Voi ääk! Eilen päätin parin tosi änkypunkuyön jälkeen vallata sängyn vain meidän omaan käyttöön. Kyllästytti edellisyön jalat päällekkäin-nukkuminen ja muukin ahtaus ja kuumuus. "Oma paikka" on taikasana, jolla murhaavan katseen keralla (siis mä saan sen katseen) saa koirat menemään muualle nukkumaan.
Noh...sittenpä herättiin kauheaan ärinään ja murinaan klo. 2.00. Neiti Camy nukkui makkarissamme sijaitsevassa lasten levitettävässä sängyssä, mikä on varattu koirien petiksi tietysti. Lattialla on muutama oikeakin koiranpeti, vaan ei ne kelpaa yleensä nukkumiseen. Zapella oli halu myös ko. sänkyyn ja sehän ilmaisee itseään tunnetusti ihan täysillä äänijänteillä. Aikamme huudeltiin hyödyttämiä kommentteja sängystä käsin ja jouduin sitten nousemaan ja kädestä pitäen ohjeistamaan Zapea hakeutumaan muualle nukkumaan. Ei näytä menevän kaaliin sille nuo Camyn selvääkin selvemmät sanomat!
Yksi ihan mahtava juttu tuli viikonlopulta! Siippani oli yksin koko lauman kanssa koirapuistossa viikonloppuna ja hänelle oli joku siellä oleva mies ihmetellyt, että " Onpas sulla hyvin käyttäytyvät koirat!". Hah!!! Voiko parempaa kiitosta kuullakkaan tämmöisen ryhmä rämän omistaja? Mutta on ne nykyään kyllä aika hienoja koiria. Puistossa käyttäytyvät aina melkein hyvin. Ainoa huono on, jos on liian tunkeilevia tyyppejä paikalla. Jos lähdetään liikkeelle, lauma seuraa, eikä poismenossa ole melkein koskaan ongelmia.
Töitä on tehty varmaan keskimääräistä koiranomistajaa enemmän näiden kanssa. Vieläkin on tekemistä vaikka kuinka ton Zapen kanssa, että sen kanssa voisi käydä normaalisti edes lenkillä. Koirapuistossa tämä ongelma ei ole näkyvissä millään tavalla. Eli vähän salainen melkein täydellinen lauma...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti