone vaihtoi paikkaa parikin kertaa. Levottomana kuljettiin pitkin autioituvaa huushollia. Camy oli ja on ainut, joka tuntuu ottavan lunkisti ihan kaiken.
Viimeisenä muuttopäivänä, kun edellinen asunto oli ihan tyhjä, alkoi tosi hätä olla koirilla. Kun vielä pihalla puuhattiin jotain, oli hirveä ulina ja vinkuna sisällä. Ihan kuin olisivat pelänneet, että tännekkö ne jätetään. Syöksyivät auton kyytiin ja ensimmäisen kerran jopa Kun oli ihan hiljaa autossa melkein koko matkan! Vissiin raukka oli niin helpottunut, kun pääsikin mukaan (no, höpöhöpö omaa arvailua koiran tunteista). Kunillahan on niitä spöökejä joka nurkalla vaanimassa ja niin myös täällä. Nukkumaan käydessä ne hyökkää nurkista esiin ja niille pitää tietysti haukkua...hoh, hoijaa...
Muuttokuormaa purettaessa oli myös kauhea koiran hätä. Tuttuja ihmisiä ja tuttuja kamoja, mutta mitä, mitä tapahtuu... Uikutusta ja hännän vispausta sekaisin. Nyt, kun on mennyt kohta pari päivää täällä, alkaa meno rauhoittua koirilla. Ihan joka paikkaan ei tarvitse tulla perässä ja malttavat hetkittäin jopa makoilla, vaikka kiitettävää "muutoapua" tuntuu olevan saatavilla, eli lauma on lähes koko ajan tiellä ja jaloissa. Liekö treenaantuvat tuossa samalla rappusissa rampatessaan?
Koirapuisto on täällä ihan yhtä lähellä, kuin ennenkin. Nyt on kyllä sää semmoinen, että jäätä ja liukasta on joka paikassa. Lämpö plussan puolella. Puisto oli vaarallinen paikka, mutta onneksi koirat tajusi vähän jarrutella juoksuissaan. Osa maastosta on ihan sulaa. Oman talon ympäristössä on kerrostaloja, mutta käsittämättömän rauhallista ja hiljaista täällä on. Eilen käppäilin Camyn kanssa lenkkiä ja melkein eksyttiin. Jännää on tutustua uuteen alueeseen. Aitaus on tarkoitus tehdä myös tänne pihalle ja se helpottaa elämää kovasti, kun siihen on kerran totuttu. Kenties jonkun verran routaa on vielä maassa, joten hihna/koirapuistohommilla mennään.
Liityttiin faceryhmään, jossa Espoolaiset koiranomistajat omiin nimiinsä käyvät treenaamassa milloin mitäkin, esim. ohituksia, näyttelyhommia jne. Ensi tiistaina olis sitten ekat ohitustreenit tuolla Ikean parkkipaikalla. Ihan mahtavaa, että löytyi tuommoinenkin juttu! Kuvat nyt puuttuu, kun sattuneesta syystä on kameran piuha jossain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti