tiistai 24. tammikuuta 2012

Koiruuksien aivoitukset


Luin just jostain, että ihmiset kuvittelee, että koirat ajattelee paljon enemmän, mihin ne oikeasti pystyy, mutta tänään mulle tuli semmoinen fiilis, että kyllä ne taitaa aikamoiseen pystyä!

Olin tullut töistä (eikä oltu paljon mitään tuhottu, paitsi taas syöty mamin silmälasin sankoja ja raahattu keittiöpyyhkeitä) ja käyttänyt pihalla ja tehnyt ittelleni ruokaa. Kunilla oli jostain löydetty, todennnäköisesti Ronin piilottama "luu". Ron tuli mua tökkimään kuonollaan ja raapimaan ja uikuttamaan ja ravasi keittiöön...ruokaa mami, ruokaa! Ajattelin, että nälkähän se on, kun aamulla saivat ruuan jo ennen kuutta. Laittelin niille maha-aheriat, mutta kun tökkäsin lautaset maahan, Ron läksikin juoksemaan olkkariin ja varasti Kunin jättämän "luun". Siinä vaiheessa ajattelin, että ihan suunniteltu juttu! Nostin Ronin lautasen pois sitten. Siinä se sitten jäysti sen, ennen kuin annoin sen aterian sille....

Lenkit menee Ronin kanssa ihan huipusti. Tekisi mieli melkein luopua taluttimesta ja katsoa, miten se menisi sitten! Kokeilin sitä pihassa ja molemmat tulivat niiiiiin nätisti, että!!! Kunilla kyllä herpaantuu keskittyminen vielä, mutta Ron....mikä unelmakoira!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti