torstai 15. maaliskuuta 2012

Barffaus on pärssiistä...

siis koirien (tai siis Ronin) mielestä. Nyt on mennyt pari päivää, että ruoka ei kelpaa ollenkaan aamulla ja sitten illalla pitkin hampain näykitään sitä sapuskaa, kun tietysti on nälkä. Alkuun tuntui menevän paremmin. Kanan kaulat kelpaa välipalana mainiosti, mutta siinäpä se. Taaskaan en tajua mitään noitten aivoituksista!

Äsken laitoin kalkkunan luutonta jauhelihaa ja sekaan kivipiiraa. Kun kävi lipomassa jauhelihat ja Ron ei tullut edes keittiöön, mutta Kunin syötyä kävi järsimässä niitä kivipiiroja. Ei haluttais nyt luovuttaa, kun itte ollaan innostuttu asiasta ja tosiaan se kakkapuoli on pienentynyt (no kai jos ei syö...) huomattavasti. Ja ärsyttää heittää ruokaa roskiin! Syötetäänköhän me niitä liikaa? Riittäiskö barffilla vähempi? Kumpikin on saanut parisataa grammaa lisää painoa. Ei sen enempää.

Luut on toinen juttu, mikä tässä on vähän huono. Nekään ei tahdo kelvata, ainakaan heti, vaan niitä ällötyksiä jemmaillaan sohvatyynyjen taakse yms. ylläripaikkoihin. Tai sitten niistä tapellaan (äristään ja hyökkäillään) oli ne sitten toisen suussa ja toisella jemmassa.

Heti en ainakaan luovuta...pakastin on täynnä lihaaaaaaaa....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti