Kun ja pihlaja

Kun taas sai hirveän hölmöilyjutun päälle eilen illalla. Sillä raukalla tuo pääkoppa menee niin helposti sekaisin ja ylikierroksille.

Jyrki heitteli palloa sille ja siitä ei taas meinannut tulla loppua ollenkaan. Sitten Jyrki päätti ottaa noin kolme vuotta pihlajassa olleet jouluvalot alas puusta ja se oli VIRHE!. Musta höppänä sen jälkeen pyöri puun ympärillä, huusi ja valitti, hyppi runkoa vasten, kyttäsi oksistoa ja koko ajan häntä heilui. Eikä se lopettanut sitä hölmöilyä sitten millään ilveellä. Pakko oli mennä sisälle metelin takia. Tänäänkin se on vähän harrastanut samaa... Istunut puun alla oksistoa kyttäillen ja häntää heiluttaen. Kyllä sillä on päässä ihan omat jutut.

Mutta vakavasti ottaen, ehkä sen kanssa ei kannata kauheasti leikkiä tommoisia kiihottavia leikkejä, koska se menee noin sekaisin niistä. Mutta toisaalta, kun se niin tykkää ja koko ajan tuo niitä pallojaan ja lelujaan ja on vaan niin perusteellisen energinen tapaus. 

Tässä videopätkässä on vielä rauhallista menoa.

Mätsäri

Hellurei! Meillä on neljäs sija elämämme ensimmäisestä match showsta... vieläkin olen ihan kummissani.

Lähdettiin ihan huvikseen kaverimme Marin ja hänen koiransa Estrellan kanssa kokeilemaan juttua. Hetihän saatiin kommenttia siitä, että pitäis olla ohut näyttelypanta ja hihna, mutta mistäs me oltais semmoisia tiedetty. Camy oli niin nätti, että olin pakahtua ja tietysti omistajan silmällä se oli myös kaunein kaikista ;) Estrella pärjäsi myös pokaalin arvoisesti sinisissä ja tuli toiselle sijalle. 

Mätsärin idea on, että ensin kilpaillaan parin kanssa, joista toinen saa punaisen nauhan (parempi) ja toinen sinisen. Sitten punaiset ja siniset kilpailee omassa porukassa neljästä palkintosijasta. Camyn pari oli pikkuinen brasilian terrieri. Se pahaksi onnekseen murisi tuomarille, kun se tutki sitä, joten siitä varmaan rokotettiin sitä ja Camy sai punaisen nauhan. Kuusi koiraa oli punaisissa (joten ei siis kovin paljon) ja kaksi käteltiin ulos ja niin vaan meidän neiti sai pokaalin, vinkulelun (jonka Ron heti kotona tuhosi), ja dental stixejä. Voittaja oli tosi nätti suomen pystykorva. 

Hmm... vois vaikka mennä toisenkin kerran. Sen verran hiveli kyllä mieltä oman typyn menestys. Kauhulla ajattelen, miten olis käynyt, kun oltais viety Ron ja Kun vielä mukaan... Tuomariparka olis saanut etsiä sormiaan varmaan kentältä, kun noin vaan tulis koskemaan ja hillua ei sais, eikä mitään kivaa....

Viehetreenit

No, nyt on sitten sekin kokeiltu ja ei ollut ainakaan meidän Camyn juttu ne vieheen perässä juoksentelut!

Sinänsä oli tosi mukavaa siellä aurinkoisissa maalaismaisemissa. Porukassa oli neljä irlannin susikoiraa, pari whipettiä + yksi söpö pentu vipu, pari Espanjan vesikoiraa, yksi brasilian kettuterrieri (?) ja yksi pystykorvan tapainen. Kivoja tyyppejä ja ihania koiria!

Camy vaan ei näköjään hirveästi innostunut vieheestä. Video on ekasta ajosta. Jonkun matkaa jaksoi seurata, mutta sitten läksikin omille teilleen. Toinen ajo oli vielä surkeampi. Varmaan 10-20m ajoi viehettä ja juoksikin sitten suoraan mamman luo. Melkoinen oikaisu maaliin, kun ajomatka oli kuitenkin n. 250m...

No, ei luovuteta! Ajateltiin kokeilla sitten, kiinnostaisiko Kunia tai Ronia ko. hommeli. 

Ai niin, pakko mainita, että meidän vaalea prinsessa oli eilen koirapuistossa juoksentelun jälkeen mennyt makaamaan kuralammikkoon!!! Jyrki joutui sen kaksi kertaa shamppoolla hinkkaamaan  kotona, että edes jotenkin tuli puhtaaksi.

Toukokuuta 2013

Miten ihanaa, kun taas pystyy olemaan pihalla koissujen kanssa tuntitolkulla! Muuten meneekin hienosti,  mutta Ron räyhää edelleen kaikki ohi kulkevat koirakot. Ihmiset saa mennä ja mopotkin jo rauhassa ohi. Eilen mietinkin, että pitäis pyytää kaupungilta joku kyltti, että "ei koiria tällä puolella tietä!... Noo, ei vaan, meissähän se vika piilee, kun ei saada sitä ruotuun. 

Camyn kanssa käytiin tänään ostamassa tuolta läheiseltä eläinlääkäriasemalta punkkilääkkeet. Ostin Expottia neidille ja Ronille ja kokeiluun Kunille Symppis-merkkisen myrkyttömän punkkipannan. Syystä, että Kun on aina vähän pahoinvoivaksi tullut niistä ihoon laitettavista lääkkeistä. 

Punnasin neidin siellä eläinlääkärissä ja puntari näytti 22,8kg. Siinä samassa se vaan jumittaa, vaikka näyttäis, että painoa on tullut, mutta liekö sitten lihaksia saanut? 

Neiti sai taas ihailua ja rapsutuksia ohikulkijoilta. Samalla sain tehdä rescuemyönteistä työtä! Niin oli pari naista myyty ja kehuivat tyttöä kauniiksi ja niin ihmeen lempeäksi. Sitähän se onkin ja tietysti oli onnessaan, kun sai huomiota ja hellyyttä.  

Kunputti pumputti on tänään aivastellut. Toivottavasti ei tuu mikään kevätflunssa nyt sille!

Sunnuntaina on Camyllä ekat viehetreenit. Jännityksellä odotan, mimmoiset ovat. Laitan sitten kyllä kuvia ja päivitystä, miten meni.