maanantai 7. huhtikuuta 2014

Ennakkoluulo, ylpeys ja turha luulo!



Pientä tutinaa kintuissa tuntien lähdimme lauantaina kokeilemaan, josko Zapesta olisi vinttikoirien kimppakävelyyn osallistumaan. Varauduimme siihen, että Jyrki lähtee sen kanssa kotiin ja minä kävelen vaan Camyn kanssa. Mutta ihme ja kumma jäppinen kulki melkein kuin unelma kahdentoista muun koiran kanssa puolentoista tunnin lenkin tosi hienosti!!!Melkein leijuin pilvissä, kun olin niin ylpeä pojasta. Hermostunut se kyllä oli ja sen näki turkin päälle ilmaantuvasta hilseestä.

No, tänään luottavaisin mielin sitten lenkille.... Eikös parinkymmenen metrin päästä tule vastaaan minikokoinen mäyräkoira ja tavanomainen huutokonsertti alkoi. Joten se siitä sitten. Plääh! Muutenkin lenkki meni ihan persiilleen ja palattiin vähän matkan päästä kotiin. Kun veti mun käden varmaan puoli metriä toista pidemmäksi ja äääärrrrsytti!!!!Kotipihassa treenattiin seuraamista ja johan oli sakkia hienosti käyttäytymässä nelin kappalein ilman hihnoja ja tietysti namin höykällä. Mä muutan Röllimetsän keskelle, missä ei asu yhtään koiraa kymmenen kilsan säteellä, eikä myös ketään ihmisiä. Semmoinen tunnelma on tänään täällä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti